tukkani on ollut vuosikausia pitkä, roikkunut jossain alaselän tienoilla. olen usein miettinyt sen leikkaamista, mutta tänä syksynä kyllästyin siihen totaalisesti. mitä iloa on pitkästä tukasta, jos se vaan roikkuu niskassa ja sitä joutuu pitämään vaan ponnarilla? miten ihmiset saa pitkän tukkansa näyttämään hyvältä syksyllä ja talvella?
kuukausi sitten eräs ystäväni leikkasi (pienen painostuksen jälkeen) ponnarin katki, sellaiseksi pitkäksi polkaksi jonka juuri ja juuri sai kiinni. nyt tukkani on jo kasvanut niin paljon, ettei ole oikein minkään mallinen. enter kampaaja!
olen mietiskellyt, millaisen uuden kampauksen haluaisin. sen pitää olla lyhyempi kuin tämä nykyinen, nätti ja helppo.
jotain ehkä tähän suuntaan....
tuo eka on kaikista luonnollisin (ja sopii tällaiselle piikkisuoralle tukalle), mutta toisessa ja kolmannessa kuvassa viehättää juuri se ilmavuus mitä kaipaan. tuo alin muistuttaa sitäpaitsi vähän amelien tukkaa!
oikeastaan kaikkein eniten haluaisin sellaisen tukan kun fireflightin dawnilla...sillä moshaaminen näytti sujuvan niin hyvin!
no joo. katsotaan mitä seuraa! nyt täytyy palata hellan ääreen, tänään on tehty kotiruokia mummin ohjeen mukaan!
p.s. sikainfluenssan tulos olikin positiivinen! olin aika äimistynyt. röh röh.
kuvat täältä ja täältä
3 kommenttia:
Oi oi, todella kauniita hiuksia, vähän tekisi jo itsekin mieli leikata lyhyet... Ne olisi niin helppo pestä ja etenkin kuivata, ja lätsähtämisefektiäkin vastaan olisi varmasti paljon helpompi taistella!
Oletko muuten katsonut, millainen tukka Alice Cullenilla on Twilight -Uusikuu -leffassa? Saattaisit pitää siitäkin.
oi, en ole vielä... yritän pitää uusikiuu-kuumeen kurissa vielä hetken...mutta kiitos vinkistä!
lyhyt tuli tukasta, ja niin ihanan kevyt! kyllä vaihtelu virkistää joskus kummasti!
Hei Eeva (ja Jenni, en tiedä muistatko mua, oon Eevan serkku)! Mun on pitänyt jättää tänne jo joskus aiemmin jälkiä itsestäni, mutta parempi myöhään jne. Tää on kiva blogi!
Oli vaan pakko tähän nyt kommentoida, koska oon kanssa pähkäillyt näitä hiusasioita aika lailla elämäni aikana. Olin vuosia pitkätukkainen, kunnes tajusin, että a) pitkä tukka on epäkäytännöllinen ja useinkin juuri vain niskassa roikkuva ruma matto, jolle en osaa tehdä yhtään mitään (mulla on niin paksu tukka, että se on aika ongelmallinen, ja lisäksi oon ihan tumpelo) ja b) mulle sopii paljon paremmin lyhyt tukka. No, leikkasin sitten lettini ihan lyhyeksi ja elelin muutaman vuoden tosi onnellisena. Mutta nyt toi fleda on alkanut taas pidentyä! Ja mulla on tietysti tukkakriisi. Just oon (melkein) saanut kasvatettua päällimmäiset nysähiukset siihen mittaan, että nekin menevät korvan taa, ja nyt sitten taas haikailen ihan lyhyttä kuontaloa... Pöh!
Mutta siis, kaiken kaikkiaan minusta lyhyt tukka on aina erinomainen ratkaisu ihmiselle, joka kaipaa ulkonäköönsä vaihtelua. Naiset pelkäävät liikaa tukan leikkuuta! Koska kyllähän se sitten taas kasvaa takaisin, ja nopeasti. Hyvin leikattu malli pukee kasvoja kuin kasvoja ja tekee ihmisestä freesin näköisen.
Ugh, olen puhunut. Tosin vielä haluaisin todeta, että mäkin olen/olin aina ja iäisesti Aidanin fani, mutta kyllä mäkin silti Sinkkuelämän vikaa jaksoa katsoessa itken. Tosin ehkä vielä enemmän Samanthan ja Smithin loppukohtauksen aikana, mutta kyllä Bigin ja Carrienkin puolesta voi pari kyyneltä tirahuttaa.
Lähetä kommentti