Laiva on lastattu...

Poden pienoista pakkauspaniikkia. Olen lähdössä viikon päästä kahdeksi viikoksi Kanadaan, tuonne vaahterasiirapin ja ratsupoliisien luvattuun maahan, ja ounastelen että pakkaaminen ei tule sujumaan ihan käden käänteessä. Sitä haluaisi pakata tyylikkäitä asukokonaisuuksia eri tilaisuuksiin ja lämpötiloihin. Toisaalta taas tarkoituksena on ostaa American Apparel ja Urban Outfitters tyhjiksi ihanista perusvaatteista ja koluta vintageliikkeitä löytöjen toivossa. Se kultainen keskitie on tässä(kin) asiassa niin kovin vaikea löytää.

Ja kaiken kukkuraksi meitä on matkassa kaksi, joiden mielestä ei ole ollenkaan outoa omistaa kahta lähes identtistä paria nilkkureita/Vansin perustennareita. En yhtään ihmettelisi jos kotimatkaa varten joutuisimme ostamaan vähintään yhden uuden matkalaukun. Ja jos vaahterasiirappi ja muut herkut maistuvat, ylimääräistä painoa saattaa olla matkalaukun lisäksi myös matkustajalla.

Matka, joka toki muutenkin on odotettu, tuo tervetulleen katkoksen kuherruskuukauteen uuden kotikaupunkini kanssa. Vaikka pyöräileminen nihkeänkosteassa aamussa hihat märkinä (niillä piti kuivata pyörän satula) nyt alkaa tuntua turhan masokistiselta, uskon että matkalta palattuani teen sitä taas riemuissani. Syy (toivottavasti): uudet syysperusvaatteet, uusi välikauden takki, ja vähintään kahden (identtiset) nilkkurit.

Sitä ennen pitäisi kuitenkin vielä pakata. Matkalaukku on vielä kellarissa ja kämppä sekaisin kuin (pienehkön) pommin jäljiltä. On siis tartuttava härkää sarvista.

-e.

p.s. kamera on vielä jossain noista pahvilaatikoista - kaivan sen esiin mahdollisimman pian.