sunday night fever

Kylläpäs tyttöä nyt lykästää! Käväisin aiemmin tällä viikolla ihan vaan pyörähtämässä itsepalvelukirppiksellä. Olin väsynyt, nälkäinen ja ärsyyntynyt loputtomista ryhmätöistä (miksi niitä on niin ¤#%#¤%¤%!: paljon, luulin olevani yliopistossa for heaven's sake, eikö akateemisuuteen juuri pitäisi kuulua nenä kiinni kirjassa istuminen toisten ihmisten luonteiden ja aikataulujen kanssa tappelemisen sijaan aargh), ja olin heti hyllyrivien keskelle astellessani sitä mieltä, että en tule löytämään mitään järkevää näillä eväillä ja fiiliksillä.

Toisin kävi! Kun bongasin tämän mekon, nälkä ja muut pikkuasiat unohtuivat. Marssin pukukoppiin, ihailin mekkoa siellä hyvän tovin ihan vaan siksi, ja kiikutin sen kassalle.

Villityksistä huolimatta paljetit eivät ole olleet (ainakaan tietoisesti lisättynä) ostoslistallani, eivätkä olleet tälläkään kertaa - kimaltelu johtuu kankaan tekstuurista, ei mistään päälleommelluista killuttimista.

Merkki on ariella, vaikuttaa laadukkaalta, ja tämäkin on englantilaista tekoa. Taitaa olla pikkujoulumekko-ongelmat toistaiseksi ratkaistu!

Kokeilin mätsäillä mustan jakun ja mustien nahkakorkkareiden kanssa, joista jälkimmäiset on muuten myös kirppikseltä.



- Jenni (jonka all-time-favourite-mussutuksenaihe taisikin tulla puolivahingossa jo paljastettua yllä.. :D)

Ps. Jaa, pitäisköhän tolle helman pituudelle vielä tehdä jotain?
Pps. Kimaltelukin trendinä epäilemättä tulee ja menee, siksi onkin niin mahtavaa tehdä tällaisia vitosen löytöjä!