Luovuin louboutin -unelmistani (tai en luopunut, vain siirsin niitä) ja siirsin osan niihin varatuista rahoista häämatkakassaan. Kun satuin piipahtamaan Pertti Palmrothin liikkeessä, silmäni osui ihaniin kullanvärisiin nahka-avokkaisiin (hääpuvussa on kultakirjaitua pitsiä). Oikeaa kokoa ei löytynyt itäkeskuksesta, mutta äärimmäisen mukava myyjätär soitteli ympäri pääkaupunkiseutua ja varasi kengät sellon liikkeestä. Parinkymmenen minuutin päästä seisoin sellon liikkeessä yhtä kenkäparia rikkaampana!
Olenkin sipsutellut tyytyväisenä uusissa kengissäni joka kerta kun olen ennättänyt kotiin. Sisäänajoa, nääs.
Luulen, että vanhan tutun litanian sijaan minun hääpäivääni kuuluu jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain uutta ja jotain kultaista.
P.S. Olen huomannut, että Pertsa on ottanut mallistoonsa alituisten mummokenkien jatkeeksi myös muita tosi ihania malleja! Enkä näemmä ole ainoa asian huomannut. :)
P.P.S. Hupsista, mitä viikon kenkäpareille on käynyt? Tämä olkoon tämän viikon virallinen.
7 kommenttia:
Jee, ihanat. Noi on vähän niinkuin mun popot, mut korolla. Itsekin päivittelin tätä "Pertsan uudistunutta tyyliä".:)
Eiku huh, sähän olit linkannutkin tuon tekstin.:) Mä niin innostuin, etten ehtinyt lukea kunnolla postaustasi edes loppuun, hihii.
Alma, itseasiassa sun päivittelyn ansiosta varmaan olin tarpeeksi utelias piipahtamaan pertsalla! :) ja sehän kannatti. että kiitos vinkistä. ;)
Hihhii, jäin kiinni eli taisit joo nähdä mut :D Hittolainen, jos olisin tajunnut kuka olet, olisin kyllä tunkenut juttusille :) Mitens, löytyikö pitsi loppujen lopuksi, mulle jäi itselleni epäselväksi sen kohtalo? ( olen yleensä sisustuspuolella, joten en ole aina ihan täysin perillä vaatepuolen kaikista asioista :D )
Salka, lädettiin kotiin pienen ja repaleisen palasen kanssa, kun muuta ei löytynyt. :D mutta ompelija lupasi taikoa siitä silti mulle boleron. loppu hyvin, kaikki hyvin! :)
Aivan ihanat kengät ja mikä parasta, niitä voi helposti käyttää minä vuodenaikana tahansa. Upeat!
Ja vielä vastatakseni siihen aiempaan kysymykseen (kun en tiedä huomaatko sitä vanhaa enää;), eli me oltiin ihan perinteikkäässä Thaimaassa:) Toisaalta ihan kiva, kun tiesi, että aurinko paistaa, vesi on kirkasta, palvelu toimii ja on ystävällistä, ruoka on herkullista jne:) Helppo, muttei ehkä niin eksoottinen. Vietettiin sitten ehkä se eksoottisempi häämatka viime syksyllä, kun reissattiin pari kuukautta ympäri Aasiaa. Mutta Japanissa en ole koskaan käynyt, vaihto-oppilas meillä on kuitenkin sieltä ollut. Osaankin japania yhden lauseen: "Youmi waa deka kete masu"... Tai jotenki noin;)Ja se tarkoittaa Youmi ei ole kotona (joka sanottiin puhelimeen, jos hänen vanhempansa soittivat, eikä youmi ollut kotona:))
Kaitaliina, mekin varmaan oltais otettu thaimaa harkintaan jos sulho ei olis just helmikuussa käynyt siellä. :) hihih, pitäisköhän opetella tuo lause, jos siitä olis hyötyä siellä japanissa.. :D
Lähetä kommentti