valinnan vaikeus

olen menossa lauantaina ihanaan joulujuhlaan, jonka pukukoodi on cocktailpuku. en osaa päättää kahden mekon välillä.

vihreän mekon ostin keväällä beyond retrosta tukholmasta. se on 50-luvulta, paksua smaragdinvihreää silkkiä.

























violetti mekko on suomalaise iloan tuotantoa, ostettu hundparkista viime talvena. (muistin juuri että se on aika avoin. hmm.) näkyy näköjään se tukan nykyinen pituus myös noissa kuvissa.

























illan kenkien paikasta taistelevat nämä kaksi paria.....


vihreät ostin yhtäaikaa vihreän mekon kanssa tukholmasta.

















minna parikan ihanat, ihanat scarlettit ovat ihan tsägällä täsmälleen samaa sävyä violetin mekon kanssa!














alan ehkä kallistua vihreään. mielipiteitä? (auttakaa!)

tukkatuulia ja tuulitukkia

olen menossa huomenna kampaajalle. jee! (tuuletuksia)

tukkani on ollut vuosikausia pitkä, roikkunut jossain alaselän tienoilla. olen usein miettinyt sen leikkaamista, mutta tänä syksynä kyllästyin siihen totaalisesti. mitä iloa on pitkästä tukasta, jos se vaan roikkuu niskassa ja sitä joutuu pitämään vaan ponnarilla? miten ihmiset saa pitkän tukkansa näyttämään hyvältä syksyllä ja talvella?

kuukausi sitten eräs ystäväni leikkasi (pienen painostuksen jälkeen) ponnarin katki, sellaiseksi pitkäksi polkaksi jonka juuri ja juuri sai kiinni. nyt tukkani on jo kasvanut niin paljon, ettei ole oikein minkään mallinen. enter kampaaja!

olen mietiskellyt, millaisen uuden kampauksen haluaisin. sen pitää olla lyhyempi kuin tämä nykyinen, nätti ja helppo.

jotain ehkä tähän suuntaan....







tuo eka on kaikista luonnollisin (ja sopii tällaiselle piikkisuoralle tukalle), mutta toisessa ja kolmannessa kuvassa viehättää juuri se ilmavuus mitä kaipaan. tuo alin muistuttaa sitäpaitsi vähän amelien tukkaa!

oikeastaan kaikkein eniten haluaisin sellaisen tukan kun fireflightin dawnilla...sillä moshaaminen näytti sujuvan niin hyvin!




no joo. katsotaan mitä seuraa! nyt täytyy palata hellan ääreen, tänään on tehty kotiruokia mummin ohjeen mukaan!

p.s. sikainfluenssan tulos olikin positiivinen! olin aika äimistynyt. röh röh.

kuvat täältä ja täältä

vamos a la playa!

Ai hitsi. Alkaa olla jo ikava suomen marraskuuta. Nytkin kokotan hotellin nettipaatteella ihan vasyneena kaytyani tanaan esim. lenkilla meren rannalla, loikoiltuani sen jalkeen uima-altaalla ruskettumassa ja pulahdettuani kaiken kukkuraksi virkistavalle uinnille.

Et nauttikaa nyt ihmeessa kaikki siella kotimaassa, tasan ei kay onnen lahjat! :D

Mita, ai tuliko vahan leijuttua? Sori.

- Jenni

p.s. ostin eilen nilkkurit joissa on korkoa ehka about 12cm. ihan mielettomat! ja on ne siis muutenkin ihan hienot.

VIIKON KENKÄPARI

kyllä, caps lockin arvoisesti. olen nimittäin saanut kameraviritelmäsysteemini viimein toimimaan! eihän siihen tarvittukaan kuin poikaystävä, ja vähän tukevampi nettiyhteys. ja aikaa tietysti.

tämän viikon kenkäpari on ollut tämän syksyn huippuostos, popot valloittivat sydämeni Quebecissä lokakuussa.



olen aina rakastanut nauhakenkiä, ja etsinyt jo pitkään sellaisia täydellisiä vanhanaikaisia pikku myy-tyyppisiä kenkiä. nämä eivät aivan täysin siihen kategoriaan kolahda, mutta ovat ihan täydelliset rokahtavat mummo-kengät!




nilkkurit ovat tummanruskeaa kiiltonahkaa. kyseessä myös ensimmäinen platopohjainen kenkäparini. platot eivät ole kovin korkeat, mutta kummasti tasapainottavat menoa ja parantavat istuvuutta. olen aiemmin karsastanut ajatusta platform-kengistä, jostain syystä niistä tulee niin elävästi mieleen erään helsinkiläisen kenkäkaupan ikkuna nk. huorakenkineen... mutta taidan joutua pyörtämään tämän(kin) mielipiteeni.




parasta kengissä on tylppä kärki. ja ovat kyllä ehdottomasti parhaat korkkarit joilla olen ikinä kävellyt. ja näillä on jo talsittu tuulisia syyskatuja sekä kanadassa että kotimaassa.

(ja talsittaisiin huomenna myös tukholmassa, mikäli en olisi edelleen tämän saakelin taudin kynsissä. kävin sunnuntaina sikainfluenssatestissä, joka koostui siitä että hoitsu työnsi pumpulipuikon nenääni ja sen jälkeen kassaneiti veloitti siitä 124 euroa. mutta parempaa kohti!)

viikon katolinen munkki -jalkinepari ja muuta mukavaa

Eli viikon kenkäparista olis taas kyse! Kuvamateriaali on sanalla sanoen kökköä johtuen siitä että ne on otettu poikkeuksellisesti pokkarillani, joka nyt on mitä on.

Syy siihen miksi järkkärini ei ollut saatavilla löytyy taskuvarkaiden pelosta. Ja taskuvarkaiden pelko taas siitä, että...

olen lähdössä aamulla jonnekin etelään, sinne missä on lämmintä ja aurinkoista! (Ja tällä kertaa en puhu Hangosta.)

Pakkailuiden tuoksinassa sain kunnian kaivaa esille kesäkenkiä (AH!), ja totesin että voishan sitä blogiakin piristää jollain vähän kesäisellä. Sandaaleilla siis.

Olimme Eevan kanssa suurimman osan kesästä 2008 italiassa, ja siellä allekirjoittaneella oli käynnissä kiivas (Eeva yksin tietää kuinka kiivas) täydellisten sandaalien metsästys.

Kävimme myös Assisissa, Fransiskus Assisilaisen kotikaupungissa. Kyseessä on joskus 1100 -luvulla elänyt mies, jonka ansiosta maailmalla on Fransiskaanimunkit -siis juuri ne sedät, jotka pukeutuvat ruskeisiin kaapuihin ja joilla on, hmm, aikaansa edellä oleva hiustyyli (no se pälvikalju).

Assisissa oli kenkäkauppa, josta sitten löysin nämä ah-niin-ihanat:

'

Kutsun näitä fransiskaanisandaaleiksi, ja jos joku menee ja kutsuu näitä gladiaattorisandaaleiksi tai jeesussandaaleiksi, saa minulta ei-niin-lyhyen luennon niiden alkuperästä (kysykää vaikka kesätyökavereiltani).

Ostohetkellä olin optimisti ja toivoin pahimman gladiaattorisandaalivillityksen jo menneen ohi, joten kyllä harmitti lukea viime keväänä tulevan (ja nyt jo menneen) kesän kenkätrendeistä, eli niistä gladeista. Olisin mielelläni ollut ainoita tämän tyylisissä sandaaleissa tallaajia.

Joka tapauksessa, ovat ihan yhdet lempparikengistäni. Ehkä siisteintä niissä on se, että pohjakin on kokonaan nahkaa! Ja mukavuus, totta kai.

Vuorokauden päästä tämä tyttö istuskelee jossain levittämässä aurinkorasvaa. Matkasta (ja kohteesta) myöhemmin lisää, nyt on niin tiukka matkatäpinä päällä ettei irtoa mitään tämän järkevämpää. Ciao!

työn alla/under constuction

uudistamme blogimme ulkonäköä enemmän nätiksi ja enemmän meidän näköiseksi. älkää siis pelästykö väliaikaisia rumuuksia! meidät tuntien hommassa saattaa mennä kauankin, ja blogia päivitellään ihan entiseen malliin. remonttityöt eivät siis vaikuta sisältöön! (nyt ei saa sit sanoa että saisivat vaikuttaa myös sisältöön...)

p.s. kuin hyvä banneri tosta liikennemerkistä tulis!

kuva

sikamainen torstai

kroppani yllätti minut eilen (kuulostaa kaiketi hassulta) ilmoittamalla, että nyt olis aika mitata kuume. ihmettelin muutaman tunnin ajan äkillistä lämmönnousua, kunnes huomasin, että lukemat oli nousseet jo yli 39 asteen maagisen rajan. siinä sitten vähän hätääntyneenä olin varma etten selviä seuraavaan aamuun ja toisaalta panikoin, etten voi päästää ketään hoitsua (poikaystävä tms) kämppääni koska se on kuin pommin jäljiltä. (kuulin muuten tässä eräänä päivänä lausahduksen, että jokaisen menestyvän naisen takana on tiskivuori. pitää niin paikkansa!)

aamulla kuume oli jo laskenut, mutta hakeuduin silti lääkäriin keuhkoja halkovan yskän takia. pääsin lopulta vastaanotolle, kun olin ensin odottanut turhaan lastenosastolla, jonne tehtävästään hieman pihalla oleva virkailija minut ensin ohjasi.

no, ei ollut sikaflunssaa. tieto helpotti kyllä, mutta toisaalta olin vähän pettynytkin koska olin jo valmistautunut sairastamaan yli saksan tenttien ja muiden inhottavien välttämättömyyksien, ja toisaalta marttyyrimaisesti antamaan julkisesti kasvoni sikainfluenssalle.

sika tai ei, nyt aion relata. illan suunnitelmissa seuraavat asiat:


ja




tunnelmallista illanjatkoa!

kuvat: 1, 2

Miss Hides-a-lot

Talvi saapui Kuopioon. Ja tällä kertaa olin varautunut asianmukaisesti!

Olen siis muuttanut alkuvuodesta Kuopioon, ihanaan Pohjois-Savoon jossa ei vesistöjen, kalakukkojen tai kieron huumorin puutteesta kärsitä. Samalla muutin elämäni ensimmäistä kertaa kehä III:n ulkopuolelle, mistä olen kotoisin. Alkuvuodesta olin kylmyydestä ihan shokissa, yritin nyhtää päälleni jokaisen omistamani lämpimän vaatteen ja silti palelin. Lisäksi jostain käsittämättömästä syystä aboriginaalit pitivät käytöstäni huvittavana. Syksyn lähestyessä selailin puolipaniikissa netti (ja tavallisten luomu-)kauppojen takkiosastoja, toivoen että lämmin takki löytäisi kotiini ennen pakkasia. Ja löytyihän se!

Tilasin ihanan "kaukana paha maailma" -toppatakin Nelly.comista, ja olen hikoillut se päällä jo pari viikkoa. :D

En kyllä ymmärrä miten en jo keväällä tajunnut ettei täällä pärjää niillä ohkaisilla villakangastakeilla jotka riittävät aivan mainiosti Helsinkiin, jota golf-virran lämmin mutta märkä pusu hivelee vähän enemmän.



Takin kaverina näissä kuvissa mitä nyt tänään sattui olemaan yllä: joskus aiemmin syksyllä ostettu h&m:n turvaneulemekko (minulla oli tänään tentti jokseenkin kylmässä luentosalissa, siksi siis tuplaturvavarustus :) sekä nuo uudehkot maiharinnat. (Maihareiden neitiversio.)

Alla vielä lähinnä huumoriarvonsa takia levitykseen päässyt teos, jonka nimi on "Päätön hirviö syö viattoman koiran".


Niin, olen siis tämän blogin neiti Pohjoinen, Eeva on neiti Etelä. (Kuulen jo nyt kuinka kaikki Rovaniemen pohjoispuolella asuvat kuolevat nauruun... Mutta onhan se 400km kotoa pohjoiseen muuttaminen nyt kuitenkin jotain!)

(No animals were harmed during the making of this blog entry)

tonnin seteli

iik, tajusin juuri että blogissa on laskurin lisäämisen jälkeen käynyt 1001 (!!!) kiinnostunutta! mahtavaa. olemme iloisia. (joskin olen edelleen varma että suurin osa kävijöistä ollaan me kaksi itse...)

olisi kiva kuulla enemmän lukijoistamme! jättäkää joskus joku pienikin puumerkki tai kommentinpoikanen jäljeksi käynnistänne :) olisi kiva tietää, mitä ajattelette...ruusuja, risuja?!?

terveiset kirjastosta. ulkona on jo pimeää.

-e.

marraskuu

sikäli kun olette blogiamme yhtään säännönmukaisesti seuranneet, ei ole varmaan jäänyt huomaamatta että sen hoito ja päivittely on syksyn aikana ollut hyvin pitkälti jennin harteilla. tämä ei suinkaan ole ollut tarkoituksellista, mutta näin on käynyt. tänään viimein ymmärsin, miksi.

ensinnäkin, kuten olen tänne aiemminkin vinkunut, oma hieno vihreä kamerani on edelleen kadoksissa loppukesäisen muuton jäljiltä. olen mielestäni kaivanut kaikki paikat ylösalaisin, tuloksetta. elän toiveissa, että se vielä putkahtaa esiin... saman tien voisi löytyä myös poikaystävän superlinkkuveitsi, joka katosi kämppäni syövereihin samaisen muuton yhteydessä.

kun alkoi näyttää siltä, että kamera on nyt ainakin pitkäaikais- jos ei lopullisella lomalla, sain vanhemmiltani lainaan heidän kameransa. sillä saa kuvia, mutta kuvien siirtäminen koneelleni vaatii kameramerkin oman ohjelman. tämän saisi tietysti helposti ja äärimmäisen laillisesti noudettua internetin ihmemaailmasta. mutta koska kyseessä olen minä, asiat harvoin sujuvat helposti. enter mokkula.

tykkään kovasti mokkulastani, sen avulla voin päivittäin selata kaikki tarpeelliset nettijutut, mutta sen tehokkuus ei riitä tiedostojen ym. asioiden lataamiseen. siispä fiksuna tyttönä pyysin isukilta kameran mukana tulleen levyn, jolla tuon pahan onnen kuvaohjelman voi tietokoneelleen ladata. palasin kotiin intoa piukassa että jee, viimeinkin pääsee kunnolla bloggaamaan. mutta kuten edellisessä kappaleessa totesin, asiat harvoin sujuvat helposti.

levy, jolla jo painajaismaisiin mittasuhteisiin noussut ohjelma odottaa, on soveltuva KAIKILLE MUILLE maailman tietokoneiden käyttöjärjestelmille, paitsi sille Microsoftin uusimmalle. jippii!

kuvia ei siis vielä(kään) ole. mutta kyllä tästä vielä noustaan.

toinen syy, miksi blogi on vähän osaltani jäänyt, on yksinkertaisesti väsymys. kulunut vuosi on ollut aika tapahtumarikas, niin hyvässä kuin huonossakin mielessä, eikä vähiten siksi että jätin kotiseudun taakseni ja muutin yksin uuteen kaupunkiin. syksy on kulunut (jälleen kerran) yllättävän nopeasti, ja mitä pidemmälle se on edennyt, sitä saamattomampi olen ollut. olen nukkunut paljon, ja silti ollut jatkuvasti huonolla tuulella ja viettänyt sumuisia päiviä.

huomaan yhä useammin vain jämähtäväni paikalleni pitkiksikin ajoiksi, ja toisaalta syyllistäväni itseäni jatkuvasti siitä etten ole jaksanut siivota tai lukea. tänään viimeinkin ymmärsin (se tapahtui pimeässä rappukäytävässä, teemaan sopivasti), että kaikki johtuu vain yksinkertaisesti siitä, että nyt on marraskuu, koko ajan on pimeää, ja olen väsynyt. ei saa nauraa itsestäänselvyydelle, en ole nimittäin koskaan ennen kärsinyt minkäänlaisesta syysmasennuksesta.





oli tosi helpottavaa tajuta, että nyt ei auta muu kuin ottaa rennosti ja antaa itsensä relata. kyllä se tästä, kohta on joulu, ja sitten ollaan jo valoisammassa ajassa! ei muuta kuin heijastin mukaan ja pihalle, vaikka se sateessa ja pimeydessä tuntuukin niin vastenmieliseltä.

blogi ei ole osaltani siis missään nimessä jäämässä paitsioon, päinvastoin toivon että saisin kameran ja tietokoneen pelaamaan edes jollain tasolla yhteen tässä lähiaikoina.

toivotan valoisaa marraskuuta, kynttilöitä ja jouluvaloja jokaiselle joka niitä tuntee tarvitsevansa!

-e.

maanantaimusiikkia

En ole maanantai-ihmisiä. Yleensä olen sivuuttanut maanantain vain yhtenä päivänä muiden joukossa, mutta viimeisen puolen vuoden aikana on tuntunut siltä, että maanantaina koko maailmankaikkeus vastustaa tiukasti kaikenlaisia onnistumisen kokemuksia.

Onneksi mielen saa aina paremmaksi hyvällä musiikilla! Tämä on pyörinyt päässä jo useamman päivän ajan. Jos on tuttu niin tiedät että kannattaa kuunnella, jos et ole tutustunut aiemmin niin jopas on aikakin!

Samalla voi vaikkapa inspiroitua Wilsonin sähkönsinisestä silmämeikistä ja oranssihtavista huulista, ja kas, maanantai näyttää jo vähän paremmalta.



edit/p.s. joo, on liian leveä tähän ikkunaan. oikeastaan koko blogin ulkoasu on aika arsesta. we're working on it. :)

psst

Jos et jo aiemmin tiennyt niin nyt tiedät: nelly.com -nettikaupassa on sala-alet! Tuotteita pääsee selailemaan menemällä ale -osioon ja kirjoittamalla salasana -kenttään secretsale . Suurelle yleisölle aleosasto auennee maanantaina, siihen asti voi käydä hakemassa parhaat päältä.

Metsästysonnea toivottaen,
Jenni


editeditedit: kävin muuten illalla katsomassa Julie&Julian! Vesi herahti kielelle useamman kerran, tuli hillitön tarve tehdä burgundinpataa, Amy Addams oli ihanan tavallinen ja bloggauksestakin oli puhetta. Suosittelen. ;)

viikon maiharipari

Viikon kenkäparina esittelen viime viikolla ostetut maihari -tyyliset kengät. Olin ystävän luona Kotkassa kylässä ja kirppiksellä kenkäharakka -ominaisuuteni pääsi valloilleen. Kuten aina.

Olenkin aiemmin vähän haeskellut itselleni second hand -maihareita, ehkä vielä vähän ronskimpia, mutta nämä ovat olleet kovassa käytössä ostohetkestä lähtien, eikä vähiten ihanan lämpimän vuoren sekä pitävän pohjan ansiosta. Ja niiiin monikäyttöiset!

Tässä kuvassa pääsivät rutattujen luonnonvalkoisten polvisukkien ja uuden laukun (josta kuulette vielä) kaveriksi..



Ja pari "peura ajovaloissa" -kuvaa salaman kanssa esitelläkseni noita kivoja luistinnyörityksiä (nauhat vois tosin vaihtaa).

Ovat siis aitoa nahkaa ja tosi hyvässä kunnossa (kaikki käytön jälki taitaa olla jo allekirjoittaneen aikaansaannosta krrrhm).

Iloani ei ainakaan lieventänyt huomata, että vagabondin uusimmassa mallistossa on näiden kaksoset, epäilemättä ainakin kymmenkertaiseen hintaan. HAH.

SHOES! SCARPE! KENKIÄ! SKOR! ZAPATOS!

Kääk! Loppuunmyynti Andiamossa! Sinne siis!

Kiertelin tänään kauppoja rakkaan pääkaupunkimme keskustassa, ja mid-season-salesejen olemattomista aleista masentuneena kidutin itseäni erityisesti kenkäkaupoissa ja vieläpä niiden hyllyjen välissä, joiden kenkien ostamista edes minä en osannut itselleni kelvollisesti perustella.

Yksi piristävä poikkeus kuitenkin löytyi:

Aleksanterinkadun Andiamossa on loppuunmyyntialet!

Siis Helsingissä. Siinä stockaa vastapäätä. Kappahlin kanssa samassa talossa.

Tarjolla oli mm. vagabondin kenkiä alennetuin hinnoin. Eihän tällaista voinut olla raportoimatta tännekin. ;) (kyseessä ei siis ole maksettu mainos :D)

Samassa pömpelissä oli myös intersportin loppuunmyynti, eli samalta reissulta voi löytyä hyvällä tuurilla korkkarit ja lenkkitossut. Kuin kätevää!
Itse tallustelin liikkeestä ulos toistaiseksi tyhjin käsin, tosin ne feikkimokkaiset ylipolvensaappaat jäivät hieman kummittelemaan.. saa(pas) nähdä.

kohinaa

Silmääni osui juuri uutinen Lindexin uuden malliston aiheuttamasta kohusta. Sen mukaan Lindex on hiljattain lanseerannut Affordable luxury -mallistoa, jota on tullut kauppoihin vain small -ja medium -kokoisena. Tästäpä ei ole länsinaapurissa tykätty, vaan kuulemma ruotsissa ollaan bloggaajat etunenässä valmiita boikotoimaan Lindexiä. Vaateketju itse puolustautuu sanomalla, että erikoismallistoa on järkevää tehdä vain kaikista parhaiten myyvinä kokoina.


Itselleni usein käy tuohon kokohaarukkaan sopivat vaatteet, joten onnistuin lukemaan uutisen melko neutraalein ajatuksin. Sitten mietin, että useimmilla vaateketjuilla, Lindex mukaan lukien, on myös "isompien naisten" mallistot. Tämäkin uutinen on nostattanut kohua käsittääkseni juuri sen takia, ettei vaatteita ole suurempina kokoina tarjolla. Väljemmin mitoitettuja vaatteita myydään myös omissa vaateketjuissaan. Meitä naisia on tosiaankin kaiken kokoisia ja muotoisia, mutta kuinka monen luonnostaan pienikokoisen olet kuullut valittavan siitä, ettei liikkeissä ole tarpeeksi pieniä kokoja tarjolla? Aika harvinaista, eikö totta?


Olen alle 160 cm pitkä, ja kokeilemani housut ovat lähes poikkeuksetta liian pitkiä lahkeista. En omista ompelukonetta ja jos omistaisin, en osaisi edes laittaa lankoja paikoilleen omin neuvoin. Leggingsit pitää kääntää tai rutata nilkkoihin, ja sukkahousut ylettyisivät vaikka korviin asti.
Sen kanssa nyt pitää vaan oppia elämään, etsiä sopivan kokoisia vaatteita ja opetella karttamaan niitä jotka saavat näyttämään vielä lyhyemmältä kuin olenkaan.

Sujauttaa jalkaan korkkarit ja loikkia ne jalassa pakoon muun maailman asettamia ulkonäköpaineita.

North & South meets Project runway: Finland

Taas se nähtiin, että aina kannattaa matkustaa kotikaupunkiin. Äidin lihapatojen ääreen pääsemisen lisäksi kotoa löytyy digivalmiudet! Itse olen oikein tyytyväinen kapinallinen pelkän töllöttimen ja dvd-soittimeni kanssa, mutta oi sitä autuutta kun näin ensimmäistä ja hyvinkin mahdollisesti viimeistä kertaa muodin huipulle -sarjan jakson!

Kun näinkin harvinaislaatuinen tilaisuus osui kohdalle, niin pitäähän siitä blogata. Seuraa siis armoton muodin huipulle -arviointi à la Jenni!

Meinasin kuolla tuskaan, sukeltaa myötähäpeään ja melkein harkita kanavanvaihtoa, kun kuulin viikon tehtävän aiheen: avokaulainen, värimaailmaltaan harmoninen, elegantti ja mitämuutasiinänypitikäänolla, mekko kolmekymppiselle Olivia -naiselle. Burp. Salli mun oksentaa.

Itse olen lukenut ihan tyytyväisenä Oliviaa silloin tällöin, ja pitänyt sitä ihan ok -lehtenä jossa on hyviäkin muotijuttuja. Mutta siinä vaiheessa, kun lehti tekee minun silmissäni aikamoisen megamokan ja yrittää profiloitua jonkun tietyn kymppisten naisten lehdeksi, kiinnostus lätsähtää. En nyt oikein osaa tätä selittää. Ehkä joku tajuaa? Eikä tässä nyt ole kyse siitä, etten ole itse vielä kolmekymppinen ja siksi kokisin jotenkin jääväni lehtien jutuista ulos, sillä ihan samanlainen yökkisreaktio tulee, jos jokin lehti profiloituu "parikymppisten lehdeksi".

No mutta takaisin asiaan. Kiinnostuin jaksosta huomattavasti lisää, kun paikalle kärrättiin materiaali, josta mekko oli tarkoitus tehdä, siis vinot pinot naistenlehtiä! (niin niitä olivioita.)

Syynätäänpä siis lähemmin niitä luomuksia:

Olga

Jjoooo, siis eleganttia? Kolmekymppiselle naiselle? NOT. Olga vaikutti oikein symppikseltä tyypiltä, ja jos alkuperäinen suunnitelma olisi toteutunut, olisi lopputuloksena voinut olla jotain aikas hienoa. Mutta aika loppui kesken, ja lopputulos oli ihan järkyttävä. Ehkä tämä olisi voinut värin ja mallin puolesta sopia studio 54:seen kolmenkymmenen vuoden taakse, lukuun ottamatta takana ollutta kamalaa roiskeläppää, joka ei näy tässä kuvassa. Rehellisesti sanottuna: olisin mieluummin katsellut vaikka mallin persvakoa tai spiderman-kalsareita kuin sitä lärpykkää.

Ja miksi ihmeessä tästä tulee mieleen kiviset ja soraset???

Maria

Marian luomuksen olin jo ehtinyt unohtaa, eli taisi olla aika mitäänsanomaton. No, Maria oli myös sympaattinen tyyppi, mukavan realisti, eikä kuvittele itsestään liikoja, ainakaan tämän viikon jakson perusteella. Puvussa miinuksena on siis tylsyys, plussana tietynlainen japsihenkinen origamimaisuus. Musta-valkoinen värinä toimii toisaalta aina, toisaalta kertoo uskalluksen puutteesta.

Mirkka

Mirkka itse pelkäsi pukunsa olevan tylsä, "pelkkä tavallinen halter-neck". No, nainen ainakin tiesi omat heikkoutensa.. Vaikka takaosassa olikin vähän yritystä, oli etumus aikamoisen laatikkomainen. Jee, tissit piiloon vaikka mikä olis! Tuolla alla voisi olla vaikka mies, eikä mekko olisi yhtään erinäköinen.

Laura

Laura putosi, ja hyvä niin. En ole nähnyt aiempia pukujaan, mutta jos jo Olgan puvusta tuli mieleen kiviset ja soraset niin mikäs tästä sitten!? Olihan noi kukkaset ihan kivoja, mutta siihenpä se jääkin. Yök, yök. yök. Voisin kuvitella tän puvun sellaiseen "Tuksu goes tissitpiiloon" -mallistoon. Ps. Luin juuri maikkarin sivuilta, että Laura on 27 -vuotias. Whaaaat? Jakkupuvulla saa näemmä yhä ihmeitä aikaan.

Katri

Tässä piti pitää tauko jo siksi että pääsisin mallin tympeästä ilmeestä yli.

Bored facial impressions aside, tuomariston mielestä Katrin puku oli yksi parhaista. Itse en ihan olisi samaa mieltä. Väri on jotenkin sellumainen, ja muoto hämmentävä. Tätä pukua kuvattiin veistokselliseksi. No siitä olen samaa mieltä. Puuveistos, ehkäpä? Ei kuitenkaan toimi paperista tehtynä mekkona, sanon ma.

Antti

En tajua, miten tuomaristo jaksoi haukkua tämän puvun niin lyttyyn. Itse tajusin Antin koivu -ideologian täysin, ja tässä tapauksessa yksinkertainen oli kaunista. Suomalainen designhan on juuri siitä tunnettua, ettei turhilla krumeluureilla leikitä ja että jokaisella vaatteella on tarina? Olisin henk.koht aika järkyttynyt, jos mies, jonka tavaramerkkinä on +, lähtisi rokokoo-linjalle.

Miinuksena voisin tosin mainita mielestäni jokseenkin epäedullisen pituuden. Polvipituus on mielestäni jo jonkin aikaa ollut melkoinen no-no. Lisäksi helma olisi voinut olla mielenkiintoisemmankin muotoinen.

Antti oli persoonana myös ehdottomasti mielenkiintoisin eikä pelännyt suoraa puhetta. Jos Asplund tästä tippuu piankin, tulee ohjelmasta varmaan aikamoinen borefest.

Mert

Mert oli kyllä tajuttoman rasittava tyyppi, enkä tajua missä vaiheessa mies (jota aiemmin muuten luulin naiseksi nimen perusteella) ehti taikomaan näinkin kivan luomuksen. Tuon kliivarissa pilkottavan ruusukkeen heittäisin kyllä menemään. Ja jos kohderyhmänä on se kuuluisa kolmekymppinen nainen, niin helmaan olisi voinut lisätä pituutta ja volyymia.

Jarno

Jarnon asu voitti tämän haasteen. Värit olivat kivat ja sopivat mallille erinomaisesti (kuva ei tee oikeutta). Mekon malli taasen.. hmm. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta mielestäni tämäkin on vähän tylsä! Samantyylisen kaavun voisi luoda myös vaikka jätesäkistä. Tässä olisi siis voinut käyttää paremminkin hyväksi paperin ominaisuuksia materiaalina. Tosin tämä puku varmaan parhaiten edustaa sitä kolmikymppistä olivia -naista, hohhoijjaa.

Ohjelmasta vielä (kommenttejani random -järjestyksessä):

- Hä, onko toi juontaja se Inno -tyyppi? Mitä ihmettä? Voisko jostain kaivaa esille niitä oikeasti kiinnostavia suomi-design -nimiä pliiiis.
- Jaakko Selin: ilmeisesti tämä ohjelmakin on yritetty profiloida kolmikymppisille naisille.. Plääh.
- Don't even get me started with ... Janne Kataja. En edes yrittänyt katsoa extraa, sillä mies on niin helkkarin ärsyttävä ihan vaan olemalla.

Ja viimeisenä...

- Aika jännä! Usein kotimaiset versiot ulkomaisista reality -sarjoista ovat niin toivottoman huonosti ohjattuja ja leikattuja, ettei niitä jaksa katsoa. Kun allekirjoittaneestakin kerran irtosi näin paljon urputusta, niin tämä ohjelma saattaa olla pienoinen poikkeus! Kilpailijat olivat joko mielenkiintoisia persoonallisuuksia tai vaihtoehtoisesti niitä aidon oloisia tyyppejä, joilla oli ihan hyviäkin ideoita. Katsoisin siis uudestaankin, mutta lähinnä niiden kilpailijoiden, ei juontajien tai tuomariston ansiosta.

Niin paljon en sentään tykännyt että alkaisin itselleni digivastaanotinta hommaamaan. Siltä varalta, että tv -lupatarkastajani lukee tätä, toim. huom.

Kuvat: Maikkari

end of an era

viime viikot olen pääasiassa jakanut elämäni koulun, tenttikirjojen ja Sinkkuelämää-boksin kesken. kirjoista luovuin jo viikko sitten, mutta tärkein, eli se boksi, se on ollut iltojeni ilo tähän päivään asti.



en muista monestiko olen nähnyt sarjan viimeiset jaksot, mutta reaktio on aina sama: yllätän itseni pillittämästä pala kurkussa kun carrie ja mr. big kuitenkin lopulta päätyvät yhteen. tunnen monta henkilöä joiden mielestä sarjan loppu vesittää koko homman, kun päähenkilöt tekevät kaikki niin sovinaisia valintoja. itse olen kuitenkin sen verran (lue: aika paljon) romantiikkaan taipuvainen, että mielestäni hyvän sarjan tai leffan pitää loppua onnellisesti.




en ole koskaan pitänyt big:istä, mielestäni carrien olisi aina pitänyt valita aidan, mutta viimeisen jakson "carrie, you're the one"-kommentti pariisilaisella sillalla sulattaa sydämen. ei voi mitään.



muita nyyhkyläisiä?

sunday night fever

Kylläpäs tyttöä nyt lykästää! Käväisin aiemmin tällä viikolla ihan vaan pyörähtämässä itsepalvelukirppiksellä. Olin väsynyt, nälkäinen ja ärsyyntynyt loputtomista ryhmätöistä (miksi niitä on niin ¤#%#¤%¤%!: paljon, luulin olevani yliopistossa for heaven's sake, eikö akateemisuuteen juuri pitäisi kuulua nenä kiinni kirjassa istuminen toisten ihmisten luonteiden ja aikataulujen kanssa tappelemisen sijaan aargh), ja olin heti hyllyrivien keskelle astellessani sitä mieltä, että en tule löytämään mitään järkevää näillä eväillä ja fiiliksillä.

Toisin kävi! Kun bongasin tämän mekon, nälkä ja muut pikkuasiat unohtuivat. Marssin pukukoppiin, ihailin mekkoa siellä hyvän tovin ihan vaan siksi, ja kiikutin sen kassalle.

Villityksistä huolimatta paljetit eivät ole olleet (ainakaan tietoisesti lisättynä) ostoslistallani, eivätkä olleet tälläkään kertaa - kimaltelu johtuu kankaan tekstuurista, ei mistään päälleommelluista killuttimista.

Merkki on ariella, vaikuttaa laadukkaalta, ja tämäkin on englantilaista tekoa. Taitaa olla pikkujoulumekko-ongelmat toistaiseksi ratkaistu!

Kokeilin mätsäillä mustan jakun ja mustien nahkakorkkareiden kanssa, joista jälkimmäiset on muuten myös kirppikseltä.



- Jenni (jonka all-time-favourite-mussutuksenaihe taisikin tulla puolivahingossa jo paljastettua yllä.. :D)

Ps. Jaa, pitäisköhän tolle helman pituudelle vielä tehdä jotain?
Pps. Kimaltelukin trendinä epäilemättä tulee ja menee, siksi onkin niin mahtavaa tehdä tällaisia vitosen löytöjä!