Muutuin kevään intohimoisesta rakastajattaresta paatuneeksi talvikyynikoksi vuosi sitten keväällä. Syy: muutto etelärannikolta Kuopioon.
Muistan kuinka vuosi sitten, koti-ikävän ja muun peruskauran lisäksi podin kovaa kevätikävää. Täällä se ei vaan koskaan meinannut tulla. Ja kun alkoi näyttää lupaavalta, tuli takatalvi. Ja toinen takatalvi. Ja kolmas takatalvi. Ja... noh, you've got the point.
Pariisista paluun jälkeen tuntui siltä, että poissaollessamme oli tapahtunut ihmeitä. Puolentoista metrin paksuinen, kaikenkattava lumivaippa oli mystisesti hävinnyt. Jouduin toteamaan, että ehkä sittenkin olin viime keväänä väärässä, eikä tämä kaupunki nyt ihan toivoton olekaan. Kevään suhteen siis.
JA NYT SIELLÄ SATAA LUNTA.
Kuvia ajalta, jolloin oli peräti kaksi syytä loikkia onnesta: kevät JA ranskasta ostettu ihana laukku.
Viitta kaivettu naftaliinista, toim. huom.!
Aah, kerrankin laukku joka on nahkaa ja joka maksoi vähemmän kuin joillain liikkeillä on munaa pyytää muovisista.
Pariisin tuliainen nro 1, ihan epäilemättä!
(Itse asiassa on noi shortsitkin pariisista. Ja huivi. Hyviä kakkosia!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti