noro moro

Noroviruksen kourista moi. Olen nyt ekaa kertaa pariin päivään niin hyvässä hapessa, että jaksan istua koneella yli 5 min. Ei kauheen kiva. Tunnollisena tyyppinä sairastuin viikon viimeisen yövuoron päätteeksi, vapaiden alkuun.

(Tämän kuvan sai kun laittoi google -kuvahakuun sanan norovirus. Hehe. Kuva täältä.)

Pöpöillessäni olen ehtinyt (laittoman suuren unimäärän lisäksi) pohtia ties mitä. Esimerkiksi sitä, kuinka maailman paras äiti on sellainen, joka aamukahdeksalta kiikuttaa aikuiselle mahataudissa olevalle tyttärelleen limua jäillä. Ja kuinka joskus tekee ihan hyvääkin muistaa kroppansa rajat (en ole laskelmieni mukaan sairastanut vatsatautia ainakaan kahdeksaan vuoteen).

Olen myös ehtinyt pohtia vaatteita. Sitä, mikä tekee jostakin vaatteesta lempparin, ja miksi paljon käytetty helposti tuntuu aina ennen pitkää tylsältä. Uuden ostamisen sijaan voisi olla paljon ekologisempaa löytää vaatekaappinsa aina uudelleen. Tajuta että hei, kun ostin tämän, se ei ollut tylsä. Miksi se nyt olisi sitä?

Lisäksi sairastamisen myötä liviltä katsotut muodonmuutosohjemat malliin "tyyliä vai ei" ja "Tim Gunn stailaa muodin huipulle", saivat allekirjoittaneen miettimään naisten itsetuntoa.

Miten ihmeessä me aina vain jaksamme tuijottaa itsessämme niitä asioita, joihin emme ole tyytyväisiä? Jokainen tarvitsisi mukaansa käsilaukussa kannettavan pienoistimgunnin, joka aina naisen nähdessään kohottaisi kulmiaan ja toteaisi: "remember, you are fabulous".