25 = aikuinen?

täytän huomenna 25.

en ole pahemmin ikäkriiseistä koskaan kärsinyt, ehkä silloin kun täytin 20. (kuka muistaa millaista oli olla 20??) nyt kun seuraava neljännesvuosisata pyörähtää käyntiin, tulin ajatelleeksi aikuisuutta.

mitä aikuisuus oikeasti omissa valinnoissa ja omassa arjessa merkitsee? ja tietysti, pitääkö 25-vuotiaan olla jo aikuinen?

aikuisuus on

vastuun kantamista itsestään

että ostaa kaupastakin muutakin kuin suklaata

hankkiutua eroon kaikista tekonahkaisista kengistä ja korvata ne nahkaisilla

tärkein pointti siinä että tuntee itsensä aikuiseksi on tietysti se, että voi omahyväisellä ja vähän (teko)kaihealla äänellä toistella nuoremmilleen että "silloin kun mä olin NUORI niin..."

se tietty todistaa oikeasti siitä että on kaukana aikuisesta. onneksi!

taidan olla aika surkea aikuinen. mutta aion olla hyvä 25-vuotias!



seuraavaa neljännesvuosisataa odotellessa,

-eeva

uusi tukka

ja uusi kampaajatuttavuus! luulen että meistä tulee hyviä ystäviä. jos näin käy, kerron puljusta myöhemmin enemmän.

malli säilyi samantapaisena, toispuoleisuutta korostettiin vielä lisää. takana on havaittavissa myös sekä ihan lyhyttä että pidempää. "sulla on tollainen keessi", totesi poikaystävä ilahtuneena (??).



vuosien pitkätukkaisuuden jälkeen olen niin tyytyväinen näin lyhyeen! se on helppo, ja silti näyttävä - pitkä tukkani oli aina kiinni koska olin niin tumpelo käsittelemään sitä...

p.s. mitä kännyköiden hinnoille on tapahtunut??? lähes neljä vuotta palvellut uskollinen puhelimeni on tullut tiensä päähän - ensin sammui valo, sitten pysähtyi kello. viimeinen heikkouden merkki oli, kun virrat meni joka kerta kun tuli viesti tai puhelu. tänään ollaan menossa ostamaan uutta, mutta mitä ihmettä! kaikki puhelimet tuntuvat maksavan vähintään 300 euroa ja/tai vaativan sitoutumista kytkykauppaan. missä on ne yksinkertaiset kamerattomat puhelimet joita sai hyvässä lykyssä useamman kappaleen satasella?

Ystävänpäiväpari

Pari päivää ennen ystävänpäivää postiluukustani tipahti postin "sinulle on paketti"
 -kortti. Hain paketin postista. Se oli iso, raidallinen ja Eevalta! Pyöräillessäni postista kotiin pohdin, olinkohan joskus Eevan luona käydessäni unohtanut sinne jotain, tapani mukaan. Laskeskelin mielessäni pyyhkeitäni ja paitojani, mutta mitään ei tuntunut puuttuvan.

Paketissa oli itse tehty ystävänpäiväkortti ja KENGÄT! Ihanat, punaiset vintagesaappaat jotka ylettyvät polven yli ja näyttävät kivoilta myös polven alle rutattuina.

Lisäksi saappaissa on kivan lämmin vuori, joten paukkupakkasillakin pärjätään. Kyllä ennen osattiin!

Kiitos Eeva! Paras ystävänpäivälahja ikinä.

hempeilyä

Pitipä hehkuttaa vähän löytynyttä inspiraatiota parinkin asun kera - tänään olin nimittäin jokseenkin cowgirl with a twist farkkushortsieni, miesten ruutupaidan -ja ylipolvensaappaiden kera. Migreenikohtaus laittoi kuitenkin suunnitelmat uusiksi: farkkushortsit lensivät nurkkaan ja tyttö oli peiton alla kärsimässä ennen kuin kukaan ehti sanoa "valokuva".

Mutta eilisen asu tuli taltioitua. Selailin vanhoja kuvia ja muuan asukuva, jossa ylläni on vanhat kunnon mustat vetskarilahjefarkut jäi mieleen. Kaivoin farkut esille ja päästin taannoin aleista ostamani roosanvärisen pitsipaidan ensimmäistä kertaa käyttöön.

Alla inspiraation antanut kuva viime keväältä:

Olen huomannut, että jos vasta hankittua vaatetta tai asustetta ei ota heti käyttöön, se saattaa unohtua kokonaan. Käyköhän kenellekään muulle näin? Roosassa pitsipaidassa ei ole mitään vikaa, ja silti se pääsi käyttöön vasta nyt. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan: paita on ihanan hempeä niin väriltään kuin materiaaliltaankin!

Liehupaidan kanssa on kiva leikkiä!

Farkut River Island, sininen paita zara, pitsipaita lindex, kengät kirppikseltä

Ihan uskomaton koira. Samassa sohvannurkassa jokaisessa kuvassa, tällä kertaa vaan lelu kainalossa. :D Ihmettelee kun emäntä loikkii edessä ja katselee sohvaltaan paheksuvasti.

Olen parhaillaan valmistelemassa huomiselle kolmen ruokalajin illallista kahdelle. Annoin poikaystävälle joululahjaksi lahjakortin joka oikeutti itse valmistettuun gourmet -illalliseen ja leffaan. Aloitin tänään jo jälkiruoan tekemisestä. En vielä uskalla paljastaa mikä herkku on kyseessä, jos mokoma sattuu lukemaan tämän, mutta voin vihjaista että yhtenä aineksista on kuohuviini. Toivotaan että lopputulos on herkullinen!

vuoden löytö

arvatkaa kuka löytyi tänään ihan sattumalta, piileskelemässä samassa muovipussissa imurin suuttimien ja pölypussien kanssa!



oma pikku kamerani! olin jo aivan luopunut toivosta että tiemme enää koskaan kohtaisivat, mutta niin vaan silti kävi!



ihana omenanvihreä kamera! jihuu!

oli aika mieletöntä, että koska kamera on elokuisen muuttoni jälkeen ollut täysin koskematta, viimeiset otetut kuvat toivat ihan yllättäen kesäisiä muistoja.

photos

Näitä on ollut monessakin paikassa siellä täällä, ja innostuin selailemaan vanhoja valokuvia. On niin paljon mistä valita! Ja niin paljon mistä olla onnellinen.

En siis millään pystynyt pitäytymään yhdessä kuvassa per tehtävänanto, joten tiedossa kuvatykitystä. Suurin osa kuvistani on tietenkin muista ihmisistä ja minusta itsestäni heidän kanssaan, mutta muiden yksityisyyden suojelemiseksi nämä on vähän enemmän minua vaan.


 A picture that makes your heart smile.

African soil, 2007.

Kännykkäkameralla otettu kuva: ai miten niin whippetit viihtyy peiton alla? Pää tyynyssäkin saakeli.

A picture that describes how you’d like to spend every day

Zanzibar 2007 (se olen minä tuolla).

Päärynäpuussa, Perugia, Italia 2008

A picture of how you’d like the world to see you.

Seikkailija. Onnellinen.

Leaps of Faith.

A picture of you very drunk.

Harkitsin tätä aika tarkkaan, olen alalla jolla tämä ei ole kamalan hyvää peeärrää. Mutta kai se on vaan myönnettävä että nuorena on tullut tehtyä kaikenlaista (kuva on tosi vanha). Eikä tilanne edes ollut niin paha kuin kuva antaa ymmärtää. Ja seliseli. Naama on laikukas naamiaismeikkien jäljiltä! :)

A picture of you with someone you love.

Me kaksi Tahkolla, toukokuu 2009.

A picture of you that you had no idea was being taken.

Doubledeckerin yläkerrassa, jossain päin Kentin maakuntaa tai etelä-sussexia, kesä 2006.

A picture of you when you were anything but happy.

Elämäni rankimpia aikoja.

A picture of a time in your life that’s over, and you couldn’t be more thankful that it is.

Vuosien takaa, paikasta jossa asuminen oli ihan yhtä painajaista. Liittyy myös ylempänä olevaan kuvaan.

A picture of a time in your life that’s over, but you wish it wasn’t.

Jenni ja Eeva sienimetsällä syksyllä 2008! Silloin kun asuttiin vielä kämppiksinä parin muun ihanan tytön kanssa, herkuteltiin, katsottiin Jane Eyre -maratooneja ja käytiin sienestämässä opinnäytetyön tekemisen sijaan. Kuvassa EI siis olla riu'ulla.

A picture of you showing off a new haircut/color.

Mheheh, Sambia -07. Erittäin Etiopia-Jazz. Sinne meni viimeinenkin katu-uskottavuus. Hei hei!

Olin hiusmallina joskus vuonna x

Polkkatukka ja otsis! Pari päivää tämän jälkeen värjäsin sen oranssinpunaiseksi. Loppukesä 2007.

A picture of you being ridiculous.

"The One With the Princess Leia -Fantasy"

(tän jutun saa tajuta ken tahtoo)

Me Jane, you Tarzan (se on ihan oikea afrikkalainen liaani!)

A picture of a time when everything was changing.

Nyt Eeva kyl tykkää. Valmistujaiset, vähän tän jälkeen muutin Kuopioon, piti pistää vähän jalalla koreasti ensin. :D

The most recent picture of you.

Siinä pieniä palasia minusta, please don't hold them against me.

inspiraatio palaa pätkittäin

Mauno, tuo pieni veijari, osoittaa pitkästä aika pienenpieniä yhteistyöhalukkuuden merkkejä. Joten näillä mennään.

Kuten jo aiemmin kerroin, olen kärsinyt jokseenkin katastrofaalisesta inspiksen puutteesta viime aikoina, mitä tulee kaikkeen. Nyt alkuviikosta se on alkanut hiljalleen elpyä: tentit on tältä viikolta jo tentitty ja seminaarityötkin pikkuhiljaa pulkassa.

Illalla lähden katsomaan poikaystävän bändin ihka ensimmäistä keikkaa paikallisen musiikkibaarin open stage -iltaan. Pitää varmaan kerätä kunnon cheerleading -energiat iltaa varten, ehkä pääsen porukan viralliseksi groupieksi. :D

Eilisen asussa oli edes hitunen järkeä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Tosin: unohtakaa bad-hair-dayt, minulla on meneillään ihan kunnollinen bad-hair-month. Siksi siis pipo.

Eilinen toi mukanaan myös keskisuuren oivalluksen. Kun kelit ovat jo kolmatta kuukautta putkeen pitkäkalsari -materiaalia, ja tekee mieli valittaa siitä että kaikki naisellinen (tai no mekot ja korkkarit nyt ainakin) tuntuu kaikessa epäkäytännöllisyydessään mahdottomalta, on jäljellä vielä yksi valttikortti: huulipuna! Se ei kysy säätä.

Olen joskus ostanut jotain naamiaisia varten tuon ihanan pariisinpunaisen (oma nimitys värille) huulipunan halpiskosmetiikkamerkki wet'n'wildilta, ja se osoittautui tosi hyväksi! Ei lähde huulista niin millään, levittäytyy tasaisesti eikä tahmaa liikaa. Itse saan tämän käyttämisestä kunnon Edith Piaf -vibat, vaikka Piaf taisikin olla itse astetta tummemman värin kuluttaja. Jos joku tykästyi, niin puna on wet'n'wildin gloss & shine -sarjaa, sävyn nimi niinkin persoonallinen kuin E81410, eli se kaikista kirkkaimman punainen. :)

Tästä kuvasta tuli jostain syystä mieleen chisu!!??

Äidin ystävän käsin tekemä villapaita on ihan mieletön. Ajatella, että joku on noin taitava. Omasta mielestäni olen neulomisen saralla erityisen onnistunut joka kerta kun saan tehtyä villasukkaan kantapään.

Villapaita: käsityötä

Musta hame alla: terra nova

Punaiset mokkaylipolvensaappaat: niihin liittyy pieni tarina yhdestä ihanasta ystävästä. Pahoin pelkään, että teen niistä viikon kenkäparin ja kerron sitten lisää!

Huivi: kirppis

Tiikerikuosinen sohvaperuna taustalla: omasta takaa

Hupsista, huomasin juuri että nyt sitä inspistä alkaa olla jo yli omien tarpeidenkin. Pysykää siis linjoilla!

sonia rykiel pour h&m

olen tyypilliseen tapaani ihan myöhässä näissä koko blogistaniaa ravisuttavissa tapahtumissa - tällä kertaa tarkoitan tietysti sonia rykielin uuden malliston lanseeraamista hennes & mauritzissa.

mallisto on kaupoissa juurikin tänään, ja ihan sattumalta tuli mieleeni vilkaista sitä netissä.

siitä on aikaa kun viimeksi olen käynyt h&m:ssä, mutta nyt voisi olla taas aika. suora- ja lyhyttukkaisena sitä katselee myös ihastellen mallien kiharapehkoja. myydäänköhän tuonlaisia peruukkeja malliston seurana?

jollain tavalla minua innostaisi hankkia musta printtipaita jossa lukee "minun rykiel-paitani". se on osunut silmiini useasti bussipysäkin mainoskyltissä.



myös pitkä raidallinen neulepaita on ihana! ennustan että siitä tulee jonkinlainen uusi klassikkovaate blogimaailmassa, mutta mitä siitä. mainokset on sitä varten että niihin langetaan!



olisi hauska hankkia myös diamangisolki jonka voisi kiinnittää paitaansa merkkaamaan omistajuutta.



jos sitä jaksaisi matkalla teatterille käydä keskustan kautta... rakas kotikaupunkini kun on niiden armoitettujen joukossa, joiden butiikkeihin mallisto on rantautunut.

olen tosin aika rahaton tällä hetkellä, mutta miksi sitä toisaalta kävisi töissä...

naurattaa muuten tuo logo jossa lukee sonia rykiel - reine du tricot (trikoon kuningatar) :)

kuvat h&m:ltä

flunssaisen unelmia

tyypillistä. kaksi viikkoa päiväkodissa, seurauksena flunssa. tällä kertaa ei sentään oksennustautia...

taistelin koko aamun sen moraalisen ongelman kanssa, onko ok lähteä shoppailemaan jos ei kuitenkaan ole kuumeessa mutta skippasi jo tälle päivälle suunnitellun ohjelman sairauden takia. kompromissiratkaisu: nettikaupat!

alman housuteemaviikosta innostuneena ajattelin, että voisin haastaa itseni (alman kannustuksella) pitämään hame-/mekkoviikon, tällainen farkkutyttö kun olen. ongelman ydin vaan on se, että mulla on tällä hetkellä nin vähän koulua ettei oikein ole mitään minne pukeutua johonkin muuhun kuin verkkareihin. uskontoantropologian laaja kirjatehtävä ei anna armoa, vaikka kuinka lähestyisin sitä mekko päällä.

kevät kuitenkin tulee varmasti, vaikka piha vielä näyttääkin tältä



...ja kevään mukana mekot ja korot!



kuvat asos

tämän viikon ainoa julkaisukelpoinen asukuva. vähän liisa ihmemaassa-henkeä, bloggari näyttää olevan vähän liian iso tähän kuvaan...



paita 2ndhand
neuletakki zara
hame weekday
villasukkikset ivana helsinki

palaan mekkoviikkoon myöhemmin varmasti.

Jenni avautuu

Voi Mauno minkä teit. Netti ei pahemmin pelitä edelleenkään.

Se ei tosin ole mikään suuri menetys tälle blogille: istun lähestulkoon joka aamu lattialla vaatekaappini edessä vääntämässä tekoitkua siitä, kuinka on mahdollista omistaa näin paljon vaatteita ilman että on MITÄÄN päällepantavaa. Haluaisin mekkoja. Hameita. Huljuavaa, pitsiä, värejä. Korkeita korkoja! Aah. Ainoa ongelmani on se, että on maailman typerin ajatus edes kuvitella selviävänsä Kuopiossa (-100c) pyöräillessä viimaa vastaan kesämekko päällä korot jalassa. Yeah right.

Inspiroituisin katumuoti yms. sivustojen kuvilla ja leikkisin virtuaalipaperinukeilla (aka katumuotisivustojen kuvilla), jos se netti vaan toimis.

Väliaikaratkaisuna nautin klassikoista uuden inspiraation puutteessa. Voiko klassikoiden kanssa mennä koskaan metsään?

t. neiti mustassa kynähameessa ja valkoisessa kauluspaidassa.

ps. talviolympialaiset ovat mielestäni urheilujuhlaa parhaasta päästä. Otin vanhemmiltani lainaan vanhan digiboksin, ihan vaan olympialaisten ajaksi, sillä itselläni ei ole digivalmiuksia. Boksi ei toiminut. Ostin uuden, epätoivoissani. Käyttämättömän siis. Sekään ei toiminut. Ilmeisesti vika on remontin jäljiltä väärin asennetussa kaapeliyhteydessä. Kuin pahasti voi tekniikka olla yhtä ihmistä vastaan? Muutan kohta metsän keskelle ja syön sieniä ja marjoja kesät talvet. Mur.

maanantai

this is so NOT my day.

en kuulu siihen porukkaan, jolle maanantai aiheuttaa jo sanana ja käsitteenä päänsärkyä, päivähän se on siinä missä toinenkin. tämän päivän jälkeen täytyy kuitenkin miettiä uudelleen.

aamulla töihin lähtiessäni hyppäsin väärään bussiin. sain kuitenkin vaihdettua oikeaan suht kivuttomasti, ja olin tyytyväinen siihen asti kunnes tajusin, että se uusi bussi ei todellakaan mennyt sinne minne piti. no, ei muuta kuin jalat alle. olosuhteiden pakosta kävelin vartiovuoren yli, mikä oli ihan mukavaa koska oli niin kaunista. jouduin kuitenkin laskeutumaan kyseiseltä nyppylältä kapeita, liukumäeksi jäätyneitä portaita pitkin, kädet kaiteella täristen. pääsin alas, ihme kyllä, mutta taitaa olla tämän talven mäenlaskut suoritettu.

kun pääsin töihin, liukastuin lattialle jääneeseen lego-alustaan.

lähtiessämme päiväkodin valokuvaukseen muutamaa tuntia myöhemmin satuin katsomaan peiliin, ja huomasin kauhukseni nenäni, suupieleni ja leukani olevan aivan keltaiset. olin aamulla nuuhkinut ihanaa liljaa jonka sain poikaystävältä lauantaisen ensi-illan kunniaksi, enkä ilmeisesti ollut sen jälkeen katsonut peiliin. se siitepölytöhnähän ei kovin helpolla irronnut... eikä kukaan ollut koko päivänä sanonut mitään! millaisenakohan friikkinä ne mua pitää...

loppupäivä kului ihme kyllä enemmittä yllätyksittä (mitä nyt bongasin naamani turun sanomista, mutta se oli ihan positiivista). ehdin vielä ostamaan verhot alkoviin (siis erottamaan alkovin muusta huoneesta)!

asukuvat eivät edelleenkään ole ajankohtaisia. neuletta, farkkua, trikoota... lauantaisen ensi-iltajuhlan asusta voisin laittaa kuvan, mutta kaikki siellä otetut kuvat ovat täysin julkaisukelvottomia. paitsi ehkä tämä.

tässä vaiheessa poikaystävä oli jo passitettu kotiin ja puvustamon avain löydetty. tukka ei ole oma.



(kuvasadon laadusta kertoo ehkä jotain se, että tää oli mielestäni julkaisukelpoisin).

hyvää laskiaisviikkoa!

sleep tight tiger

Huh. Onnistuneen, mukavan, ruoan ja oikeaoppisten mojitojen täyteisen tyttöjenillan päätteeksi kokeilin onneani Maunon kanssa ja kuinkas kävikään; työtaistelu on toistaiseksi tauolla.

Kävimme eilen muutaman kaverin ja sulhoni kanssa Husky Rescuen keikalla. Sain kuulla pariinkin otteeseen olevani hr:n laulajan Reeta Vestmanin näköinen. Palkkaakohan joku varamiespalvelu muusikoiden lookalikeja? Voisin ilmoittautua listoille -tietenkin sillä varauksella, että saisin esiintyä playbackina, minusta kun ei ole Vestmanin ihanan soljuvan äänen imitoijaksi.

Keikalla viihdyin ao. asustuksessa. Olin ihan kahden vaiheilla siitä, tehdäkö asupostausta vaiko eikö -mielestäni asuni oli niin korostetun mainstream. Niin nähty. Raitaa, tekonahkaa, jakkua, you name it.

Itse asiassa aamulla aikeeni asun suhteen olivat ihan toiset. Kyllästyin raitoihin tajuttoman hehkuttamisen takia jo ennen kuin kunnolla ehdin innostuakaan, ja olin jo päättänyt etten sisällyttäisi touhuun weekdayn raitapaitaa. Toisin kävi. Kokeilin kaikkea mahdollista, eikä mikään näyttänyt yhtä kivalta. Piruviä.

Pointtini siis: taistelin kyllä viimeiseen asti tätä vastaan.

Voisin muuttaa asumaan noihin jc:n leggingseihin. Ah.

ps. please ignore tukanvääntely. Mulla on päällä joku bad-hair-month. Pitäis kai varata aika luottikselle.
pps. nonih, jokohan se olis aika mennä nukkumaan. Öitä!

Vapaustaistelija Mauno

Kirjoitan tätä sekavin tuntein. En tiedä, näkeekö tämä postaus koskaan päivänvaloa. Pessimisti ei pety, ja siksi varaudunkin menettämään kaiken kirjoittamani bittiavaruuteen - jos en varaudu, saattaa seurauksena olla raivokohtaus, hermoromahdus tai molemmat.

Syy epävarmuuteeni on yksinkertainen: Mauno.

Mauno on nettitikkuni. Langaton laajakaista, mokkula, miksi sitä nyt tahtoo kutsua. Tuttavallisemmin Manu, hyvinä hetkinä esimerkiksi ravintolaillan jälkeen. Itseään Mauno kutsuisi työn orjaksi, sorretuksi, sijaiskärsijäksi; vapaustaistelijaksi.

Mauno aloitti laittomalla lakolla, ilmoittamatta etukäteen aikeistaan. Lakkoa seurasi pian toinen. Olimme lähestymässä neuvotteluissamme konsensusta: Mauno sai pitää epäsäännöllisiä kahvitaukoja ja ulosmarsseja milloin halusi, enkä puuttunut asiaan. Työnseisauksien ajan itse työnantajana puuhailin jotain muuta. Saatoin tiskata Maunon ollessa tauolla. Joskus viikkasin pyykkejä. Silloin tällöin rentouduin itsekin keittämällä kupillisen kuumaa. En ollut täysin tyytyväinen mutta myönsin että Maunon pitämät tauot tekivät minullekin joskus ihan hyvää.

Päästin Maunon minilomalle viime viikonloppuna. Mies taisi käväistä modeemiunionin konttorilla vapaapäivinään, sillä tällä viikolla Mauno on alkanut valittaa työtaakastaan. Mauno ei enää jaksa. Vaadin kohtuuttomia jos haluan ladata sivuston, jossa on kuva. Auta armias, jos päähäni juolahtaa yrittää ladata kahta sivua kerrallaan. Sehän nyt vasta älytön pyyntö on.

Olen ollut ihan hukassa. Kävin soneralla. Maunoon tehtiin päivityksiä joista ei ollut mitään hyötyä. Ainoa vaihtoehtoni on kuulemma lähettää Mauno kurileirille tekemään parannusta. Kurileirillä saattaa vierähtää kahdesta kolmeen viikkoa. Olen päättänyt vaatia Maunolle sijaista: maksanhan kilttinä työnantajana sännöllistä kuukausipalkkaa.

Saa nähdä miten käy.

Ps. Tämän postauksen tekemiseen meni (tähän mennessä) noin 47 minuuttia, 22 (tähän mennessä) "päivitä" -napin klikkausta sekä kuutisen (tähän mennessä) "sivua ei voida näyttää"  -tekstiä.

(Kuvien mokkulat eivät liity tapaukseen. En halua edes ajatella mitä tapahtuisi jos yrittäisin ladalta koneeltani nettiin kuvan oikeasta Maunosta.)