Kun näinkin harvinaislaatuinen tilaisuus osui kohdalle, niin pitäähän siitä blogata. Seuraa siis armoton muodin huipulle -arviointi à la Jenni!
Meinasin kuolla tuskaan, sukeltaa myötähäpeään ja melkein harkita kanavanvaihtoa, kun kuulin viikon tehtävän aiheen: avokaulainen, värimaailmaltaan harmoninen, elegantti ja mitämuutasiinänypitikäänolla, mekko kolmekymppiselle Olivia -naiselle. Burp. Salli mun oksentaa.
Itse olen lukenut ihan tyytyväisenä Oliviaa silloin tällöin, ja pitänyt sitä ihan ok -lehtenä jossa on hyviäkin muotijuttuja. Mutta siinä vaiheessa, kun lehti tekee minun silmissäni aikamoisen megamokan ja yrittää profiloitua jonkun tietyn kymppisten naisten lehdeksi, kiinnostus lätsähtää. En nyt oikein osaa tätä selittää. Ehkä joku tajuaa? Eikä tässä nyt ole kyse siitä, etten ole itse vielä kolmekymppinen ja siksi kokisin jotenkin jääväni lehtien jutuista ulos, sillä ihan samanlainen yökkisreaktio tulee, jos jokin lehti profiloituu "parikymppisten lehdeksi".
No mutta takaisin asiaan. Kiinnostuin jaksosta huomattavasti lisää, kun paikalle kärrättiin materiaali, josta mekko oli tarkoitus tehdä, siis vinot pinot naistenlehtiä! (niin niitä olivioita.)
Syynätäänpä siis lähemmin niitä luomuksia:
Olga
Jjoooo, siis eleganttia? Kolmekymppiselle naiselle? NOT. Olga vaikutti oikein symppikseltä tyypiltä, ja jos alkuperäinen suunnitelma olisi toteutunut, olisi lopputuloksena voinut olla jotain aikas hienoa. Mutta aika loppui kesken, ja lopputulos oli ihan järkyttävä. Ehkä tämä olisi voinut värin ja mallin puolesta sopia studio 54:seen kolmenkymmenen vuoden taakse, lukuun ottamatta takana ollutta kamalaa roiskeläppää, joka ei näy tässä kuvassa. Rehellisesti sanottuna: olisin mieluummin katsellut vaikka mallin persvakoa tai spiderman-kalsareita kuin sitä lärpykkää.
Ja miksi ihmeessä tästä tulee mieleen kiviset ja soraset???
Maria
Marian luomuksen olin jo ehtinyt unohtaa, eli taisi olla aika mitäänsanomaton. No, Maria oli myös sympaattinen tyyppi, mukavan realisti, eikä kuvittele itsestään liikoja, ainakaan tämän viikon jakson perusteella. Puvussa miinuksena on siis tylsyys, plussana tietynlainen japsihenkinen origamimaisuus. Musta-valkoinen värinä toimii toisaalta aina, toisaalta kertoo uskalluksen puutteesta.
Mirkka
Mirkka itse pelkäsi pukunsa olevan tylsä, "pelkkä tavallinen halter-neck". No, nainen ainakin tiesi omat heikkoutensa.. Vaikka takaosassa olikin vähän yritystä, oli etumus aikamoisen laatikkomainen. Jee, tissit piiloon vaikka mikä olis! Tuolla alla voisi olla vaikka mies, eikä mekko olisi yhtään erinäköinen.
Laura
Laura putosi, ja hyvä niin. En ole nähnyt aiempia pukujaan, mutta jos jo Olgan puvusta tuli mieleen kiviset ja soraset niin mikäs tästä sitten!? Olihan noi kukkaset ihan kivoja, mutta siihenpä se jääkin. Yök, yök. yök. Voisin kuvitella tän puvun sellaiseen "Tuksu goes tissitpiiloon" -mallistoon. Ps. Luin juuri maikkarin sivuilta, että Laura on 27 -vuotias. Whaaaat? Jakkupuvulla saa näemmä yhä ihmeitä aikaan.Katri
Tässä piti pitää tauko jo siksi että pääsisin mallin tympeästä ilmeestä yli.Bored facial impressions aside, tuomariston mielestä Katrin puku oli yksi parhaista. Itse en ihan olisi samaa mieltä. Väri on jotenkin sellumainen, ja muoto hämmentävä. Tätä pukua kuvattiin veistokselliseksi. No siitä olen samaa mieltä. Puuveistos, ehkäpä? Ei kuitenkaan toimi paperista tehtynä mekkona, sanon ma.
Antti
En tajua, miten tuomaristo jaksoi haukkua tämän puvun niin lyttyyn. Itse tajusin Antin koivu -ideologian täysin, ja tässä tapauksessa yksinkertainen oli kaunista. Suomalainen designhan on juuri siitä tunnettua, ettei turhilla krumeluureilla leikitä ja että jokaisella vaatteella on tarina? Olisin henk.koht aika järkyttynyt, jos mies, jonka tavaramerkkinä on +, lähtisi rokokoo-linjalle.Miinuksena voisin tosin mainita mielestäni jokseenkin epäedullisen pituuden. Polvipituus on mielestäni jo jonkin aikaa ollut melkoinen no-no. Lisäksi helma olisi voinut olla mielenkiintoisemmankin muotoinen.
Antti oli persoonana myös ehdottomasti mielenkiintoisin eikä pelännyt suoraa puhetta. Jos Asplund tästä tippuu piankin, tulee ohjelmasta varmaan aikamoinen borefest.
Mert
Mert oli kyllä tajuttoman rasittava tyyppi, enkä tajua missä vaiheessa mies (jota aiemmin muuten luulin naiseksi nimen perusteella) ehti taikomaan näinkin kivan luomuksen. Tuon kliivarissa pilkottavan ruusukkeen heittäisin kyllä menemään. Ja jos kohderyhmänä on se kuuluisa kolmekymppinen nainen, niin helmaan olisi voinut lisätä pituutta ja volyymia.Jarno
Jarnon asu voitti tämän haasteen. Värit olivat kivat ja sopivat mallille erinomaisesti (kuva ei tee oikeutta). Mekon malli taasen.. hmm. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta mielestäni tämäkin on vähän tylsä! Samantyylisen kaavun voisi luoda myös vaikka jätesäkistä. Tässä olisi siis voinut käyttää paremminkin hyväksi paperin ominaisuuksia materiaalina. Tosin tämä puku varmaan parhaiten edustaa sitä kolmikymppistä olivia -naista, hohhoijjaa.Ohjelmasta vielä (kommenttejani random -järjestyksessä):
- Hä, onko toi juontaja se Inno -tyyppi? Mitä ihmettä? Voisko jostain kaivaa esille niitä oikeasti kiinnostavia suomi-design -nimiä pliiiis.
- Jaakko Selin: ilmeisesti tämä ohjelmakin on yritetty profiloida kolmikymppisille naisille.. Plääh.
- Don't even get me started with ... Janne Kataja. En edes yrittänyt katsoa extraa, sillä mies on niin helkkarin ärsyttävä ihan vaan olemalla.
Ja viimeisenä...
- Aika jännä! Usein kotimaiset versiot ulkomaisista reality -sarjoista ovat niin toivottoman huonosti ohjattuja ja leikattuja, ettei niitä jaksa katsoa. Kun allekirjoittaneestakin kerran irtosi näin paljon urputusta, niin tämä ohjelma saattaa olla pienoinen poikkeus! Kilpailijat olivat joko mielenkiintoisia persoonallisuuksia tai vaihtoehtoisesti niitä aidon oloisia tyyppejä, joilla oli ihan hyviäkin ideoita. Katsoisin siis uudestaankin, mutta lähinnä niiden kilpailijoiden, ei juontajien tai tuomariston ansiosta.
Niin paljon en sentään tykännyt että alkaisin itselleni digivastaanotinta hommaamaan. Siltä varalta, että tv -lupatarkastajani lukee tätä, toim. huom.
Kuvat: Maikkari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti