curly me

Siitä lähtien kun olen kuullut moisia valmistettavan, olen harkinnut muotoiluraudan hankkimista. Sellaisen, jolla saisi sekä suoristettua että kiharrettua. Vaikkapa blogistanian virallisen hiusvekottimen, siis GHD:n. Saisin samalla heitettyä mäkeen (tai kierrätyskeskukseen) ikivanhat, just ja just kädenlämpöiseksi lämpiävät piippausraudat sun muut muinaisjäänteet.

Jostain syystä en ole kuitenkaan saanut hankintaa tehtyä. En tiedä miksi. Ehkäpä rahalle on löytynyt aina jotain akuutimpaa käyttötarvetta?

Perheessämme on parikin kikkarapäätä, lopuilla on taipuisat hiukset. Olen aina olettanut kuuluvani jälkimmäisiin, sillä olen pienestä asti harjannut hiuksia paljon, niin märkinä kuin kuivina. Kun hiukset ovat olleet lyhyemmät, olen föönannut ne suoriksi - saman teen välillä myös pitkille hiuksilleni.

Tänä keväänä, kun muotoiluraudan hankkiminen oli taas harkintalistan kärkipäässä, ajattelin kokeilla jotain uutta.

En hiustenpesun jälkeen kaivanutkaan harjaa ja fööniä esille.

Tulos:

Ei paha. Taidan kokeilla toistekin.

Pesun jälkeen pöyhäisin hiuksia vähän käsilläni, avuksi otin muotovaahtoa. Ei mitään muuta!

Tosi outoa löytää kiharansa vasta parikymppisenä. Olenkohan ainoa jolle on käynyt näin? Lisäksi, vaikka pidänkin tällä hetkellä pitkistä hiuksistani kovasti, tekisi mieli leikata ne lyhyemmiksi ihan vain nähdäkseni, millaisille kiehkuroille kuontaloni sitten innostuisi. Noh, ehkä myöhemmin sitten.

Tässä vielä eilisen asusta, senkin uhalla että harrastin maailman mauttominta touhua, peilikuvausta, ja sen, että kuvasta voi bongata mm. koiran lelun sekä gina tricot'n muovikassin. Kameran hihnakin näyttää lähinnä rumalta kaulakorulta.

Inspiraationi asuun sain täältä, kiitos vain. Asun ajatuksessa oli jotakin kumman kiehtovaa.. niin se inspiraatio vain löytyy mitä yllättävimmistä paikoista!

viikonloppu elokuvina

vietimme hyvän ystäväni kanssa leffakylläisen viikonlopun.

lauantaina kävimme katsomassa roman polanskin tuoreen elokuvan, ghost writerin. kyseessä on poliittinen trilleri (keksin genren itse...), pääosissa ewan mcgregor, pierce brosnan ja kim cattral.

tarina kertoo kuuluisasta haamukirjailijasta joka palkataan kirjoittamaan iso-britannian entisen pääministerin muistelmia. juoni ja jännitys säilyttivät kutinsa loppuun saakka. suosittelen!



kuva

(toisaalta mikään leffa jossa on ewan mcgregor ei voi mennä pahasti pieleen...)

sunnuntai-iltana lähdimme ex tempore katsomaan ridley scottin robin hoodia. tällä kertaa poikaystävätkin pääsi mukaan :D

tästäkin leffasta tykkäsin! olihan siinä verta ja mäiskettä, mutta sitähän sopii mr. scottilta odottaa. pidimme erityisesti siitä että marian- neitoa esitti ihana cate blanchett eikä uusin teini- idoli. russell crowe kun ei ole mikään nuorukainen enää :)

en ole ennen nähnyt yhtään russell crowen elokuvaa (paitsi mainio vuosi mutta sitä ei lasketa samaan kategoriaan), joten oli missasin hetken naureskellessani herran matalalle äänelle. on siinä karismaa kerrakseen!

ridley scottin versiossa on raikkaan erilainen näkökulma robin hoodin tarinaan. perinteisestä tarinasta olikin jo aika monta elokuvaa...



kuva

itselle robin hoodista tulee kyllä aina mieleen se ihana disneyn versio...




kuva

yksi parhaista disneyn elokuvista ikinä!

jos trilleri/jännitys/draama/action/mäiske/romantiikka/historia kiinnostaa, suosittelen lämpimästi molempia elokuvia.

(jos taas animaatio kiinnostaa, disneyn robin hood on myös katsomisen arvoinen... :D)

oodi luottomekolle

Viime aikoina en ole miettinyt juurikaan...

...shortsien lahkeen pituutta...
...kevään muotivärejä...
...ilmavia kankaita...
...hulppeita korkoja...
...tai katastrofaalisiin mittoihin kasvaneita juurikasvuja.

Sen sijaan olen miettinyt...

...miten olisin mahdollisimman hyvä kollega ja työntekijä...
...hääkutsukatastrofien parhaita ratkaisukeinoja...
...ylitöitä...
...veljen -ja siskonpoikien huimaa kasvuvauhtia...
...kevään ihanuutta...
...ja jätskiä.

Tiedän, että kyse on vain väliaikaisesta tilasta. Ennen pitkää inspiraationpuuska potkaisee persauksille ja kyllästyn pukeutumaan samoihin, tuttuihin ja hyviksi todettuihin työvaatteisiin.

Sillä välin on hyvä pitäytyä vappunakin hyväksi todettuun taktiikkaan: kestolemppareihin. Tarkemmin kestolempparimekkoihin.

Ostin kermanvalkoisen, pitsietumuksellisen mekon hävyttömän halvalla milanon keskustan promodista kesä-alennusmyyntien aikaan 2008. Käyttökertoja on sittemmin kertynyt lukemattomia. Kannatti!

Kuvienottohetkestä on jo pari viikkoa, sittemmin nyörinilkkurit ovat vaihtuneet kepeämpiin kenkiin.

P.S. Se on kesä nyt!

kevätpäiviä

kuten jenni kirjoitti, lämmin sää on entisestään verottanut blogin parissa vietettyä aikaa. itse olen sahannut turun ja helsingin väliä, miettinyt mitä kesäksi pakkaisi mukaansa ja hoidellut asuntoasioita.

tämän kevään viimeisinä turku-päivinä olen pyöräillyt parhaissa paikoissa ja ihmetellyt ihanaa kevättä.

suomen joutsen aurajoen rannalla



miltä tuntuisi asua neljännellä linjalla, jos siellä näyttäisikin tältä?





yhtenä päivänä pyöräilin katariinanlaaksoon, joka on yksi eteläsuomen vähistä jäljelläolevista vanhoista tammilehdoista. uskomatonta, että paikka on vain viisi kilometriä turun keskustasta! ilmassa tuoksui tuomi ja vastaleikattu ruoho, ja aurinko porotti siniseltä taivaalta.



laaksossa oli paljon kesyjä oravia, jotka söivät melkein kädestä. istuin pitkään paikallani kivellä jolle joku oli jättänyt maapähkinöitä, ja oravat kävivät vuorotellen herkuttelemassa. kerta kerralta ne uskaltautuivat aina vähän lähemmäksi :)



lintutuntemukseni on hävettävän huonoa, mutta tunnistin kuitenkin ainakin mustarastaan, peipposen ja satakielen sulosoinnut.

kuuntelin myös historian siipien havinaa! katariinanlaakso on luultavimmin saanut nimensä puolalaiselta katarina jagellonicalta, joka tuli turun linnassa asuvan juhana- herttuan puolisoksi 1500- luvulla. tarinan mukaan katarina tuli usein kesäisin palvelijoineen tähän laaksoon, ja juuri tälle kivelle palvelijat levittivät loisteliaan retkiaterian jota nautittiin soiton ja laulun raikuessa myöhään yöhön.



(mielenkiintoinen yksityiskohta on, että katarinan myötäjäisten mukana suomeen tuli ensi kertaa sellainen ihme kuin haarukka! sen käyttö lähti sitten leviämään turun linnasta muualle maahan.)

valkea ratsuni pääsi myös poseeraamaan katariinanlaaksossa.



lähden ensi viikoksi vielä turkuun hoitamaan viimeiset kouluhommat ennen kesä(lomaa)töitä. olen suunnitellut myös muutaman pyörälenkin...

ihanaa että saatiin nauttia helteistä niin kauan! nyt tuntuu normaalilta toukokuulta, mutta viime viikon jälkeen tuntuu kylmältä... lämmintä kesää on lupailtu, uskon siihen täysin!

ihanaa toukokuun viimeistä viikkoa!

PARAS AIKA VUODESTA

Terveisiä south&south -tytöiltä!

Ollaan ihan rehellisesti sanoen nautittu ihan liikaa tästä elämästä istahtaaksemme hetkeksikään koneen äärelle. Ei siis mitään henkilökohtaista, rakas blogimme.

Nähtiin Eevan kanssa maanantaina ekaa kertaa sitten tammikuun (!!!). Syötiin jätskiä nurtsilla istuskellen, haettiin roskaruokaa ja myöhemmin illalla naurettiin hyvälle leffalle.

Tämä on, minulle henkilökohtaisesti, paras aika vuodesta.

Ulkona liikkuessa on hyperventilaatio lähellä, niin hyvältä siellä tuoksuu.

Ei edes haittaa olla töissä melkein koko ajan. Edes silloin ei harmittanut, kun sunnuntai-maanantaina tein henkilökohtaisen yhtämittaisen töissäoloennätykseni, 19h.

Tää on vaan niin ihanaa.

Mitäs mä tässä enää, palaan nauttimaan. Moi.

jumissa

pahoitteluni pitkäaikaiseksi venähtäneestä blogin välttelystä.

on vaan niin paljon juttuja mielen päällä.



hain unelmieni työpaikkaa. en saanut sitä. pettymys oli suurempi kuin olin ajatellut ja nyt ajatukset kiertävät kehää.

työpaikka olisi tarkoittanut muuttoa takaisin pääkaupunkiseudulle, lähemmäs

- poikaystävää
- perhettä
- ystäviä

kysymys, jota olen viime kuukausien aikana usein kysynyt itseltäni: miksi ylipäänsä muutin pois?

kesätyöpaikka minulla on helsingissä. odota kesää kuin kuuta nousevaa, enkä jaksaisi keskittyä viimeisiin kouluhommiin.

ehkä henkinen umpikujani selkeni tällä :) itseäkin helpottaa kirjoittaa asioita.

pukeutumisen ajattelu on jäänyt toisarvoiseksi, kun päässä pyörii opiskelu- ja työasiat, kaukosuhteen vertailu siihen, että asuu lähellä (helppo homma), unelmat, toiveet, tulevaisuuden suunnitelmat, asuntoasiat... liian paljon asioita näin pieneen ihmiseen!

luulen että asiat alkavat pikkuhiljaa valjeta.

tänään päällä on keltainen mekko. huomenna on kuoron vuosijuhlat, se tarkoittaa iltapukua.

noro moro

Noroviruksen kourista moi. Olen nyt ekaa kertaa pariin päivään niin hyvässä hapessa, että jaksan istua koneella yli 5 min. Ei kauheen kiva. Tunnollisena tyyppinä sairastuin viikon viimeisen yövuoron päätteeksi, vapaiden alkuun.

(Tämän kuvan sai kun laittoi google -kuvahakuun sanan norovirus. Hehe. Kuva täältä.)

Pöpöillessäni olen ehtinyt (laittoman suuren unimäärän lisäksi) pohtia ties mitä. Esimerkiksi sitä, kuinka maailman paras äiti on sellainen, joka aamukahdeksalta kiikuttaa aikuiselle mahataudissa olevalle tyttärelleen limua jäillä. Ja kuinka joskus tekee ihan hyvääkin muistaa kroppansa rajat (en ole laskelmieni mukaan sairastanut vatsatautia ainakaan kahdeksaan vuoteen).

Olen myös ehtinyt pohtia vaatteita. Sitä, mikä tekee jostakin vaatteesta lempparin, ja miksi paljon käytetty helposti tuntuu aina ennen pitkää tylsältä. Uuden ostamisen sijaan voisi olla paljon ekologisempaa löytää vaatekaappinsa aina uudelleen. Tajuta että hei, kun ostin tämän, se ei ollut tylsä. Miksi se nyt olisi sitä?

Lisäksi sairastamisen myötä liviltä katsotut muodonmuutosohjemat malliin "tyyliä vai ei" ja "Tim Gunn stailaa muodin huipulle", saivat allekirjoittaneen miettimään naisten itsetuntoa.

Miten ihmeessä me aina vain jaksamme tuijottaa itsessämme niitä asioita, joihin emme ole tyytyväisiä? Jokainen tarvitsisi mukaansa käsilaukussa kannettavan pienoistimgunnin, joka aina naisen nähdessään kohottaisi kulmiaan ja toteaisi: "remember, you are fabulous".

wüstenblume

Kävin sunnuntaina yksin leffassa, saatettuani muuan herran kuopion -junaan. Tv -kanava Jim mainostaa (selkeästi miehille) omaa aikaa, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja otin vähän tyttöomaaaikaa katsomalla aavikon kukka -elokuvan. Jos et ole vielä nähnyt kyseistä pätkää, suosittelen lämpimästi! Leffa ei ollut elokuvana mitenkään rajoja rikkova tai maailmaa mullistava, mutta tarina on katsomisen arvoinen. Lisäbonuksena ihanan persuasionin ihanan Annen näyttelijä, (no ihana) Sally Hawkins.

...Oih, olisipa mukana ollut myös persuasionissa captain wentworthia näytellyt Rupert Penry-Jones (blogin pakollinen jylhäsankarisivuraide)... :D

Niin, siis takaisin asiaan.

Vaikka Waris Dirie, jonka elämäntarinan elokuva kertoo, on ollut mallina -80 ja -90-luvuilla, on elokuvan puvustus ja ilmapiiri pidetty modernina. Mielestäni ihan viisas ratkaisu, sillä tarina on ajaton. Lisäksi elokuvan puvustuksesta oli hauskaa nauttia ja inspiroitua ihan tänä päivänä. Esimerkiksi Hawkinsin hahmon Marylinin asut ja erityisesti kengät ihastuttivat tässä päässä. :)

Dirien elämä, somalian aavikoilta maailman muotikaupunkien suosikkimalliksi on mielenkiintoista seurattavaa. Dirien elämäntehtävä, tyttöjen ympärileikkaamisesta kertominen, on koskettavasti liitetty mukaan tarinaan. Lisäksi Dirietä näyttelevä Liya Kebede on, noh, suloinen.

Päivän offtopic: Teen muuten tämän viikon yövuoroa, nimim. heräsin just. Yövuoroissa mielenkiintoista ja silti ihan kamalaa on se, mitä telkkarista tulee viimeisen tähtiportinkin loputtua. Vaihtoehtoina on ylen uutissivu, maikkarin ja subin chatit tai voicen musayö. Päädyn yleensä valitsemaan taustahälyksi jälkimmäisen. Sieltä tulee öisin yllättävän paljon visuaalisesti kiinnostavia videoita, esimerkiksi jatkuvalla syötöllä soiva lady Gagan ja Beyoncen telephone, johon ei vaan kyllästy. Se on ihan kuin lyhytelokuva.

Joukossa on myös joitakin ylläreitä, nimim. kuka muistaa tämän??? :D

Ha ha ha ha ha.. :D

jotain uutta, jotain kultaista

Arvaa mitä?

Luovuin louboutin -unelmistani (tai en luopunut, vain siirsin niitä) ja siirsin osan niihin varatuista rahoista häämatkakassaan. Kun satuin piipahtamaan Pertti Palmrothin liikkeessä, silmäni osui ihaniin kullanvärisiin nahka-avokkaisiin (hääpuvussa on kultakirjaitua pitsiä). Oikeaa kokoa ei löytynyt itäkeskuksesta, mutta äärimmäisen mukava myyjätär soitteli ympäri pääkaupunkiseutua ja varasi kengät sellon liikkeestä. Parinkymmenen minuutin päästä seisoin sellon liikkeessä yhtä kenkäparia rikkaampana!

Olenkin sipsutellut tyytyväisenä uusissa kengissäni joka kerta kun olen ennättänyt kotiin. Sisäänajoa, nääs.

Luulen, että vanhan tutun litanian sijaan minun hääpäivääni kuuluu jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain uutta ja jotain kultaista.

P.S. Olen huomannut, että Pertsa on ottanut mallistoonsa alituisten mummokenkien jatkeeksi myös muita tosi ihania malleja! Enkä näemmä ole ainoa asian huomannut. :)
P.P.S. Hupsista, mitä viikon kenkäpareille on käynyt? Tämä olkoon tämän viikon virallinen.