en ole pahemmin ikäkriiseistä koskaan kärsinyt, ehkä silloin kun täytin 20. (kuka muistaa millaista oli olla 20??) nyt kun seuraava neljännesvuosisata pyörähtää käyntiin, tulin ajatelleeksi aikuisuutta.
mitä aikuisuus oikeasti omissa valinnoissa ja omassa arjessa merkitsee? ja tietysti, pitääkö 25-vuotiaan olla jo aikuinen?
aikuisuus on
vastuun kantamista itsestään
että ostaa kaupastakin muutakin kuin suklaata
hankkiutua eroon kaikista tekonahkaisista kengistä ja korvata ne nahkaisilla
tärkein pointti siinä että tuntee itsensä aikuiseksi on tietysti se, että voi omahyväisellä ja vähän (teko)kaihealla äänellä toistella nuoremmilleen että "silloin kun mä olin NUORI niin..."
se tietty todistaa oikeasti siitä että on kaukana aikuisesta. onneksi!
taidan olla aika surkea aikuinen. mutta aion olla hyvä 25-vuotias!
seuraavaa neljännesvuosisataa odotellessa,
-eeva
5 kommenttia:
Onneksi olkoon! (näin etukäteen :) )
Mä ainakin haluun ajatella, et aikuisuus tulee kun täyttää 30 vuotta tai kun hankkii lapsia. Eli ei saa liikaa ikäkriiseillä!
Onnea:)
Paljon onnea Eeva!
kiitos kaikki onnitteluista! juhlat vietettiin tarpeeksi lapsellisissa merkeissä, joten olen valheellisesti vielä kakara :) lisäksi tilasin just netistä kengät jotka on KUMIA, kaukana nahkaisista siis...
Lähetä kommentti