keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

myöhäisillan tunnustuksia

Vatsaa vääntää. Tunnen kuinka kylmät väreet hiipivät pitkin selkääni ja käsivarsiani. Nielaisen hitaasti: tuntuu kuin yrittäisin niellä pingispalloa.

Olen yllättäen tietoinen rintakehästäni. Tunnen pulssini siellä asti: sydämentykytyksiä. Huokaan syvään. Uloshengitykseni tärisee.

Koko tämän ajan tiedän ettei tässä ole mitään järkeä. Olen aikuinen nainen. Ei yksi kirja(sarja) voi saada tällaista aikaan. Saati sitten siitä tehty elokuva. Vielä vähemmän elokuvasta tehty traileri.


Kroppani on eri mieltä. Saakelin nerokas nainen, Meyer.



Ja päässäni alkavat väistämättä soida viimeksi kesällä lukemani lauseet:

"I used to think of you that way, you know. Like the sun. My personal sun. You balanced out the clouds nicely for me."
He sighed. "The clouds I can handle. But I can't fight with an eclipse."

---

Seuraa toinen (mahdollisesti jopa vähemmän nolo?) tunnustus: en malta odottaa, että pääsen näkemään tämän leffan! Sen täytyy olla niin huono että se on hyvä.



Come on! Arska, Syltti, Jet Li, Bruce, Mickey Rourke... Kaikki klassikot kasassa. :D Jopa Dolph "bond-pahis vuodelta -85" Lundgren on mukana.

Oijoi.
Taidan olla aika säälittävä?

On mulla ihan hyvä maku viihteen suhteen. Yleensä. Ihan oikeesti on.

2 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Dolph hakkasi pahana neukkuna Rockya elokuvassa Rocky 4! Mulle se on kuisesti se :D Tosin sit se otti Rockyltä, eli Syltyltä, köniin ja pahasti, tietenkin. Viimeinen oikea Rocky-elokuva. :/

Jenni / North and South kirjoitti...

Maria: hahah, mä en koskaan päässyt rocky-maratonissa neloseen asti. :D taisin jäädä joko kakkosen loppuun tai kolmosen ..öö puoleenväliin tai jotain. Pitäis kai joskus vielä korjata tää.

Mulle Dolph on siis vielä toistaiseksi se bond -pahis vaan. :D

Miksköhän muuten sekotan sen aina Rutger Haueriin?