North&South on ollut jäissä jo tovin, ilman mitään sen dramaattisempaa syytä.
Tässä välissä kesä on vaihtunut syksyyn ja syksy talveen, tultu rouvaksi, käyty upealla häämatkalla japanissa, opiskeltu ja nautittu elämästä.
Ja perustettu uusi blogi.
Jenni löytyy nykyään TÄÄLTÄ.
Tervetuloa mukaan!
torstai 2. joulukuuta 2010
maanantai 28. kesäkuuta 2010
päivän porsas
En ole kovinkaan kurinalainen pukeutumissääntöjen noudattaja. Oikeastaan en lotkauta korvaanikaan moisille muulloin kuin silloin, kun olen omien valintojeni kanssa hukassa ja kaipaan jonkinlaista ohjeistusta.
Yksi pukeutumissäännöistäni kuitenkin on pysynyt mukana lukioiästä saakka:
Jos olet kurvikas vaaleaverikkö, älä käytä vaaleanpunaista. Ellet sitten halua näyttää Miss Piggyltä.
Koska pidän itseäni kurvikkaana vaaleaverikkönä, olen karttanut vaaleanpunaista kuin ruttoa jo vuosien ajan.
Viime viikolla sitten ostaa pätkäytin lindexin alennusmyynneistä vaaleanpunaisen mekon. KOKOvaaleanpunaisen mekon.
Tulos näytti tältä:
Nonni. Ei se ihan niin pahalta näytä.. eihän???
HÄÄT ON IHAN KOHTA APUAAAAAA. Ehkä siitä johtuu tämä romantiikkavaaleanpunaisuushuuma? Probably.
Yksi pukeutumissäännöistäni kuitenkin on pysynyt mukana lukioiästä saakka:
Jos olet kurvikas vaaleaverikkö, älä käytä vaaleanpunaista. Ellet sitten halua näyttää Miss Piggyltä.
Koska pidän itseäni kurvikkaana vaaleaverikkönä, olen karttanut vaaleanpunaista kuin ruttoa jo vuosien ajan.
Viime viikolla sitten ostaa pätkäytin lindexin alennusmyynneistä vaaleanpunaisen mekon. KOKOvaaleanpunaisen mekon.
Tulos näytti tältä:
...
...
...
...
...
...
Muahaha. No ei sentään, vaan tältä:
En vaan voinut vastustaa kevyttä, paksusti kerrostettua, taaksepäin pitenevää helmaa, täydellistä kesämekkomateriaalia, kaunista pääntietä ja 70%:n alennusta. Kaikista vähiten kykenin vastustamaan sitä ihanaa rinsessafiilistä, joka mekko yllä on.
Kun kerran repäistään, niin repäistään sitten kunnolla. Maailmani muuttui vaaleanpunaiseksi, kun ostin samalla reissulla H&M:n roosanvärisen paidan, hintaan 7e.
Eli tämän päivän asuna:
Kun kerran repäistään, niin repäistään sitten kunnolla. Maailmani muuttui vaaleanpunaiseksi, kun ostin samalla reissulla H&M:n roosanvärisen paidan, hintaan 7e.
Eli tämän päivän asuna:
HÄÄT ON IHAN KOHTA APUAAAAAA. Ehkä siitä johtuu tämä romantiikkavaaleanpunaisuushuuma? Probably.
tiistai 22. kesäkuuta 2010
free Willy-the-voucher
Onko mitään parempaa, kuin löytää jotain kadotettua? Ja vielä sellaista kadotettua, jonka löytämisen suhteen olet heittänyt toivosi jo ajat sitten?
Sain äidiltäni vero modan lahjakortin jouluna 2007. Olin juuri palannut Sambiasta, ja äitini ajatteli minun kaipaavan uusia lämpimiä vaatteita talven varalle.
Iloitsin lahjakortista kovasti ja muistin ajatelleeni, että nyt Jenni tätä et hukkaa.
However, muutin vain viikko kyseisen joulun jälkeen uuteen asuntoon, ja muutossa lahjakortti katosi.
Väänsin monet itkut korttia etsiessäni, harmitti niin pirusti. Säännöllisin väliajoin 2008 alkuvuodesta lähtien olen etsiskellyt lahjakorttia eri paikoista, turhaan...
...kunnes huhtikuussa, viimeisimmän muuton yhteydessä, löysin sen! Olin jemmannut kortin niinkin ovelaan paikkaan kuin puhelinliittymäni sopimusehtojen kirjekuoreen. Siis WHAT?
Joka tapauksessa, olin pyörtyä onnesta. Ja mikä älyttömintä, vero modan lahjakortit ovat voimassa huimat viisi vuotta, siis edelleen!
Tänään, kaksi ja puoli vuotta lahjakortin saamisesta sain ensimmäistä kertaa pukea ylleni odotuksen ensimmäisen hedelmän: vero modan upean, puuterinvärisen röyhelösilkkipaidan. Ooh!
Käytinpä tänään myös uutta vesiputoustrenssiäni, joka sekin oli tavallaan kauan odotettu. Kai kaksi kuukauttakin on pitkä aika odottaa, onhan?
Sain äidiltäni vero modan lahjakortin jouluna 2007. Olin juuri palannut Sambiasta, ja äitini ajatteli minun kaipaavan uusia lämpimiä vaatteita talven varalle.
Iloitsin lahjakortista kovasti ja muistin ajatelleeni, että nyt Jenni tätä et hukkaa.
However, muutin vain viikko kyseisen joulun jälkeen uuteen asuntoon, ja muutossa lahjakortti katosi.
Väänsin monet itkut korttia etsiessäni, harmitti niin pirusti. Säännöllisin väliajoin 2008 alkuvuodesta lähtien olen etsiskellyt lahjakorttia eri paikoista, turhaan...
...kunnes huhtikuussa, viimeisimmän muuton yhteydessä, löysin sen! Olin jemmannut kortin niinkin ovelaan paikkaan kuin puhelinliittymäni sopimusehtojen kirjekuoreen. Siis WHAT?
Joka tapauksessa, olin pyörtyä onnesta. Ja mikä älyttömintä, vero modan lahjakortit ovat voimassa huimat viisi vuotta, siis edelleen!
Tänään, kaksi ja puoli vuotta lahjakortin saamisesta sain ensimmäistä kertaa pukea ylleni odotuksen ensimmäisen hedelmän: vero modan upean, puuterinvärisen röyhelösilkkipaidan. Ooh!
Käytinpä tänään myös uutta vesiputoustrenssiäni, joka sekin oli tavallaan kauan odotettu. Kai kaksi kuukauttakin on pitkä aika odottaa, onhan?
Tämä trenssi on ihan täydellinen kesätakki: tarvittaessa viileä, tarvittaessa lämmin.
Ja niiiiin mua.
P.S. Kolusin jo vähän alennusmyyntejäkin, sato oli tänä vuonna hyvä. Paitsi että rikoin ehkä tärkeintä pukeutumissääntöäni, kun ostin yhden tietynlaisen mekon... siitä seuraavassa postauksessa. ;)
perjantai 18. kesäkuuta 2010
pinnan alla kuohuu
Tahaton blogihiljaisuus on venähtänyt aavistuksen verran liian pitkäksi.
Tässä välissä on ehtinyt tapahtua jos jonkinmoista.
Kuten harmittoman pikku speedsterini äkillinen muuttuminen verenhimoiseksi teurastajaksi (suomeksi: koirani tappoi oravan) ihan puun takaa. Kirjaimellisesti. Omistaja on pysyvästi traumatisoitunut, koira saanut uuden lempinimen ("el carnicero"), ja molemmat haluavat esittää helsingin oravayhdyskunnalle surunvalittelunsa. Ainakin toinen surunvalitteluista on vilpitön.
On myös tapahtunut kameran akun loppumisia ja lataamisen unohtuminen viikkokausiksi... Hence the kuvattomuus.
Kuvia vois kyllä ottaa. Sain vihdoin asokselta drapey waterfall mac -trenssini, ah ja oih kesärakkautta.
Tämän blogin pitäjäkunnan olisi harkittava vakavasti blogin nimen muuttamista south&south -blogiksi, ainakin kesän ajaksi. Molemmat ollaan pääkaupunkiseudulla, molemmat kolmivuorotyössä. Huonoja juttuja tiheän bloginpäivittämisen kannalta, hyviä juttuja meidän kannalta.
Kaksi kolmivuorotyöläistä voi nimittäin viettää keskellä viikkoa SATC2 -illan, käydä leffan jälkeen (ja ehkä vähän ennenkin) cosmoilla sun muilla neiteilycocktaileilla, todeta bottan olevan keskiviikkoisin kiinni ja päätyä töölöläisen nakkikioskin kautta töölönlahden rantaan ihailemaan kesäyötä.
Tässä välissä on ehtinyt tapahtua jos jonkinmoista.
Kuten harmittoman pikku speedsterini äkillinen muuttuminen verenhimoiseksi teurastajaksi (suomeksi: koirani tappoi oravan) ihan puun takaa. Kirjaimellisesti. Omistaja on pysyvästi traumatisoitunut, koira saanut uuden lempinimen ("el carnicero"), ja molemmat haluavat esittää helsingin oravayhdyskunnalle surunvalittelunsa. Ainakin toinen surunvalitteluista on vilpitön.
On myös tapahtunut kameran akun loppumisia ja lataamisen unohtuminen viikkokausiksi... Hence the kuvattomuus.
Kuvia vois kyllä ottaa. Sain vihdoin asokselta drapey waterfall mac -trenssini, ah ja oih kesärakkautta.
Tämän blogin pitäjäkunnan olisi harkittava vakavasti blogin nimen muuttamista south&south -blogiksi, ainakin kesän ajaksi. Molemmat ollaan pääkaupunkiseudulla, molemmat kolmivuorotyössä. Huonoja juttuja tiheän bloginpäivittämisen kannalta, hyviä juttuja meidän kannalta.
Kaksi kolmivuorotyöläistä voi nimittäin viettää keskellä viikkoa SATC2 -illan, käydä leffan jälkeen (ja ehkä vähän ennenkin) cosmoilla sun muilla neiteilycocktaileilla, todeta bottan olevan keskiviikkoisin kiinni ja päätyä töölöläisen nakkikioskin kautta töölönlahden rantaan ihailemaan kesäyötä.
Uusin sinkkuelämää on nyt siis katsastettu. Hauska oli.
Menenpä tästä laittamaan kameran laturiin. Palataan trenssin kanssa astialle!
-J
torstai 10. kesäkuuta 2010
puhdistusmousseaargh
Voi ACO minkä teit!
En ole koskaan ollut kosmetiikkajämähtäjä. Viime syksynä ihoni kuitenkin sai elinikäiseksi kumppanikseen atooppisen ihottuman - ominaisuuden, jolle olen jo aiemmin tiennyt olevani geneettisesti(kin) altis. Ihottuman tie on kulkenut toistaiseksi taipeista posken kautta vasempaan (!!) nimettömään, ja sieltä lisääntyneeseen aurinkoallergiataipumukseen.
Ihottuman ilmestyttyä ovat hyvät ihonhoittotuotteet olleet tarpeen, eikä hyväksi koetuille ole kannattanut tehdä kalliita ja kivuliaita syrjähyppyjä.
Yksi hyväksi koetuista on (tai oli, sniff) ACOn apteekeissa myytävä cliniderm -sarjan soft cleansing mousse. Meikki lähti, iho ei kuivunut tai ärtynyt, ja se moussemainen koostumuskin oli aika veikeä. Tuoksu miellytti, eikä hintakaan päätä huimannut.
Viime viikolla aikani apteekin hyllyjen välissä pyörittyäni kysyin henkilökunnalta, mistä löydän suosikkituotteeni. Vastaukseksi sain eioota: vaahto oli vaihdettu toiseen, "vastaavaan" tuotteeseen. Minua palvellut henkilö ihmetteli ACOn vetoa kanssani: sarja oli kuulemma yksi apteekin parhaiten myyvistä.
Päätin kuitenkin kokeilunhaluisena ostaa uuden "vastaavan" tuotteen, uuden natuvive -sarjan olive fresh cleansing moussen. Kymmenenjotain euroa not-so-well-spent: tuloksena ilkeännäköinen ihottuma, joka ulottui silmän ulkonurkasta nenänpieleen asti. Tämä siis jo yhden käyttökerran jälkeen. Taitaa kaunistaa roskista aika pian tuo mousse, ellen luovuta sitä jollekin rautahipiäiselle.
Yritin vielä etsiä vanhaa rakkauttani nettikaupoista. Esimerkiksi yliopiston verkkoapteekissa niitä näyttäisi olevan, mutta tuotetta ostoskoriin klikatessani saan mielenkiintoisen vastauksen: "Tätä toimintoa ei ole aktivoitu käyttäjäryhmässäsi".
Screw you, ACO.
Psst. Onko kellään ehdottaa OIKEASTI TOIMIVAA korviketta?
En ole koskaan ollut kosmetiikkajämähtäjä. Viime syksynä ihoni kuitenkin sai elinikäiseksi kumppanikseen atooppisen ihottuman - ominaisuuden, jolle olen jo aiemmin tiennyt olevani geneettisesti(kin) altis. Ihottuman tie on kulkenut toistaiseksi taipeista posken kautta vasempaan (!!) nimettömään, ja sieltä lisääntyneeseen aurinkoallergiataipumukseen.
Ihottuman ilmestyttyä ovat hyvät ihonhoittotuotteet olleet tarpeen, eikä hyväksi koetuille ole kannattanut tehdä kalliita ja kivuliaita syrjähyppyjä.
Yksi hyväksi koetuista on (tai oli, sniff) ACOn apteekeissa myytävä cliniderm -sarjan soft cleansing mousse. Meikki lähti, iho ei kuivunut tai ärtynyt, ja se moussemainen koostumuskin oli aika veikeä. Tuoksu miellytti, eikä hintakaan päätä huimannut.
Yritin vielä etsiä vanhaa rakkauttani nettikaupoista. Esimerkiksi yliopiston verkkoapteekissa niitä näyttäisi olevan, mutta tuotetta ostoskoriin klikatessani saan mielenkiintoisen vastauksen: "Tätä toimintoa ei ole aktivoitu käyttäjäryhmässäsi".
Screw you, ACO.
Psst. Onko kellään ehdottaa OIKEASTI TOIMIVAA korviketta?
torstai 3. kesäkuuta 2010
päivän tapahtuma: tuoreet kotimaiset mansikat
Vapaapäivät on kivoja. Kivoja siksi, että voi mennä metsään eväsretkelle kolmevuotiaan kummipojan kanssa. Kivoja siksi, että voi hakea hääpuvun ompelijalta. Kivoja siksi, että voi lähteä ex tempore -piknikille meren rantaan hyvän ystävän kanssa ja unohtua sille tielleen yli kuudeksi tunniksi.
Ja kivoja myös siksi, että voi pukeutua miten lystää. Kuten vaikkapa yöpaidan kokoiseen ja näköiseen paitaan, minihameeseen ja hulppeisiin korkoihin. Ja ottaa edellämainituista sumuisia kuvia.
Ja kivoja myös siksi, että voi pukeutua miten lystää. Kuten vaikkapa yöpaidan kokoiseen ja näköiseen paitaan, minihameeseen ja hulppeisiin korkoihin. Ja ottaa edellämainituista sumuisia kuvia.
"kattokaa, nääääin iso paituli"
paita lindex
hame terraNova
kengät mango
koru indiska (vanha ku mikä)
korvikset sambiasta, rakkaimmat ikinä
hiukset: letillä. taas.
intiaanikesä
Tässä istun, enkä muuta voi. Letti päässä. Letti, joka kiertää oikean korvan takaa vasemman olan yli. Tämän kesän IT -kampaus. Ja minun tämän kesän tavaramerkkini, niin päätin juuri.
Totta tosiaan, jotenkin sellainen päätyi eilisen lookiin.. ja hyvin mahdollisesti huomisenkin.
Täten haastan kaikki tämän lukevat tekemään hiuksilleen jotain niin hienoa, että se saa yrittämään oman takaraivon kuvaamista järkkäillä. Saat uuden kampauksen, ja hyvän jumpan samaan pakettiin.
PS. Käytiin just katsomassa street dance 3D:na. Ihan natiaisesta nykypäivään ja hamaan tulevaisuuteen tanssia harrastaneena voin ihan rehellisesti sanoa, että tykkäsin niin paljon, että voin suositella. Ja jos ei tanssista innostuisikaan, kannattaa käydä katsomassa vaikka Thomasia näyttelevän Richard Winsorin takia. Ainakin jos olet nainen, mies on nimittäin krrrts-oikosulku-lääh-lääh-grrr-miauu-vuh-tssssssshhhhhhh-KUUMA.
Totta tosiaan, jotenkin sellainen päätyi eilisen lookiin.. ja hyvin mahdollisesti huomisenkin.
Rannekorut ylhäältä alas: Eevalta, snö, poikaystävältä.
Sulkakorvikset: Ansa-Kauppa
Kengät VB
Shortsit pimkie
Paita HM
Täten haastan kaikki tämän lukevat tekemään hiuksilleen jotain niin hienoa, että se saa yrittämään oman takaraivon kuvaamista järkkäillä. Saat uuden kampauksen, ja hyvän jumpan samaan pakettiin.
PS. Käytiin just katsomassa street dance 3D:na. Ihan natiaisesta nykypäivään ja hamaan tulevaisuuteen tanssia harrastaneena voin ihan rehellisesti sanoa, että tykkäsin niin paljon, että voin suositella. Ja jos ei tanssista innostuisikaan, kannattaa käydä katsomassa vaikka Thomasia näyttelevän Richard Winsorin takia. Ainakin jos olet nainen, mies on nimittäin krrrts-oikosulku-lääh-lääh-grrr-miauu-vuh-tssssssshhhhhhh-KUUMA.
(omamiesonparas omamiesonparas omamiesonparas)
tiistai 1. kesäkuuta 2010
wear THE dress -day
Vaihtoehtonani oli siis kaksi mekkoa, ne mekot, the dresses joita ei vaan ole tullut käytettyä. Ne mekot, joihin aamulla pukeutumiskiireessä käsi osuu, ja muistan: ai niin, toi mekko. Käytän sitä vielä joskus. Mutta en tänään, tänään haluan jotain muuta.
Onneksi oli eilinen, maanantai ja wear a dress day. Ehkä jokainen päivä voisi olla samanlainen, ehkä. Aion ainakin yrittää. Varmistaa, että olisin käyttänyt jokaista huhtikuussa mukaan pakkaamaani vaatetta ja kenkäparia ainakin kerran.
Mekko on aina ollut mielestäni vähän melkein eikä just. Ongelma on ollut milloin missäkin; hassussa leikkauksessa, syvässä kliivarissa, pitkissä hihoissa.
Lopulta olin kuitenkin tosi tyytyväinen asuuni, eikä mekossakaan sitten ylle puettuna ollutkaan mitään vikaa. Pitkät hihat oli kivat, samoin väri ja hulmuava materiaali.. mekko on just sopivasti kaupunkihippi. Se yllä tunsin oloni rennon huolitelluksi. Sain myös kaivaa ensi kertaa tänä kesänä esille myös iiihanat röyhelökorkkarini. Ja olalla heilui pariisista ostettu laukku, niinkuin melkein jokaisena päivänä sen jälkeen kun Pariisista kotiuduin. Some things are just meant to be.
lauantai 29. toukokuuta 2010
curly me
Siitä lähtien kun olen kuullut moisia valmistettavan, olen harkinnut muotoiluraudan hankkimista. Sellaisen, jolla saisi sekä suoristettua että kiharrettua. Vaikkapa blogistanian virallisen hiusvekottimen, siis GHD:n. Saisin samalla heitettyä mäkeen (tai kierrätyskeskukseen) ikivanhat, just ja just kädenlämpöiseksi lämpiävät piippausraudat sun muut muinaisjäänteet.
Jostain syystä en ole kuitenkaan saanut hankintaa tehtyä. En tiedä miksi. Ehkäpä rahalle on löytynyt aina jotain akuutimpaa käyttötarvetta?
Perheessämme on parikin kikkarapäätä, lopuilla on taipuisat hiukset. Olen aina olettanut kuuluvani jälkimmäisiin, sillä olen pienestä asti harjannut hiuksia paljon, niin märkinä kuin kuivina. Kun hiukset ovat olleet lyhyemmät, olen föönannut ne suoriksi - saman teen välillä myös pitkille hiuksilleni.
Tänä keväänä, kun muotoiluraudan hankkiminen oli taas harkintalistan kärkipäässä, ajattelin kokeilla jotain uutta.
En hiustenpesun jälkeen kaivanutkaan harjaa ja fööniä esille.
Tulos:
Ei paha. Taidan kokeilla toistekin.
Pesun jälkeen pöyhäisin hiuksia vähän käsilläni, avuksi otin muotovaahtoa. Ei mitään muuta!
Tosi outoa löytää kiharansa vasta parikymppisenä. Olenkohan ainoa jolle on käynyt näin? Lisäksi, vaikka pidänkin tällä hetkellä pitkistä hiuksistani kovasti, tekisi mieli leikata ne lyhyemmiksi ihan vain nähdäkseni, millaisille kiehkuroille kuontaloni sitten innostuisi. Noh, ehkä myöhemmin sitten.
Tässä vielä eilisen asusta, senkin uhalla että harrastin maailman mauttominta touhua, peilikuvausta, ja sen, että kuvasta voi bongata mm. koiran lelun sekä gina tricot'n muovikassin. Kameran hihnakin näyttää lähinnä rumalta kaulakorulta.
Inspiraationi asuun sain täältä, kiitos vain. Asun ajatuksessa oli jotakin kumman kiehtovaa.. niin se inspiraatio vain löytyy mitä yllättävimmistä paikoista!
Jostain syystä en ole kuitenkaan saanut hankintaa tehtyä. En tiedä miksi. Ehkäpä rahalle on löytynyt aina jotain akuutimpaa käyttötarvetta?
Perheessämme on parikin kikkarapäätä, lopuilla on taipuisat hiukset. Olen aina olettanut kuuluvani jälkimmäisiin, sillä olen pienestä asti harjannut hiuksia paljon, niin märkinä kuin kuivina. Kun hiukset ovat olleet lyhyemmät, olen föönannut ne suoriksi - saman teen välillä myös pitkille hiuksilleni.
Tänä keväänä, kun muotoiluraudan hankkiminen oli taas harkintalistan kärkipäässä, ajattelin kokeilla jotain uutta.
En hiustenpesun jälkeen kaivanutkaan harjaa ja fööniä esille.
Tulos:
Ei paha. Taidan kokeilla toistekin.
Pesun jälkeen pöyhäisin hiuksia vähän käsilläni, avuksi otin muotovaahtoa. Ei mitään muuta!
Tosi outoa löytää kiharansa vasta parikymppisenä. Olenkohan ainoa jolle on käynyt näin? Lisäksi, vaikka pidänkin tällä hetkellä pitkistä hiuksistani kovasti, tekisi mieli leikata ne lyhyemmiksi ihan vain nähdäkseni, millaisille kiehkuroille kuontaloni sitten innostuisi. Noh, ehkä myöhemmin sitten.
Tässä vielä eilisen asusta, senkin uhalla että harrastin maailman mauttominta touhua, peilikuvausta, ja sen, että kuvasta voi bongata mm. koiran lelun sekä gina tricot'n muovikassin. Kameran hihnakin näyttää lähinnä rumalta kaulakorulta.
Inspiraationi asuun sain täältä, kiitos vain. Asun ajatuksessa oli jotakin kumman kiehtovaa.. niin se inspiraatio vain löytyy mitä yllättävimmistä paikoista!
maanantai 24. toukokuuta 2010
viikonloppu elokuvina
vietimme hyvän ystäväni kanssa leffakylläisen viikonlopun.
lauantaina kävimme katsomassa roman polanskin tuoreen elokuvan, ghost writerin. kyseessä on poliittinen trilleri (keksin genren itse...), pääosissa ewan mcgregor, pierce brosnan ja kim cattral.
tarina kertoo kuuluisasta haamukirjailijasta joka palkataan kirjoittamaan iso-britannian entisen pääministerin muistelmia. juoni ja jännitys säilyttivät kutinsa loppuun saakka. suosittelen!
kuva
(toisaalta mikään leffa jossa on ewan mcgregor ei voi mennä pahasti pieleen...)
sunnuntai-iltana lähdimme ex tempore katsomaan ridley scottin robin hoodia. tällä kertaa poikaystävätkin pääsi mukaan :D
tästäkin leffasta tykkäsin! olihan siinä verta ja mäiskettä, mutta sitähän sopii mr. scottilta odottaa. pidimme erityisesti siitä että marian- neitoa esitti ihana cate blanchett eikä uusin teini- idoli. russell crowe kun ei ole mikään nuorukainen enää :)
en ole ennen nähnyt yhtään russell crowen elokuvaa (paitsi mainio vuosi mutta sitä ei lasketa samaan kategoriaan), joten oli missasin hetken naureskellessani herran matalalle äänelle. on siinä karismaa kerrakseen!
ridley scottin versiossa on raikkaan erilainen näkökulma robin hoodin tarinaan. perinteisestä tarinasta olikin jo aika monta elokuvaa...
kuva
itselle robin hoodista tulee kyllä aina mieleen se ihana disneyn versio...
kuva
yksi parhaista disneyn elokuvista ikinä!
jos trilleri/jännitys/draama/action/mäiske/romantiikka/historia kiinnostaa, suosittelen lämpimästi molempia elokuvia.
(jos taas animaatio kiinnostaa, disneyn robin hood on myös katsomisen arvoinen... :D)
lauantaina kävimme katsomassa roman polanskin tuoreen elokuvan, ghost writerin. kyseessä on poliittinen trilleri (keksin genren itse...), pääosissa ewan mcgregor, pierce brosnan ja kim cattral.
tarina kertoo kuuluisasta haamukirjailijasta joka palkataan kirjoittamaan iso-britannian entisen pääministerin muistelmia. juoni ja jännitys säilyttivät kutinsa loppuun saakka. suosittelen!
kuva
(toisaalta mikään leffa jossa on ewan mcgregor ei voi mennä pahasti pieleen...)
sunnuntai-iltana lähdimme ex tempore katsomaan ridley scottin robin hoodia. tällä kertaa poikaystävätkin pääsi mukaan :D
tästäkin leffasta tykkäsin! olihan siinä verta ja mäiskettä, mutta sitähän sopii mr. scottilta odottaa. pidimme erityisesti siitä että marian- neitoa esitti ihana cate blanchett eikä uusin teini- idoli. russell crowe kun ei ole mikään nuorukainen enää :)
en ole ennen nähnyt yhtään russell crowen elokuvaa (paitsi mainio vuosi mutta sitä ei lasketa samaan kategoriaan), joten oli missasin hetken naureskellessani herran matalalle äänelle. on siinä karismaa kerrakseen!
ridley scottin versiossa on raikkaan erilainen näkökulma robin hoodin tarinaan. perinteisestä tarinasta olikin jo aika monta elokuvaa...
kuva
itselle robin hoodista tulee kyllä aina mieleen se ihana disneyn versio...
kuva
yksi parhaista disneyn elokuvista ikinä!
jos trilleri/jännitys/draama/action/mäiske/romantiikka/historia kiinnostaa, suosittelen lämpimästi molempia elokuvia.
(jos taas animaatio kiinnostaa, disneyn robin hood on myös katsomisen arvoinen... :D)
oodi luottomekolle
Viime aikoina en ole miettinyt juurikaan...
...shortsien lahkeen pituutta...
...kevään muotivärejä...
...ilmavia kankaita...
...hulppeita korkoja...
...tai katastrofaalisiin mittoihin kasvaneita juurikasvuja.
Sen sijaan olen miettinyt...
...miten olisin mahdollisimman hyvä kollega ja työntekijä...
...hääkutsukatastrofien parhaita ratkaisukeinoja...
...ylitöitä...
...veljen -ja siskonpoikien huimaa kasvuvauhtia...
...kevään ihanuutta...
...ja jätskiä.
...shortsien lahkeen pituutta...
...kevään muotivärejä...
...ilmavia kankaita...
...hulppeita korkoja...
...tai katastrofaalisiin mittoihin kasvaneita juurikasvuja.
Sen sijaan olen miettinyt...
...miten olisin mahdollisimman hyvä kollega ja työntekijä...
...hääkutsukatastrofien parhaita ratkaisukeinoja...
...ylitöitä...
...veljen -ja siskonpoikien huimaa kasvuvauhtia...
...kevään ihanuutta...
...ja jätskiä.
Tiedän, että kyse on vain väliaikaisesta tilasta. Ennen pitkää inspiraationpuuska potkaisee persauksille ja kyllästyn pukeutumaan samoihin, tuttuihin ja hyviksi todettuihin työvaatteisiin.
Sillä välin on hyvä pitäytyä vappunakin hyväksi todettuun taktiikkaan: kestolemppareihin. Tarkemmin kestolempparimekkoihin.
Ostin kermanvalkoisen, pitsietumuksellisen mekon hävyttömän halvalla milanon keskustan promodista kesä-alennusmyyntien aikaan 2008. Käyttökertoja on sittemmin kertynyt lukemattomia. Kannatti!
Kuvienottohetkestä on jo pari viikkoa, sittemmin nyörinilkkurit ovat vaihtuneet kepeämpiin kenkiin.
P.S. Se on kesä nyt!
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
kevätpäiviä
kuten jenni kirjoitti, lämmin sää on entisestään verottanut blogin parissa vietettyä aikaa. itse olen sahannut turun ja helsingin väliä, miettinyt mitä kesäksi pakkaisi mukaansa ja hoidellut asuntoasioita.
tämän kevään viimeisinä turku-päivinä olen pyöräillyt parhaissa paikoissa ja ihmetellyt ihanaa kevättä.
suomen joutsen aurajoen rannalla
miltä tuntuisi asua neljännellä linjalla, jos siellä näyttäisikin tältä?
yhtenä päivänä pyöräilin katariinanlaaksoon, joka on yksi eteläsuomen vähistä jäljelläolevista vanhoista tammilehdoista. uskomatonta, että paikka on vain viisi kilometriä turun keskustasta! ilmassa tuoksui tuomi ja vastaleikattu ruoho, ja aurinko porotti siniseltä taivaalta.
laaksossa oli paljon kesyjä oravia, jotka söivät melkein kädestä. istuin pitkään paikallani kivellä jolle joku oli jättänyt maapähkinöitä, ja oravat kävivät vuorotellen herkuttelemassa. kerta kerralta ne uskaltautuivat aina vähän lähemmäksi :)
lintutuntemukseni on hävettävän huonoa, mutta tunnistin kuitenkin ainakin mustarastaan, peipposen ja satakielen sulosoinnut.
kuuntelin myös historian siipien havinaa! katariinanlaakso on luultavimmin saanut nimensä puolalaiselta katarina jagellonicalta, joka tuli turun linnassa asuvan juhana- herttuan puolisoksi 1500- luvulla. tarinan mukaan katarina tuli usein kesäisin palvelijoineen tähän laaksoon, ja juuri tälle kivelle palvelijat levittivät loisteliaan retkiaterian jota nautittiin soiton ja laulun raikuessa myöhään yöhön.
(mielenkiintoinen yksityiskohta on, että katarinan myötäjäisten mukana suomeen tuli ensi kertaa sellainen ihme kuin haarukka! sen käyttö lähti sitten leviämään turun linnasta muualle maahan.)
valkea ratsuni pääsi myös poseeraamaan katariinanlaaksossa.
lähden ensi viikoksi vielä turkuun hoitamaan viimeiset kouluhommat ennen kesä(lomaa)töitä. olen suunnitellut myös muutaman pyörälenkin...
ihanaa että saatiin nauttia helteistä niin kauan! nyt tuntuu normaalilta toukokuulta, mutta viime viikon jälkeen tuntuu kylmältä... lämmintä kesää on lupailtu, uskon siihen täysin!
ihanaa toukokuun viimeistä viikkoa!
tämän kevään viimeisinä turku-päivinä olen pyöräillyt parhaissa paikoissa ja ihmetellyt ihanaa kevättä.
suomen joutsen aurajoen rannalla
miltä tuntuisi asua neljännellä linjalla, jos siellä näyttäisikin tältä?
yhtenä päivänä pyöräilin katariinanlaaksoon, joka on yksi eteläsuomen vähistä jäljelläolevista vanhoista tammilehdoista. uskomatonta, että paikka on vain viisi kilometriä turun keskustasta! ilmassa tuoksui tuomi ja vastaleikattu ruoho, ja aurinko porotti siniseltä taivaalta.
laaksossa oli paljon kesyjä oravia, jotka söivät melkein kädestä. istuin pitkään paikallani kivellä jolle joku oli jättänyt maapähkinöitä, ja oravat kävivät vuorotellen herkuttelemassa. kerta kerralta ne uskaltautuivat aina vähän lähemmäksi :)
lintutuntemukseni on hävettävän huonoa, mutta tunnistin kuitenkin ainakin mustarastaan, peipposen ja satakielen sulosoinnut.
kuuntelin myös historian siipien havinaa! katariinanlaakso on luultavimmin saanut nimensä puolalaiselta katarina jagellonicalta, joka tuli turun linnassa asuvan juhana- herttuan puolisoksi 1500- luvulla. tarinan mukaan katarina tuli usein kesäisin palvelijoineen tähän laaksoon, ja juuri tälle kivelle palvelijat levittivät loisteliaan retkiaterian jota nautittiin soiton ja laulun raikuessa myöhään yöhön.
(mielenkiintoinen yksityiskohta on, että katarinan myötäjäisten mukana suomeen tuli ensi kertaa sellainen ihme kuin haarukka! sen käyttö lähti sitten leviämään turun linnasta muualle maahan.)
valkea ratsuni pääsi myös poseeraamaan katariinanlaaksossa.
lähden ensi viikoksi vielä turkuun hoitamaan viimeiset kouluhommat ennen kesä(lomaa)töitä. olen suunnitellut myös muutaman pyörälenkin...
ihanaa että saatiin nauttia helteistä niin kauan! nyt tuntuu normaalilta toukokuulta, mutta viime viikon jälkeen tuntuu kylmältä... lämmintä kesää on lupailtu, uskon siihen täysin!
ihanaa toukokuun viimeistä viikkoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
