koska siivosin koko eilisen päivän, tänään on ollut hyvällä omallatunnolla aikaa istahtaa pitkästä aikaa ompelukoneen ääreen. sain (napit poisluettuna) valmiiksi yhden projektin, joka alkoi jo joululomalla.
näin se syntyi.
ensin ostetaan yksi stc-merkkinen valkoinen parkatyyppinen takki alennusmyynneistä. koska takki on muodoltaan täydellinen mutta tismalleen samanlainen kuin pikkusiskolla, sille halutaan tehdä jotakin.
hankitaan kangasväriä (tässä dylonin oliivinvihreä pesukoneväri) ja puoli kiloa ruokasuolaa. konetta käytetään neljä kertaa (takin pesu, värjäys, huuhtelu ja tyhjän koneen käyttö). suola ja väri heitetään suoraan pesukoneen rumpuun.
lopputulos. kiroillaan ensin sitä kun polyesterilangat ei värjääntyneet, mutta tullaan lopulta siihen tulokseen että valkoiset tikkaukset ja vetoketjut kontrastina vihreälle miellyttävät ompelijatarta suuresti.
väri on levinnyt todellakin tasaisesti eikä sitä jäänyt koneeseen yhtään.
sitten ommellaan irrotettava karvavuori.
ja harkitaan josko tehtäisiinkin vain karvaliivi yöpaidan päälle...
ommellaan 24 nepparia paikoilleen sormet verillä...
...ja voilá! tyytyväinen ompelijatar uniikissa kevättakissaan. irrotettava vuori pidentää takin käyttöaikaa.
valkoisten muovinappien tilalle tulee vielä puiset ns. duffelinapit, kunhan ehdin ostaa niitä lisää.
ehdin askarrella tänään vielä toisenkin jutun.
poikaystävä osti vuoden alussa auton, ja ajattelin kantaa korteni kekoon ostamalla kunnollisen kotimaan tiekartan irtirevittyjen puhelinluettelon karttasivujen rinnalle. kartan kansi on todella tylsä, joten tein siitä hieman henkilökohtaisemman.
sitten vaan niitä autoreissuja odottamaan...
2 kommenttia:
miten hieno takki!
ja karttakirjan päällys on ihana... saisinko matkia kun itse joudun aika paljonkin käyttämään ja se on vähän tosiaan tylsä sellaisenaan?
mukavaa keväänjatkoa!
mai: kiitos! ja totta kai saa "matkia", eihän tuo nyt mikään oma keksintö ole... päällystin tosiaan lopuksi kontakimuovilla, kun käytössä kuluu kuitenkin.
Lähetä kommentti