juhlatuulella

Tänään olen viettänyt hyvin ansaittua vapaapäivää. Koko talo on nyt serpentoitu, ilmapallot vielä puhaltamatta.

Ja mikäs sen mainiompi tapa aloittaa vappu kuin pukeutumalla yhteen kaikkien aikojen lempparimekoista!

Vaikka kuvista ei näe eikä paljas silmäkään välttämättä heti huomaa, mekko on täynnä pieniä valkoisia, punaisia ja violetteja täpliä.

Statisti unohti olla skarppina :D

Suuntaankin tästä kohta viettämään ystävien kanssa vappuillallista, ihan parasta.

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!

P.S. Olen ostanut tällä viikolla jotain niin iiiihanaa häihin liittyvää, etten millään malttaisi odottaa että pääsisin kertomaan siitä (niistä!) täälläkin. Mutta nyt ei ehdi, vappuillallinen ei odota. Laters!

zZz

Hrr. Töiden alkaminen löysän opiskeluvuoden jälkeen on aina yhtä iso shokki, vaikka työpaikka olisikin tuttu.

Tulin juuri 13,5h työvuorosta, nääs. Aika naattina.

Mutta first things first...

varattiin häämatka Japaniin!

Ainakin Osaka ja Okinawan saaret olisi tarkoitus nähdä. Aikaa reilut kolme viikkoa. Hrr. (tähän kehräystä.)

Cool, eh?

movin' on up

Jep. Jos joku haluaa nähdä miltä kaaos näyttää, tervetuloa.

Huomenna kiikutan kiltisti (seitsemän muun ihmisen avulla) tavaroitani uuteen osoitteeseen, jonne pääsen kuitenkin asettumaan vasta elokuussa, sillä lähden sunnuntaina kesätöihin helsinkiin. Gnnnh.

Tukka on niin likainen, että se pysyy pystyssä yksikseen. Kenkiä joka puolella. Mitä olen ajatellut ostaessani noin monta paria?

Pelkään, että jokaisen avatun laatikon tai kaapin kätköistä löytyy uusi "aaaaargh" -kiekaisun aiheuttava läjä epämääräistä tilpehööriä, joka ei kuulu minnekään mutta jota ei myöskään voi heittää pois.

U know.

Lohtunani Curtis, sentään.


Curtis Mayfield - Move On Up (1970)
Uploaded by societyofsoul. - Music videos, artist interviews, concerts and more.

Jep. Palataan linjoille kun olen taas selväjärkinen. Ja puhdastukkainen.

halutaan (ei välttämättä tarvita): vesiputoustakki.

En tiedä olenko vuoden, kaksi vai kolme myöhässä tämän asian suhteen, mutta sen jälkeen kun näin Pariisin -matkalla naisen jolla oli nahkainen biker -tyylinen takki jossa oli waterfall -tyylinen leikkaus, en ole saanut moista mielestäni. Ja vaikka nainen olikin aika bööna, luulisin että mieleenpainuvuus oli kuitenkin ensisijaisesti takin ansiota.

Joten tänne mahtuisi keveästi yksi vesiputoustakki. Mokkaisena, mielellään. Muitakin tarjouksia tosin otetaan vastaan.

(Kuvan takit asos ja topshop)

Esim joku noista kelpaisi ihan kivasti.

Sain myös villin ajatuksen yhä päällä olevan trenssipakkomielteen sekä tämän yhdistämisestä. Esimerkiksi tämä asoksen takki on aika veikeä, vai mitä?

Eikä hintakaan ole ylitsepääsemätön. Tämä pääsee harkintahattuun ihan ehdottomasti!

Ainoa syy siihen, miksei takki ole jo ostoskorissani on materiaali: 57% cupro, 43% viscose. Cupro. Cupro? Onko se sitä silkkimäistäkangasta joka imee itseensä kaiken nesteen puolen kilometrin säteeltä? Häh.

onni on omistaa lautanen

Kiitos ihastuttavan ja aina yhtä lumoavan muuttorumban, sain keota astiani kaapeista pöydälle ja sieltä kääreen kautta muuttolaatikkoon.

Luovan tauon ohessa tulin tuijotelleeksi astioitani, joista luonnonvalo heijastui kauniisti takaisin.

Totesin että kyllä, onni voi olla niinkin pienissä asioissa kuin kauniissa lautasissa.

ympäri käydään, yhteen tullaan

elämässäni suurempana kokonaisuutena on nyt meneillään myllerrysvaihe, joka liittyy tulevaisuuteen. ajatuksia pyörii päässä niin paljon että väsyn vaikken tekisi mitään, ja tuntuu että kaikki aika kuluu ajatellessa. silti tässä jokapäiväisessä arjessa ei tapahdu mitään ihmeellistä - ei mitään mistä kirjoittaa blogiin.

olen huomannut ettei minua kiinnosta postata blogiin yksittäisiä päivien asukokonaisuuksia, jollei minulla muuten ole mitään sanottavaa. kuten tässä taannoin pohdiskelin, olen tyytyväinen ettei blogi ole minulle velvollisuus vaan harrastus. puhuimme jennin kanssa asiasta ja totesimme, että molempien asenne blogiin on juuri se, että kirjoitetaan silloin kun on asiaa - se tekee mielestäni blogistani mielenkiintoisen. se on sama kun lukisi omia vanhoja päiväkirjojaan. jos on kirjoittanut vain faktoja mitä minäkin päivänä tapahtui, ei lukeminen kiinnosta. mutta ne sydänverellä kirjoitetut vuodatukset - ah! niitä kelpaa lukea vielä vuosienkin päästä :)

no, koska elämässäni ei juuri tässä hetkessä tapahdu kovinkaan paljoa, ei ole ollut aihetta kirjoittaa. enkä halua että blogi muuttuu osaltani kokonaan ruokablogiksi :)
nyt kuitenkin kevätkenkiä esiin kaivaessani törmäsin näihin.



aniliininväriset mokkakengät ostin italiasta kun jennin kanssa siellä olimme kaksi vuotta sitten. (se on ihan eri tarina, pitkä sellainen, mutta ehkä sekin joskus tänne päätyy!)



kenkiä oli kaupassa vaikka missä ihanissa väreissä. iskin silmäni violettiin pariin, koska niistä tuli heti mieleen eräs toinen rakas kenkäpari.



nämä äiti osti minulle sveitsistä ennen kuin menin kouluun, ja ne olivat jalassa ekana koulupäivänä :)



oma kokoni oli nyt, 16 vuotta myöhemmin, loppu, joten hetken mielijohteesta nappasin aniliininväriset kengät!

tähän kuvaan keräsimme matkalta mukaan tarttuneet kengät kun lähdimme italiasta kohti suomea.



(jos kuvaisin nyt, en ehkä kuitenkaan jättäis noita lenkkareita kuvaan...)

green sofas and evil professors

Terveisiä muuttolaatikoiden keskeltä. Miksi oi miksi ei ole olemassa palvelua joka ilmaiseksi erottelisi kelvollisen roinani kelvottomasta roinasta, veisi kelvottoman roinan kierrätettäväksi sekä paketoisi ja siirtäisi sen kelvollisen roinan uuteen asuntoon? Bonuspalveluna voisi olla vielä sen roinan purkaminen uudessa asunnossa, jonka kanssa touhuaminen ei itseä satu kiinnostamaan.

Egh. Lyhyesti: olen muuttanut ihan liian monta kertaa viime vuosina. Ei jaksa enää!

Kuva täältä

Lisäksi minun pitäisi opetella tekemään kantelu yhdestä tiedekuntani professorista. Ja jos joku on varmaa niin tämä: opiskelijan oikeuksia ei liiemmin toitotella. Kaikki pitää osata itse.

Ai niin, ja aloitan kesätyöt jo maanantaina. Koko paketti kasassa!

Onneksi voin viihdyttää itseäni välillä miettimällä sisustusjuttuja. Sellaisia, joita on kiva pohdiskella. Ei siis esimerkiksi sitä, miten aiomme tunkea olohuoneeseen peruskalusteiden lisäksi ruokapöydän JA ylimääräisen massiivisen, sammaleenvihreän samettisohvan jonka poikaystäväni välttämättä haluaa ostaa ystävältään vain siksi että se on "niin makee".

Kuva täältä

...Any ideas?

(Kuvan sohva ei liity tapaukseen.)

I'm going hibernating. Again.

Täällä sataa lunta. HAH! Mä niin tiesin tän.

Muutuin kevään intohimoisesta rakastajattaresta paatuneeksi talvikyynikoksi vuosi sitten keväällä. Syy: muutto etelärannikolta Kuopioon.

Muistan kuinka vuosi sitten, koti-ikävän ja muun peruskauran lisäksi podin kovaa kevätikävää. Täällä se ei vaan koskaan meinannut tulla. Ja kun alkoi näyttää lupaavalta, tuli takatalvi. Ja toinen takatalvi. Ja kolmas takatalvi. Ja... noh, you've got the point.

Pariisista paluun jälkeen tuntui siltä, että poissaollessamme oli tapahtunut ihmeitä. Puolentoista metrin paksuinen, kaikenkattava lumivaippa oli mystisesti hävinnyt. Jouduin toteamaan, että ehkä sittenkin olin viime keväänä väärässä, eikä tämä kaupunki nyt ihan toivoton olekaan. Kevään suhteen siis.

JA NYT SIELLÄ SATAA LUNTA.

Kuvia ajalta, jolloin oli peräti kaksi syytä loikkia onnesta: kevät JA ranskasta ostettu ihana laukku.

Viitta kaivettu naftaliinista, toim. huom.!

Aah, kerrankin laukku joka on nahkaa ja joka maksoi vähemmän kuin joillain liikkeillä on munaa pyytää muovisista.

Pariisin tuliainen nro 1, ihan epäilemättä!

(Itse asiassa on noi shortsitkin pariisista. Ja huivi. Hyviä kakkosia!)

myöhäisillan tunnustuksia

Vatsaa vääntää. Tunnen kuinka kylmät väreet hiipivät pitkin selkääni ja käsivarsiani. Nielaisen hitaasti: tuntuu kuin yrittäisin niellä pingispalloa.

Olen yllättäen tietoinen rintakehästäni. Tunnen pulssini siellä asti: sydämentykytyksiä. Huokaan syvään. Uloshengitykseni tärisee.

Koko tämän ajan tiedän ettei tässä ole mitään järkeä. Olen aikuinen nainen. Ei yksi kirja(sarja) voi saada tällaista aikaan. Saati sitten siitä tehty elokuva. Vielä vähemmän elokuvasta tehty traileri.


Kroppani on eri mieltä. Saakelin nerokas nainen, Meyer.

Ja päässäni alkavat väistämättä soida viimeksi kesällä lukemani lauseet:

"I used to think of you that way, you know. Like the sun. My personal sun. You balanced out the clouds nicely for me."
He sighed. "The clouds I can handle. But I can't fight with an eclipse."

---

Seuraa toinen (mahdollisesti jopa vähemmän nolo?) tunnustus: en malta odottaa, että pääsen näkemään tämän leffan! Sen täytyy olla niin huono että se on hyvä.

Come on! Arska, Syltti, Jet Li, Bruce, Mickey Rourke... Kaikki klassikot kasassa. :D Jopa Dolph "bond-pahis vuodelta -85" Lundgren on mukana.

Oijoi.

Taidan olla aika säälittävä?

On mulla ihan hyvä maku viihteen suhteen. Yleensä. Ihan oikeesti on.

from Paris with love

Terveisiä pariisin keväästä! Tuliaisina l'occitanen kosmetiikkaa, erinäisiä vaate, laukku ja -kenkäkappaleita, herkkuja pastisserioista ja chocolaterioista, sekä kevätlenssu, tiätty.

Olin reissussa sulhoni perheen kanssa. Anoppi on ruokaharrastaja ja söimme laskelmieni mukaan ainakin neljänä iltana michelin guide -ravintoloissa. Enkä valita: söin esimerkiksi elämäni parasta meriahventa (vaniljakastikkeessa!).

Mutta jottei tämä blogi ihan tyystin menisi ruokablogiksi (Eeva! Perustetaanko ruokablogi? :D), ajattelin jakaa havaintojani pariisilaisten tyylistä keväällä 2010.


1. Ihan ensteks; liikuin lähinnä tietyillä alueilla, havainnot perustuvat siis sinne.

2. Pariisilaisilla oli ihailtava tyyli. Etenkin miehillä ja mummoilla. Nuoret miehet olivat pukeutuneet tyylikkäästi, kiiltonahkakenkiin ja laadukkaisiin trenssi/villakangastakkeihin. Mummot panostivat myös laatuun. Ostoskatuja ym. kiertelemällä huomasi, että ranskalaiset ihan oikeasti arvostavat laadukkaita materiaaleja ja hyvää räätälintyötä! Monilla "tailor-made-men's-shoes" -paikoillakin näytti riittävän asiakkaita.

3. Nuoret tytöt ovat selkeästi vierailleet Bettyn blogissa. Viehättävän ranskalaisneidon tyyli ja kekseliäisyys multiploitui pariisin kaduilla, etenkin alle parikymppisten tyttöjen yllä.

4. Raitaa, raitaa, raitaa. Musta-valkoista, puna-valkoista, sini-valkoista, sini-punaista, puna-mustaa, sini-keltaista... siltä ei vaan voinut välttyä. Itse haksahdin kokeilemaan sini-punaraitaista neulemekkoa. Olin viemässä rievun jo kassalle, kun huomasin että siinä oli tahra. Sinne jäi. Onneksi.

(Kuva täältä)

5. Jokaisessa, siis ihan_joka_ikisessä vaatekaupassa myytiin trikoopaitoja (yleensä raidallisia), joissa oli kullan tai hopeanhohtoiset kirjaillut epoletit olkapäissä.

6. Myös kahdesta eri materiaalista tehdyt mekot olivat pop. Yleisimmin toisena materiaalina oli trikoo ja toisena pellava tai paksu puuvilla. Niin että syntyy illuusio hameesta ja paidasta, kun kyseessä onkin yksi vaate. Tässä Pimkien esimerkki:

En toki mene takuuseen siitä, ettei osa näkemistäni "ranskalaisista" olisikin ollut turisteja. Toisaalta taas, kyllä turistin yleensä haistaa aika kaukaa. Vai mitä sanotte notre-damen lähistöllä näkemästäni kahdesta teinitytöstä: molemmilla oli yllään farkut, I <3 Paris -kollarit ja toisella oli päässä baskeri. Korvien höristely todisti epäilyni aiheeksi: tytöt puhuivat englantia leveällä jenkkiaksentilla. Ah, avot.

Yleisesti ottaen olen ollut aika pettynyt tämän kevään muotiin. Ja vaikka kuinka sitä etukäteen toivoinkin, ei pariisissa käyminen muuttanut asiaa. Tuntuu jotenkin siltä, ettei mikään ole muuttunut sitten viime kevään. Tai sitä edellisen. Tylsää.

Lähtiessäni matkalle vannoin äidilleni, että ostan pariisista ainakin yhden ihanan mekon. Kiivaasta etsimisestä huolimatta en löytänyt yhtään kivaa kevätmekkoa koko kaupungista! C'est impossible! Ainoa varteenotettava vaihtoehto löytyi mangosta. Olen kokeillut samaa mekkoa jo aiemmin suomen mangossa. Voihan yippee. Ylihintainenkin vielä.

Matkakuvia ja kertomusta seurannee tulevaisuudessa. Ja jos joku on suuntaamassa Pariisiin tulevaisuudessa, niin voin mielelläni vinkata pari kokeilemisen arvoista juttua! ;)

kalajuttuja

viikonloppuna kokeellisessa keittiössä on painiskeltu kalan kanssa.

tarkoitukseni oli eilen ostaa torilta tuoretta kalaa ja ihania kasviksia, mutta viivähdin salilla liian kauan ja myöhästyin, tori oli jo sulkeutumassa. suurin osa myyjistä oli jo lähtenyt, ja yksi kukkamyyjä antoi minulle ilmaiseksi viimeiset tulppaaninsa! olisivat menneet roskiin muuten. yhdestä kojusta ostin vielä kilon espanjalaisia mansikoita pilkkahintaan. eivät tietenkään maistu läheskään suomalaisilta mansikoilta, mutta ovat kuitenkin makoisia ja upean näköisiä...



minun tulee syötyä kalaa ihan liian vähän, joten oletin ostamani vonkaleen täyttävän ainakin kahden viikon kalatarpeen :) ostin siis kalan, sovelsin vähän ohjetta johannan blogista ja uunissa paistuu nyt nieriää ja kasviksia.

eilen sivelin kalafileen raejuustolla, heitin päälle runsaasti kasviksia (purjoa, porkkanaa, tomaattia ainakin) ja kääräisin folionyyttiin. paistui 150 asteessa noin puoli tuntia.



jälkeen- kuvia en valitettavasti ehtinyt ottaa, herkku katosi parempiin suihin nopeasti.

tänään toimin muuten samalla reseptillä, mutta päällystin kalan mozarellasiivuilla raejuuston sijaan.



olin eilen illalla katsomassa virolaisen ylioppilasteatterin vierailuesitystä, kyseessä oli tulkinta nikolai gogolin novellista päällystakki. ihanaa kun illatkin alkaa olla lämpimämpiä, pärjäsin hyvin viittatakilla.



takki zara
saappaat vagabond
paljettipipo vero moda

here's looking at you, kid

of all the gin joints, in all the towns, in all the world, she walks into mine.




tämän illan ohjelmassa oli elokuvaklassikko casablanca. vuonna 1942 tehtyä elokuvaa tähdittävät humphrey bogart ja ingrid bergman.




näissä klassikoissa on se huono puoli, että niihin suhtautuu aina jonkinlaisin ennakko-odotuksin. nähdessäni tuulen viemää odotukseni "kaikkien aikojen elokuvasta" olivat korkealla. elokuvan loputtua olin pettynyt loppuratkaisuun (jota sai odottaa kolme tuntia) ja takapuoli oli puutunut (kun piti istua sohvalla se kolme tuntia).



nyt kävi paremmin. mielipidettä elokuvasta en osaa vielä näin äkkiseltään muodostaa, mutta en pettynyt. elokuvassa on myös hauskaa bongata tuttuja lausahduksia tai lauluja, siis sellaisia jotka on kuullut muttei tiennyt että ne ovat tästä elokuvasta :)



humphrey bogart on charmantti ja ingrid bergman kaunis, ja erityisen hyvä nakkelemaan niskojaan intohimoisesti. suosittelen kyllä kaikille elokuvien ystäville!

tänään kotona

kun tekee suuren osan viikosta koulutöitä kotona, täytyy päivään repiä tähtihetkiä ihan arkisista asioista. kuten esimerkiksi:

postiluukusta kolahtanut veroilmoitus, joka yllätti erittäin positiivisesti. ulkomaanmatka luvassa :)

päivän lämmin ateria. olen huono ihminen, tikka masala-kastike tuli purkista, mutta naan-leivät on sentään omasta uunista!



naan-leivät (4 kpl)

1,5 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
200 g luonnonjogurttia
2 tl sokeria
1 tl suolaa
5,5 dl vehnäjauhoja

(1 tl valkosipulijauhetta)
(2 rkl seesaminsiemeniä)

sekoita hiiva ja jogurtti lämpimään veteen, ja anna seoksen levätä noin 10 minuuttia. lisää sokeri, suola ja vehnäjauhot nopeasti sekoittaen, taikinan kuuluu nyt olla pehmeätä. kohota taikinaa 20 minuuttia lämpimässä paikassa.

taputtele taikinasta leivinpaperin päälle neljä kyyneleen muotoista leipää. painele leivät puolen sentin paksuiksi levyiksi. ripottele halutessasi mausteet leipien pinnalle.

kypsennä uunissa grillivastuksien alla 220 °C:ssä 5-10 min, ei kuitenkaan liian lähellä vastuksia, jotta leipä kypsyy myös sisältä.



(itselläni nämä jäi vähän liian paksuiksi, ideaali olisi jos leivän saisi ennen paistamista todellakin pohueksi lätyksi. mutta hyvää on!)

perjantai-illan kunniaksi (oikeasti lohdutukseksi kun ei ole mitään tekemistä) leivoin kakun. sain samalla testata uusia pieniä silikonivuokiani.

tämä kahvi-/kuivakakku oli lapsena lempparini. sen taikina on maailman parasta!



kuivakakku kaakaosta

(resepti on siis isoon kakkuvuokaan, itse tein puolet ja silti jäi vähän liikaa)

200 g voita tai margariinia
3 dl sokeria
3 munaa
n. 4 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
1,5 dl kermaa tai maitoa

vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi, lisää munat yksitellen ja vatkaa tasaiseksi. yhdistä jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakaojauhe keskenään ja sekoita taikinaan. lisää lopuksi maito tai kerma.

kaada voideltuun vuokaan (silikonivuokaa ei tartte voidella) ja paista 175 asteessa noin 50 minuuttia.

itse sekoitin mukaan vielä tobleronepalasia sattumiksi :) kuvassa näkyvät tummina.



makoisaa viikonloppua!

spring awakening

olen ollut lähes kaksi viikkoa poissa kotoa, ja sillä aikaa tänne on tullut kevät. (siis kaupunkiin, ei kotiin...) kun lähdin, joki oli jäässä ja kadut lumisia ja liukkaita. nyt joki on sula, se virtaa kovaa ja tulvii, ja kadut ovat lumettomat ja kuivat.

selvä kevään merkki on myös pyörän esiinottaminen. (kevääseen kuuluu ilmeisesti myös se, että renkaat on tyhjentyneet enkä päässytkään tänään vielä pyöräilemään.)

nyt enää aurinko!



kuva