jotain nokkelaa ranskaksi

Sunnuntaina suuntana Pariisi!

Olen ollut kerran aiemmin, vuonna 2002, muodin pääkaupungissa. 39 asteen kuumeessa, ja silloinkin vain pari päivää. En muista koko reissusta mitään muuta kuin hotellihuoneen, sen että pilkin Seinen-risteilyllä ja kuinka yritin pysyä hereillä laskemalla aasialaisturistien ottamien "peace" -merkkikuvien lukumäärää. Se oli kuin lampaita olisi laskenut. They just kept coming.

Tällä kertaa olemme reissussa sunnuntai-aamusta perjantaihin, joten toivoa sopii, että reissusta tulee edellistä pariisin-kokeilua parempi!

Yritin pukea sanoiksi ajatuksiani siitä, miltä mielestäni pariisin kaduilla kävelevän nuoren neidon tulisi näyttää. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja koska pakkausyrityksieni seurauksena muodostuneita vaateläjiä ja ranskalaisin (hih) viivoin tehtyjä muista pakata -mind-mapeja olisi turha kuvailla, turvauduin polyvoreen. Avot!

Olis jo sunnuntai!

(kuka tunnistaa pakkomielteeksi asti yltyneen burberry -trenssin? HUPS.)

PS. Villit huhut kertovat, että Eeva on pitänyt tällä viikolla majaa Rukalla. Ollaan me sit liikkuvaista sakkia.

queen of the night

Sitsit on tältä viikolta (ja ehkä myös tältä vuodelta) istuttu! Päädyin hetken mielijohteesta ehdokkaaseen numero quattro, kuitenkin yhdistäen kyseiseen mekkoon sen hopeanvärisen jakkuhommelin.

Kokemuksesta viisastuneena voin sanoa muutaman asian:

1. Sitseille EI kannata mennä myöhässä
2. Taksia tilatessa kannattaa selvittää, onko joku muu seurueen jäsen jo tehnyt samoin (vihaiset taksisedät on aikamoinen tunnelmanlatistaja)
3. Aina ei kannata lähteä aikaisin kotiin, saatat täpärästi missata pari mäkikotkaa
4. Kannattaa harkita tarkkaan ennen kun alkaa ottamaan kuvia kolmelta yöllä, vaikka olisi kuinka väsynyt mutta onnellinen tahansa.

Todistusaineistoa kohdasta kolme neljä:

P.S. Kiitos avusta asunvalinnan kanssa! Olin jo päättänyt, kiitos teidän, pukeutuvani ehdokkaaseen numero due. Jotain vaan tapahtui siinä välissä. En tiedä mitä.
P.P.S. Viitaten alla olevaan postaukseen: vuokrasopimus allekirjoitettu! I'm SO happy!
T.P.S. Harkitaan nyt vielä hetki. Pitäisköhän sittenkin hommata se photoshop ennen kun julkaisee tällaisia kuvia? Hetki meni jo. No antaa sit mennä vaan.

mun koti ei oo täällä

Ennen kun kirjoitan aiheesta yhtään mitään, haluan kertoa pari (kolme) faktaa itsestäni:

1. Olen kihloissa
2. Häät kesällä
3. Asun yksin

Olen huomannut ihan tosielämässä, että nämä kolme faktaa minusta aiheuttavat ihmisissä paljon pohdintaa. Olen viimeisen reilun vuoden ajan (jonka olemme asuneet samalla paikkakunnalla muutaman etävuoden jälkeen) saanut vastata mitä erikoisimpiin, yksityisimpiin ja noh, ihan vaan hämmentävimpiin kysymyksiin koskien minua ja meitä. Ennen kun menen tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen, kotiin, selvitän siis vielä pari lisäfaktaa.

1. Kukaan ei ole pakottanut meitä asumaan erillään. Tämä on vain ollut meille se paras ratkaisu tähän asti.
2. Se, että emme asu yhdessä ei tarkoita sitä että vihaisimme tai halveksuisimme kaikkia maailman ihmisiä jotka asuvat yhdessä rakkaidensa kanssa.
3. Olemme elämäntapamme myötä kuitenkin saaneet paljon pohtia sitä mikä ero on sillä, että tekee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä ja sillä, että tekee niin kuin muut odottavat meidän tekevän. Puhumattakaan siitä mikä on taloudellisesti järkevintä.


Täällä on siis käynnissä innokas asunnonmetsästys. Ensimmäisen yhteisen sellaisen. Olemme molemmat muuttaneet viimeisten vuosien aikana paljon, ja etsimme tällä kertaa pitkäaikaista kotia, sellaista jossa voisi viihtyä jopa useamman vuoden.

On yllättävän rankkaa kun illalla nukkumaan mennessä verkkokalvoilla vilisee vain pohjaratkaisuja, lasitettuja parvekkeita ja laminaattilattioita. Oman jännän twistinsä asunnonmetsästykseen antaa tämän kaupungin ikä (suuri osa rakennuksista on juuri kypsässä putkiremppaiässä) sekä Honey. Tammiparketti + koiranomistaja = no-no. Ainakin suurimmalle osalle vuokranantajista.

Eilen ehkä tärppäsi. Kämppä on tosi kiva ja sen omistaja oli mielettömän hyvä tyyppi. Vuokra vain oli korkeahko. Tänään päätämme: ottaa vai jättää? Tuntuu siltä että saatamme tällä kertaa ottaa. Omaa yksiötäni kävi tänään katsomassa ensimmäiset ihailijat ja alkaa tuntua siltä että uusi koti pitäisi jo olla kiikarissa, kun vanhakin lähtee kohta alta. On nää jänniä juttuja!

Ehdottomasti paras puoli uudessa asunnossamme (nonih, nyt mä puhun siitä jo niinkuin koko juttu olisi varma) on näköala. Talo on rinteessä, asunto ylimmässä kerroksessa ja maisema parvekkeelta suoraan valkeisenlammen ylle. Lampeen kävelee pihasta puolessa minuutissa. Vai mitä sanotte tästä näkymästä?

(Ensimmäinen kuva täältä, valkeisen kuvat täältä ja täältä.)

P.S. Aasinsilta otsikkoon: katsoin eilen sooloilua -leffan liviltä. Tykkäsin!

P.P.S. olen tänä keväänä tykästynyt chisun musiikkiin. todella omituista minulta!

musta on valttia (ja viikon teemana ylivalottuneet valokuvat)

olen huomaamattani pukeutunut viime aikoina usein mustiin vaatteisiin. tämä on todella outoa, koska ei-kovin-kauan-sitten en vielä omistanut yhtään mustaa vaatetta. mutta uskottava se kai on, varsinkin kun katsoo tämän viikon aikana itsestäni ottamiani kuvia.

h&m:n musta tunika ja pitsikoristeltu neuletakki ovat päässeet aktiiviseen käyttöön. seurana doctor denimin mustat pillifarkut.



(älytön ylivalottunut tikastuolilla keikistely piti ikuistaa siksi että kuvassa näkyisi kevätkengät, jotka kaivettiin kaapista ensimmäistä kertaa...)



eilen luotin samaan tunikan ja pillifarkkujen yhdistelmään. alunperin kappahlin ruosteenvärinen pitsineule second hand.



ja nyt ihan jännityksellä odotan miten uusi kietaisumekkoni selviää ensimmäisestä kerrastaan kaupungilla. epätoivoinen yritys tuoda asuun jotain väriä turkoosilla... ja polvisukat on rumasti nilkoissa koska en halunnut niitä kuvaan mutta ulos ne täytyy kuitenkin vielä laittaa. ja huomatkaa toki cd-soitin, ihan tarkoituksella taas kuvassa.



sininen lasisydän on rakkaan ystävän tuliaisia italiasta.



nyt mekon kanssa kaupungille, heippa!

päiväkävely, sen syyt ja seuraukset

aivojeni se osa joka yleensä suoltaa insipiraatiota kiitettävästi meni tänään tukkoon. koska työn alla on laaja ja hirveä kirjallisuustehtävä muun vastaavan ohella, ajattelin että inspiraatio olisi hyvä saada takaisin. niinpä lähdin päiväkävelylle.

suuntasin diverssiin, turun siisteimmäksi mainittulle itsepalvelukirppikselle. kävellessä tuli melkein kuuma kun aurinko tuli pilvestä. (muistaakseni samankaltainen sää oli tänä päivänä 17 vuotta sitten, kun pikkusiskoni syntyi. järkyttävää että siitä on niin kauan!)



kirppiksellä ei ollut tungosta ostajista keskellä tiistaipäivää, joten sain katsella rauhassa. myynnissä oli vanhoja huonekaluja ja kunnostettuja taulunkehyksia jotka olisin voinut ottaa kaikki. varsinaiselta kirppikseltä ostin vain yhden kietaisumekon.



(on se muuten kumma miten ihminen ei opi. kuvien rajauskaan ei auta jos kuvaaja ei osaa valita/siistiä kuvauspaikkaa kunnolla. tietokoneen piuha, tuoli, lehdet lattialla...)

mekko on h&m:ltä ja ihan käyttämättömän oloinen. siltikin tekokuituisesta mekosta 5 euroa tuntuu kirppiksellä paljolta... mutta se sopii varmasti uusien kenkieni kanssa kunhan se kevät tulee.



harkitsin myös tällaisen paljettiviritelmän ostoa. jos se olisi ollut vähän pidempi sitä olisi voinut käyttää tunikana, mutta se oli selkeästi toppi. kauppaan jäi.



kotimatkalla poikkesin lähikauppaan, jossa on kulmakaupaksi merkillisen hyvä vihannesosasto. nyt kokeellisessa keittiössäni odotellaan uunista näitä



munakoisosiivuja vuohenjuuston/fetan/parmesanin ja tomaattien kera. (apua, muistin juuri että valkosipuli jäi!) lopuksi päälle mustapippuria ja rucolaa, nam.

kengistä ja niiden omistamisesta

laskin juuri kaikki kenkäni ensimmäisen kerran moneen vuoteen. lopputulos: 60 paria.

olen järkyttynyt. 60 paria! kuka tarvitsee niin paljon kenkiä??

kengät ovat myös suurin yksittäinen säilytystilaa vievä elementti kodissani.



toistan: kuka tarvitsee 60 paria kenkiä?

osa kengistä on jossei nyt päivittäisessä niin kuitenkin viikottaisessa käytössä. suurin osa on käytössä tiettynä vuodenaikana ja muun osan vuodesta säilössä. ja sitten on ne ihanat kengät joita käytetään harvoin mutta pois antaminen tai myyminen ei tule kuuloonkaan.

olen täysin kykenemätön (toisin kuin äitini) suhtautumaan kriittisesti omaan kenkäkokoelmaani. sen sijaan esittelen uusimman hankkimani parin.

käväisin eilen ihan viattomasti sokoksen 3+1- päivien loppuhuipennuksessa. pää meinasi räjähtää juontajan raivostuttavan nasaaliäänen vuoksi (nyt meillä täällä ykköskerroksessa vielä kolme minuuttia tukisukkahousut 16 yhden hinnalla läpä läpä), mutta selvisin silti kenkäosastolle asti.

hulinoiden viimeisen päivän kunniaksi (ihan totta, kuka noiden kaiken maailman hintasirkusten nimet oikein keksii?) kaikki jo alennuksessa olleet parit oli alennettu vielä kympillä. ja tadaa, vagabondin herrainkengät lähti naurettavaan hintaan 19,95.





i'm thinking kevät, hame ja värilliset sukkahousut. vaihtoehtoisesti kapeat farkut ja paljaat nilkat.



näillä kelpaa keikaroida, vai mitä?

oh sits

Olen palannut!

Elämän suurten kysymysten äärelle nimittäin.

Olen menossa ensi viikolla elämäni ensimmäisille oikeille sitseille. Pukukoodina coctail -asu. Enkä tietenkään tiedä mitä laittaisin ylleni.

Kysynkin teiltä, oi bittiavaruuden jumalat (tai kuka tahansa tässä blogissa käväisevä (aka. ehkä tsägällä Eeva)): Mikä seuraavista? Vaiko kenties pukeutumisen villi kortti, se kuuluisa musta hevonen eli: joku muu, mikä?

Ehdokas numero uno:

Hopeanhohtoinen mekkoni mustalla satiinibolerolla. Tämä oli ainakin toissapäivänä vielä ykkösvaihtoehtoni, mutta se paikka on kuulkaas hatara. Tosin pukukoodi täyttyisi tämä asu yllä aika hyvin, tuli heti sellainen olo että voisin kuvitella itseni kyseisissä vermeissä tyylikkäästi martinilasi kädessä (kuten kuvan ilmeestä ehkä voidaan havaita).

Ehdokas numero due:

Cocktailasun määritelmää paniikissa googletellessa ehdotettiin usein pikkumustaa. No täsä se nyt olis. Ja hyvä tekosyy päästä ensimmäistä kertaa käyttämään hopeanväristä jakkutsydeemiä, jonka ostin puolitoista vuotta sitten Italiasta. Nice.

Ehdokas numero tre:

Punainen mekko, jota käytin valmistujaisissani reilu vuosi sitten. Ja hei, taas se hopeanvärinen jakkujuttu! Tämän ei pitänyt edes olla vaihtoehtona, mutta sitten se näyttikin kuvissa yllättävän kivalta. Hei, olen Jenni ja olen nainen.

Ehdokas numero quattro:

rules by maryn viininpunainen silkkimekko, tässä kaverinaan samainen musta satiinibolero.


Asuihin lisättäisiin kauniisti laitettu tukka ja meikki. Asiaankuuluva laukku. Sekä korut. Ja mekosta riippuen tyllihame. Alle.

Asuihin EI sisälly kuvassa näkyvät villasukkahousut. Tai silmälasit. Tai kaapista ensimmäisenä käteen sattuneet mustat korkkarit. Tai mitään muutakaan kuvissa näkyviä mauttomuuksia.

Voih. Ollapa jonkinlainen päätöksentekokyky. Jos jollakulla on ylimääräistä, niin tänne saa lähettää.

kosmetiikka-arvonnan tulokset

sunnuntai-iltaa!

lahjomaton arvontakoneistomme on pyörähtänyt, ja tulokset ovat seuraavat.

cliniquen kosmetiikkapaketin voitti nimimerkki neiti s.

vichyn setin voittajaksi selviytyi nimimerkki sanni

onnea voittajille! laittakaapa osoitetiedot maililla osoitteeseen etelastapohjoiseen(at)gmail.com niin saadaan paketit matkaan mahdollisimman pian.

kiitos kaikille arvonnasta kiinnostuneille!

bloggaamisesta

olen lueskellut koko aamupäivän blogeja (siivousta vältellessä). en kovin usein luen niitä niin kutsuttuja valtakunnallisesti suosittuja blogeja, joten oli aika paljon kiinniotettavaa. hämmennyin tajutessani, että hyvin monessa blogissa jossain vaiheessa nousee kysymys siitä, jatkaako kirjoittaja blogin pitämistä vai ei. kyseisissä tilanteissa on myös mielestäni havaittavissa selkeä kaava on monen blogin kohdalla.

miten blogin menestyminen ja suosituksi tuleminen tapahtuu? suuri lukijamäärä herättää firmojen ja muiden julkisten tahojen huomion, blogit ovat toki hyvä keino mainostaa erilaisia asioita. jossain vaiheessa kuvaan astuvat ns. ilkeät anonyymit, jotka jättävät jälkeensä ilkeitä ja epäasiallisiksikin tuomittuja kommentteja ilman nimimerkkiä.

mutta onko kaikki aina ilkeiden anonyymien syytä? eräässä lukemassani suositussa blogissa kirjoittaja oli tehnyt postauksen negatiivisista kommenteista. joka ikinen näistä kommenteista liittyi siihen, että lukijoiden mukaan blogi ei enää kerro siitä mistä alun alkaen, ja suosion myötä bloggari vaan mainostaa erilaisia tilaisuuksia joissa on ollut kutsuvieraana tai ilmaiseksi saamiaan tuotteita eikä enää ehdi vastaamaan kommentteihin.

minusta on hieman huolestuttavaa lukea bloggareista joiden blogin poikima "julkkiselämä" vie huomion blogilta itseltään. kaikkeenhan ei ole ihmisen pakko suostua, vaikka tarjoukset olisivat houkuttelevia. pohdiskelin sitä, tulisiko menestyvän bloggarin olla valmis huolehtimaan blogin tason pysymisestä entisellään vaikka menestys veisikin mennessään? huomaan kyllä itsestäni, ettei blogin seuraaminen enää huvita jos se on muuttunut persoonallisesta lukemistosta mainoskuvastoksi.

tämän postauksen tarkoitus ei ole moralisoida niin kutsututtuja julkkisbloggareita ylimielisyydestä ja muiden ihmisten yläpuolella olemisesta. kellä meistä nyt ei olisi heikkoa kohtaa ilmaisille vaatteille tai kutsuille hienoihin tilaisuuksiin... aamuinen lukuvimmani vain johti pohdiskeluun. mietin myös, että mikä mahtaa olla suomalaisen keskivertobloggarin lähtökohta bloginsa suhteen. onko se suuri lukijamäärä, näkyvä menestys, ilmaiset lahjukset, oma ilo, toisten samanhenkisten kanssa keskusteleminen vai joku aivan muu?

olen viime kuukausina huomannut, että tavallisten ihmisten tavallista elämää kuvaavat blogit kiinnostavat minua entistä enemmän. sellaiset blogit joihin tekee mieli kommentoida koska tietää saavansa vastauksen. sellaiset blogit joita lukemalla tulee olo että melkein jo tuntee toisen vaikkei olisi koskaan tavannutkaan.

rupesin miettimään, mitä tapahtuisi jos joku haluaisi rahoittaa tämän blogin pitämistä (kuulen jo nauruntyrskähdykset...). itselleni blogi on vapaa-aikaani liittyvää hauskuutta, vapaaehtoinen harrastus. kirjoittelen tänne silloin kun asiaa on, enkä aina silloinkaan. kammoksun ajatusta, että tämä olisi velvollisuus ja tekstiä pitäisi syntyä tasaisin väliajoin mahdollisimman usein. lukijamäärä ehkä kasvaisi, mutta entä jos niihin kommentteihin ei oikeasti ehtisikään vastaamaan?

ja mitä sitten tapahtuisi jos blogista oikeasti tulisi suosittu, tulisi kutsuja haastatteluihin ja tapahtumiin? jäisikö se varsinainen elämä kokonaan blogin varjoon?

minusta on mahtavaa että tätä blogia ilmeisesti jokunen lukee, ja jokainen kommentti tuottaa minulle iloa ja haluan vastata jokaiselle. kuitenkin vaikka käynkin blogissa päivittäin, oikea elämäni bittiavaruuden ulkopuolella koostuu rakkaista ihmisistä, opiskelusta ja työnteosta, harrastuksista ja kotona telkkarin ääressä nököttämisestä.

pysyttelen siis jatkossakin ylpeänä arkibloggarina ja syötän rakeiset päivän asu- kuvani internetin uumeniin tuhansien kaltaisteni lailla. bloggaus on ihana harrastus, eikä vähiten sen takia että sen kautta pääsee lukemaan toisten ihania blogeja!

p.s. muistutan vielä että huomisiltaan asti on aikaa osallistua cliniquen ja vichyn tuotteiden arvontaan täällä. selvennyksiksi todettakoon vielä että purnukat eivät ole meille syydettyjä tuotelahjoituksia vaan lääkealalla olevan äitini tuomisia konferenssista :)

kapina

Ihan ensteks: ÄÄÄÄK nyt on niin ihmeellinen tilaisuus saada itselleen ilmaiseksi laadukasta kosmetiikkaa, että kannattaa osallistua! Se onnistuu rullaamalla alempaan postaukseen tai klikkaamalla tästä. Lykkyä tykö!

Mitä kouluun tulee, minulla ei ole tänä keväänä enää yhtään luentoa. Tenttejä ja esseitä kyllä, mutta ei ainuttakaan luentoa. Olen alkanut harjoitella itseni johtamisen taitoa, kuten Sarasvuo tai joku muu asiantuntija asian ilmaisisi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että teen aamuisin herättyäni listan siitä, mitä sen päivän aikana pitää saada aikaiseksi. Se tarkoitaa myös sitä, ettei minun tarvitse poistua kotoani koiran ulkoilutusta tärkeimmissä asioissa.

Ah, mikä pukeutumisdilemma.

Tänään kuitenkin kapinoin pukeutumalla hameeseen ja silkkipaitaan, vaikka suuntana olikin vain koulun kirjasto ja kauppareissu. Jatkoin kapinaani meikkauspuolella more is more -filosofialla.

Kannatti. Oli kovin chic olo. Noniin, joko riittäis kursiivit.

Lila kotimainen vintage -silkkipaita on jotain niin ihanaa! Ja lisäksi lämmin, alle ei välttämättä tarvita mitään.

Jossain vaiheessa piti leikkiä hyvää emäntää ja huomioida pieni karvainen sohvatyynykin.

Katsokaa nyt, miten tää kaveri voi olla samaa lajia kaiken maailman bulldogien kanssa? :D Ei toi voi olla koira. Ihan varmasti oon vahingossa ottanut luokseni asumaan metsäkauriin ja kengurun risteytyksen. Jossa on vähän tiikeriä.

Kiivaan trenssinmetsästyksen lisäksi olen törmännyt useampaankin klassikkovaatekappaleeseen, joita omasta vaatekaapista puuttuu ja mitä kipeästi tarvittaisiin. Yksi mokomista oli ihan perus villakangastakki, ilman mitään kummempia lisäyksiä esim. veikeän kuosin, hassun kauluksen tai räikeän värin muodossa. Koska sellaisia kyllä löytyy.

Oli aika vaikeaa vastustaa, kun tällainen tuli vastaan fidalla alle seitsemällä eurolla, priimakunnossa.

Vaatteet, no, kaikki: second hand
Kengät: no nekin on kirppikseltä.

En tosin ole ihan varma vielä siitä, saako tämä takki jäädä vai lähteä. Joka tapauksessa: kallis se ei ollut!

Aargh tarvitsisin kipeästi jonkun supermallinpärstä -leimasimen noiden dorkailmeiden päälle. No amounts of make-up can save this one.

huippukosmetiikkaa jaossa!

north & south jakaa lukijoilleen setit cliniquen ja vichyn kosmetiikkaa. ovat siis näytepurkkeja jotka sain mutta tiedän etten tule itse käyttämään.

cliniquen settiin kuuluu acne solutions puhdistusvaahto (50 ml),even better kosteusvoide (15 ml), self sun itseruskettava kosteusvoide (40 ml) ja city block sheer kasvojen suojavoide, jonka aurinkosuojakerroin on 25 (15 ml).



vichyltä aqualia thermal- sarjan kosteusvoide (50 ml) ja mineraalibalsami (50 ml).



sovittiin jennin kanssa että paketit saa se joka on kiinnostunut, jos kiinnostuneita on enemmän kuin yksi niin pistetään arvonta pystyyn. eli jos cliniquen tai vichyn kosmetiikka kiinnostaa, keksi itsellesi nimimerkki ja ilmaise kumpaa settiä havittelet.

vastausaikaa on tämän viikon sunnuntaihin 21.3 klo 21 asti.

edit./ lisäsin koot tuotteiden perään notta ovat nyt näkyvissä. näyttäis tulevan arpajaiset, wii!

ompelukoneen ääreltä osa 2

kun nyt olin kerran siihen koneen ääreen istahtanut, viimeistelin kaksi keskenjäänyttä projektia. lyhensin yksistä housuista lahkeet (pääsevät esittelyyn myöhempänä ajankohtana) ja kavensin tekonahkahousujani, jotka ostin lindexin talvialeista jo tammikuussa. tällaisena laihana lantiottomana tyyppinä housuihin kuitenkin jäi ärsyttävät eväkkeet (tiedättehän mitä tarkoitan?) reisien kohdalle. ompelukoriin siis.

tässä housut väärinpäin päällä ja tiukasti nuppineulottuina - oli lievästi hankalaa ujuttaa housut pois jalasta ilman vakavia pistovammoja.



tällaiset niistä tuli. nahkahousujen seurana weekdayn hapsupaita ja groove fm:n tanssittavimmat hitit. korvikset eräästä pikkuliikkeestä savonlinnasta.



nyt ovat sopivan napakat ja reidestäkin tiukat. kuitenkin vielä selkeästi housut eivätkä legginsit. me likes!

mukavaa lauantai-illan jatkoa!

singerillä suhaten

ilmeisesti osa-aikainen päivätyö on saanut aikaiseksi ainakin sen, että heräilen nykyään jatkuvasti aikaisin, viikonloppunakin. viimeistään kahdeksalta tekee mieli ainakin tarttua kirjaan jollei vielä nousta. lieneekö ihana kevätaurinko kaiken takana?

koska siivosin koko eilisen päivän, tänään on ollut hyvällä omallatunnolla aikaa istahtaa pitkästä aikaa ompelukoneen ääreen. sain (napit poisluettuna) valmiiksi yhden projektin, joka alkoi jo joululomalla.

näin se syntyi.

ensin ostetaan yksi stc-merkkinen valkoinen parkatyyppinen takki alennusmyynneistä. koska takki on muodoltaan täydellinen mutta tismalleen samanlainen kuin pikkusiskolla, sille halutaan tehdä jotakin.



hankitaan kangasväriä (tässä dylonin oliivinvihreä pesukoneväri) ja puoli kiloa ruokasuolaa. konetta käytetään neljä kertaa (takin pesu, värjäys, huuhtelu ja tyhjän koneen käyttö). suola ja väri heitetään suoraan pesukoneen rumpuun.



lopputulos. kiroillaan ensin sitä kun polyesterilangat ei värjääntyneet, mutta tullaan lopulta siihen tulokseen että valkoiset tikkaukset ja vetoketjut kontrastina vihreälle miellyttävät ompelijatarta suuresti.



väri on levinnyt todellakin tasaisesti eikä sitä jäänyt koneeseen yhtään.



sitten ommellaan irrotettava karvavuori.



ja harkitaan josko tehtäisiinkin vain karvaliivi yöpaidan päälle...



ommellaan 24 nepparia paikoilleen sormet verillä...

...ja voilá! tyytyväinen ompelijatar uniikissa kevättakissaan. irrotettava vuori pidentää takin käyttöaikaa.



valkoisten muovinappien tilalle tulee vielä puiset ns. duffelinapit, kunhan ehdin ostaa niitä lisää.

ehdin askarrella tänään vielä toisenkin jutun.

poikaystävä osti vuoden alussa auton, ja ajattelin kantaa korteni kekoon ostamalla kunnollisen kotimaan tiekartan irtirevittyjen puhelinluettelon karttasivujen rinnalle. kartan kansi on todella tylsä, joten tein siitä hieman henkilökohtaisemman.



sitten vaan niitä autoreissuja odottamaan...

surkea alkuviikko

Olen maailman ihanimman koiran omistaja. Koirani, Honey, täyttää huhtikuussa seitsemän vuotta. Ajattelin että nyt on hyvä (ja korkea) aika tehdä muruselleni palvelus ja viedä se leikattavaksi. Mitä järkeä on koiran, jonka ei enää ikänsä puolesta kannattaisi saada pentuja, antaa kärsiä juoksuajasta ja stressaavista valeraskauksista loppuikänsä ajan?

(Kuva täältä)

Olin varannut ajan operaatiota varten eiliselle (maanantaille), sillä olen itse lomalla tämän viikon ja vakkarieläinlääkäri on täällä helsingissä. Operaatio tehtiin ja toimme kotiin ihan pöllyissä olevan kaverin, jonka leikkaushaavasta tihkui verta. Ja tihkui verta. Ja niin edelleen. Verta alkoi olla myös koiran peitossa ja alustassa. Loppuillasta päädyimme viemään Honeyn yliopistollisen pieneläinsairaalan päivystykseen. H otettiin tutkimuksiin, sillä emme tienneet oliko vuoto myös sisäistä. Lähdimme kotiin nukkumaan ilman koiraa.

Huonosti nukutun yön jälkeen odotimme puhelua klinikalta. Se tuli vasta puolenpäivän jälkeen. Vuoto ei kuulemma ollut sisäistä, mutta se ei ollut myöskään tyrehtynyt. Lääkäri ehdotti, että Honey nukutetaan uudelleen, tikit avataan ja vuotavat verisuonet poltetaan umpeen. Jäimme taas odottamaan.

Ulkona oli upea ilma, mutta ei tuntunut hyvältä ulkoilla ilman koiraa. En halunnut tehdä mitään mutten myöskään pystynyt vain istumaan paikallani. Välillä syytin itseäni siitä että olin saanut päähäni viedä koiran leikattavaksi alun perinkään. Välillä puin mielessäni erilaisia "entä jos"
 -vaihtoehtoja. Välillä yritin rauhoitella itseäni ja sanoa, että kyllä tämä tästä. Kerran epäonnistuin edellä mainitussa ja itkin itseni hyperventilaation partaalle.

Wipulle ominainen löhöilyasento :) (vuodelta -08)

Kahden leikkauksen ja nukutuksen jälkeen saimme tänään hakea kotiin jo paremmin voivan pikkuisen. Voimme vain toivoa ja uskoa, että nyt haava pysyy kiinni. En muista, milloin viimeksi olen ollut näin väsynyt ja helpottunut yhtä aikaa.

Tiedän, etteivät lemmikit ole ikuisia. Kun joskus joudumme hyvästelemään iäksi, toivon että voimme tehdä sen hyvillä mielin, pitkän ja onnellisen elämän päätteeksi. Se hetki ei kuitenkaan ole vielä.

Teimme kahden päivän aikana tonnin laskun, koiran hoitamiseen. Jokainen sentti oli sen arvoinen. Lemmikki on meille perheen jäsen.

Päivällä, kun oli aikaa pohtia, ihmettelin miksi vielä maanantai-aamuna päällimmäisin murheeni oli se, mistä löytäisin täydellisen trenssin.

naistenpäivän yllätys

tänä aamuna heräsin yhdeksältä ovikellon soittoon. oven takana oli posteljooni (tai oikestaan jo seuraavan oven takana, kun kesti hetki ponkaista ylös sängystä, yrittää siloitella tukkaa ja kääriytyä aamutakkiin näyttääkseen siltä että on ollut hereillä jo pidemmänkin aikaa, kunnes tajusin ettei sillä juurikaan ole väliä mitä posteljooni ajattelee). sain ihanan paketin ja kaupan päälle jäätelöauton mainoslehtisen, voi onnen päivää.

ja paketti piti tietenkin heti avata. se oli salaiselta ihailijaltani, nimeltään asos.com. (kerrottakoon että salaisen ihailijan lähettämä naistenpäiväpaketti oli tietty bloggarin itsensä maksama...) kyseessä siis itselleni synttärilahjaksi tilaamani kenkäpari, siistisit kotiovelle toimitettuna!



pussista paljastui hieman ruttaantunut melissan kenkälaatikko, joka pääsee heti kokoelmiini kunhan jaksan siivota vaatehuoneen.



ja ruttaantuneesta laatikosta löytyivät ihanat ashanti ankle bootit sopivasti odottamaan (vähän) keväisempiä sateita!



koko on napakan sopiva, villasukkaa ei sisään mahdu mutta eihän tällaisissa leidikengissä ole tarkoituskaan!



palasin tietty takaisin sänkyyn heti paketin avattuani - kengät jalassa.

niin on komiat että menee vaikka flanellisten pyjamahousujen kanssa!



ja miten ne tuoksuu hyvältä! (en ihan ymmärrä miten kengät voi tuoksua hyvältä...)

p.s. en tiedä miten asia yleismaailmallisesti toimii, mutta 24 vuoden kokemukseni pääkaupunkiseudun postinjakelusta on se että laskut kolahtaa luukusta eteisen matolle puolen päivän aikaan. täällä on siis liikkeellä todella aamuvirkku postinjakaja!