Helsinki Vintage

Käytiin sunnuntaina Helsinki Vintage -tapahtumassa. Eeva -neiti oli pukeutunut niin upeasti aiheen mukaan että taisi päästä johonkin haastatteluunkin, wou.

Ja olihan siellä kaikkea ihanaa. Itseäni himotti erityisesti Oi ihana turhamaisuus! -blogin kuvissakin vilahtava punainen sulkapillerihattu. Oih ja voih. Toinen tavara, jonka olisin mieluusti kotiuttanut oli vanha vinyylejä soittava jukeboksi. Opiskelija-asuntoon (ja opiskelijabudjetille) se tosin ei olisi kuitenkaan ollut se kätevin hankinta. :D

Päädyin kuitenkin kiikuttamaan kotiin pienen löydön, (uudet) siniset sulkakorvikset. Kiva sähkönsininen lienee oiva mustien asujen piristäjä. :)


Korvikset ostin Ansa-Kaupan kojusta. Kyseinen kauppa on ainakin minulle uusi tuttavuus, täytyy mennä tutustumaan lähemmin piakkoin!

Ps. Fidalta tarttui tänään mukaan jotain josta oon ihan täpinöissäni!

säälittävä yritys näyttää parempia valokuvia.

Hello! Olen lähdössä alle tunnin päästä iiihanaan kotikaupunkiini (matkaa vain n. 400km edessä), ja koska pakkaaminen on kesken niin minun täytyy siis tehdä sitä mitä parhaiten osaan: pakoilla viimeiseen hetkeen ja sitten lähteä kamalalla kiireellä. Miksi tässä lajissa ei järjestetä maailmanmestaruuskisoja? Olisin aika kova haastaja nääs!

(Sienet on kivoja. Niiden kuvaamisessa ei tosin ole mitään järkeä. Mutta tää ihan vaan ettei kukaan unohtaisi, että nyt on syksy.)

(Tämä muodikkaaseen kuosiin pukeutunut leidi ei ole mistään kaupasta ostettu)

(Hattu kirppikseltä)

Ostin tuolla kuvassakin vilahtavan laukun tällä viikolla, se on Espritin. Olen tässä etsiskellyt kivaa koululaukkua, eli tarpeeksi suurta, jota voi kantaa joko kädessä tai sitten heittää olan yli. Kaikkea uutta sitä täytyy ostaa kun vaihtaa asuinkaupunkia. Täällä kaikkialle kannattaa mennä pyörällä, ja kokeiltu on, että siitä ei seuraa mitään hyvää, kun laukku jää pinnojen väliin.

Yksi tämän kesän ihkuimmista hankinnoista on vagabondin herrainkenkä -henkiset nilkkurit, jota ostin Eevan luona käydessäni muutama viikko sitten. Koko kesä tuli kuolailtua, kunnes sitten vihdoin raaskin sijoittaa rahani niihin. Kannatti! Harkitsen tässä juuri, tarvitsenkohan muita kenkiä mukaan ollenkaan reissuun, nuo kun sopivat melkein kaiken kanssa.

Noniin, tässähän tämä aika tulikin kätevästi käytettyä! Kas oho, nytpä onkin jo vähän kiire, ei ole totta, miten tässä näin kävi... :D

Kanada!

no niin. juna kohti pääkaupunkia lähtee alle kolmen tunnin päästä. pitäisköhän alkaa pakkaamaan?

viimeiset koulujutut ennen tätä kahden viikon lomaa on tehty, tosin joudun opiskelemaan saksaa ja latinaa ehkä vähän lentokoneessa että pysyn suunnilleen mukana.

Quebec ja Prinssi Edwardin saari odottavat!

pitkän päivän ilta

Oh. Iloisen jälleennäkemisen kanssa pastillipussin, muutaman (lähes) tappavan tylsän luennon, parin eri lääkäriaseman, mukavan ja jopa kättelevän (!) nenäkurkkujakorvalääkärin sekä yhden antibioottikuurin värittämänä päivänä on parasta pukeutua viisaasti. Ja minultahan se käy ihan kuin luonnostaan.

Eilen nukkumaan mennessä pääni oli täynnä vaaleanpunaisia prinsessaunelmia siitä, mitä tänä aamuna ylleni keksisin, mutta noin yhdeksän torkku -napin painamiskerran jälkeen karu todellisuus iski, ja pukeuduin juuri tälläisia aamuja varten hankittuun mustaan college"kolitsi"mekkoon, jossa on kurkkukipua potevaa ajatellen juuri sopivan kokoinen tuubikaulus.
Oi että. Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon että en enää laita tänne ihan näin rumia kuvia. Tämä on poikkeus. Josta teen vielä säännön. Öh, eikun.

Huomaa suuuuuuren kauluksen kekseliäs käyttö keskimmäisessä kuvassa! Noin se oli koko päivän. ;)

Mekko on aleksi13:n (no okei tunnustan! se on sisterspointin), nahkatakki uffilta, laukku tuliainen, joku kauppa jossain päin manhattania. Vieläpä asuun kuului jokaisen suomalaisnaisen pakollinen designvaate: gina tricotin leggingsit.

Noniin. Sohva on paikallaan, dvd-soittimeen on viritetty katsomaton jakso Poirot'a, pastillipussi ja antibioottirasia kutsuvat luokseen.

Laiva on lastattu...

Poden pienoista pakkauspaniikkia. Olen lähdössä viikon päästä kahdeksi viikoksi Kanadaan, tuonne vaahterasiirapin ja ratsupoliisien luvattuun maahan, ja ounastelen että pakkaaminen ei tule sujumaan ihan käden käänteessä. Sitä haluaisi pakata tyylikkäitä asukokonaisuuksia eri tilaisuuksiin ja lämpötiloihin. Toisaalta taas tarkoituksena on ostaa American Apparel ja Urban Outfitters tyhjiksi ihanista perusvaatteista ja koluta vintageliikkeitä löytöjen toivossa. Se kultainen keskitie on tässä(kin) asiassa niin kovin vaikea löytää.

Ja kaiken kukkuraksi meitä on matkassa kaksi, joiden mielestä ei ole ollenkaan outoa omistaa kahta lähes identtistä paria nilkkureita/Vansin perustennareita. En yhtään ihmettelisi jos kotimatkaa varten joutuisimme ostamaan vähintään yhden uuden matkalaukun. Ja jos vaahterasiirappi ja muut herkut maistuvat, ylimääräistä painoa saattaa olla matkalaukun lisäksi myös matkustajalla.

Matka, joka toki muutenkin on odotettu, tuo tervetulleen katkoksen kuherruskuukauteen uuden kotikaupunkini kanssa. Vaikka pyöräileminen nihkeänkosteassa aamussa hihat märkinä (niillä piti kuivata pyörän satula) nyt alkaa tuntua turhan masokistiselta, uskon että matkalta palattuani teen sitä taas riemuissani. Syy (toivottavasti): uudet syysperusvaatteet, uusi välikauden takki, ja vähintään kahden (identtiset) nilkkurit.

Sitä ennen pitäisi kuitenkin vielä pakata. Matkalaukku on vielä kellarissa ja kämppä sekaisin kuin (pienehkön) pommin jäljiltä. On siis tartuttava härkää sarvista.

-e.

p.s. kamera on vielä jossain noista pahvilaatikoista - kaivan sen esiin mahdollisimman pian.

cuff boots!

To buy or not to buy? That is the question.

Löysin viime viikolla ihan mielettömän ihanat saappaat aleksi 13:sta. Nimesin ne downslaakikengiksi! No hei kamoon, jos housuissa on upslaakit ja kengissä vähän vastaavanlaiset toisinpäin, niin downslaaki on ihan järkevä termi, onhan? Olin jo kiikuttamassa ihanuuksia kassalle kun huomasin, että ne eivät olleetkaan aitoa mokkanahkaa, ja siihen nähden liian hintavat. Pahus. Kauppaan jäivät.

Seuraavat päivät käytinkin selaillen nettikauppojen sun muiden tarjontaa vastaavista kengistä. Opin, että yli polven yltävät vastaavanlaiset kengät on nimettävä pirate bootseiksi, ja että yleensä hyväksyttävä käsite lienee cuff boots. Hmm. Itse keksitty nimi oli parempi.

Asos tarjosi mm. tällaisia:

.. ja tällaisia:

Ihan kivoja, muttei niin kivoja. Löysin myös tällaiset (livenä ja ihan itse) modasta:

Ihan kivat myös, mutta what's with the gossip girl -logo? Ei ihan mua varten nämä siis! :D
Lopulta päädyin siis taas aleksiin. Siellä oli meneillään jotkin "kanta-asiakkaan alepäivät" eli tunnustin tappioni, liityin kanta-asiakkaksi ja toin saappaat kotiin. Tässä:

Ah, minä tyytyväinen. Ja täysin vakuuttunut siitä, että nämä jalassa näytän koko syksyn aikamoiselta saapasjalkakissalta. Aina, aina täytyy muistaa yksityiskohdat:

Hrrrrr. Kuuletko kehräyksen?

Muuten, tiedätkö sen tunteen, kun melkein viikon flunssasairastelun jälkeen alkaa ensimmäistä kertaa tuntua siltä, että elämä voittaa? No nyt se iski tähän tyttöön! Taidanpa lähteä käymään ulkona. Ekaa kertaa tänään, toim.huom.

for fur

Tutustuin tässä yhteen (käsittääkseni) maailman luetuimmista blogeista, fashion toastiin, ensimmäistä kertaa elämässäni. Tipahdin ihan täysin kun näin nämä kuvat:


Ja juuri kun olin saanut itseni vakuuttuneeksi siitä, että kaikki muotiperiaatteet on tehty rikottaviksi, lukuun ottamatta turkkeja! Tiedän että jos itse verhoutuisin turkkiin,
a) näyttäisin Cruella DeVillen ja ilotalonpitäjän sekoitukselta, sekä
b) kuin Phoebe siinä yhdessä Frendien jaksossa, jokainen kadulla vastaan tuleva orava saisi minut potemaan huonoa omaatuntoa ja päätyisin lahjoittamaan takin jollekin viluisen näköiselle hobolle.

Mutta damn, miten hyvän näköiseltä tuo raatorotsi noissa kuvissa näyttää. Onneksi sekin on kirjoittajan mukaan vintagea.

ps. miksi ihan kaikesta tulee mieleen jokin Frendien jakso???

-J

Alussa.

Tervetuloa blogiimme! Ajateltiin näin ihka ensimmäisessä kirjoituksessamme toistemme sanoin hieman selventää, millaisia tyyppejä ruudun tältä puolelta löytyy.

Eeva kertoo Jennistä:

Ensimmäisiä asioita joihin kiinnitin huomioni tavatessani Jennin ensimmäisen kerran oli raikuva, tarttuva nauru ja tyylillä pukeutuminen, ja nimenomaan omalla ominaisella tyylillään. Vuosien ystävyyden aikana olemme huomanneet, että vaikka kiinnostumme samoista asioista, yksityiskohdissa meitä viehättävät ihan eri asiat. Ja mikäs sen mahtavampaa.

Olen monta kertaa kadehtinut Jennin mahtavia löytöjä, mutta varsin pian ymmärtänyt että samat vaatteet näyttäisivät itselläni siltä kuin olisin käynyt jonkun muun vaatekaapilla. Olemme siis täydellinen pari! Olenkin useasti miettinyt, että voisimme olla aika passeli kaksikko asumaan joskus yhdessä vanhainkodissa ja nauramaan tälle elämälle.

Tyyliasioiden ja fiktiivisten mieshenkilöiden ihailun lisäksi olemme Jennin kanssa sekä asuneet että matkustaneet yhdessä. Jälkeenpäin mikään muu asuin- tai matkustusseura ei oikein ole tuntunut kelpaavan, vaan häviää valjusti Jennille!

Jennin ehdottomasti parhaita puolia ovat jo mainitun naurun lisäksi se, että hän sanoo toisinaan suoraan sellaisia asioita, joita kukaan muu ei kehtaa sanoa ääneen, ja sen jälkeen kukaan ei voi niitä unohtaa. Suorasukaisuuden lisäksi Jenni on älykäs, tunteellinen ja hyvässä mielessä yllytyshullu, mikä toivottavasti myös näkyy blogissa.

Jennin seurassa voi tuntea olevansa kuin kotonaan. Uskon, että myös lukijat saavat kiinni tästä tunteesta.


Jenni kertoo Eevasta:

Eevan seurassa ei ole koskaan tylsää! Nainen keksii aina käsittämättömimmän sekä hulvattomimman mahdollisen tavan ilmaista asioita ja itseään, niin sanoin kuin teoin. Lisäksi on ollut huojentavaa löytää toinenkin romantiikannälkäinen sekopää, joka kuitenkin osaa nauttia myös oikean arjen ihan pienistä asioista. Oikeaa elämää jossa on ripaus Mr. Darcya ja Minna Parikan kenkiä, sitä me molemmat kai loppujen lopuksi haluamme.

Eevalla on lähestulkoon yliluonnollinen kyky olla aikaansa edellä tyyliasioissa. En ole koskaan oikein oivaltanut, miten ne asiat, jotka ovat jokaisen tytön must have juuri nyt, ovat löytäneet tiensä Eevan vaatekaappiin jo kuukausia ellei jopa vuosia aiemmin. Ei sitä voi kuin salaa ihailla. Ja vähän kadehtia. Vaikka tuohon trendinenään olisi ehkä pitänyt jo vuosien varrella tottua, silti se yllättää aina. Oli ihan mahtavaa, kun kämppiksellä oli samankokoinen jalka ja kadehdittava kenkävalikoima! Ilman Eevaa olisin luultavasti ollut valmistujaisissani lenkkarit jalassa.

Lisäksi Eeva on mainio ruoanlaittaja, jos tähän blogiin joskus eksyy jotakin ruokaan liittyvää niin vinkkinä muille: sitä ei kannata sivuuttaa. Eevan kanssa arjesta saa luksusta, oli sitten kyse siitä ihanasta tunteesta kun laittaa jalkaan laadukkaan, kauniin ja hyvin istuvan kengän, tai sieniretkestä lähimetsään!