tyttöjen välisestä ystävyydestä

Olen viime päivinä miettinyt meitä naisia/tyttöjä/tyttönaisia/naistyttöjä ja niitä suhteita, joita muodostamme keskenämme. Ällistyin kun oivalsin, että suurin osa naisten välisistä riidoista taitaa johtua kateudesta.Vai olenko ainoa, kenelle seuraava tarina on tuttu: tapaan uuden ihmisen, mutten tutustu kovin hyvin. Minua kiinnostaisi tietää tuosta tyypistä enemmän, mutta olosuhteiden takia emme tutustu. Huomaan, että toisella on jotakin, mitä minä olen halunnut jo kauan tai mitä en ole tiennytkään haluavani mutta yht'äkkiä tuntuu siltä, etten voisi elää ilman. Kyse voi olla asioista, joita en itse voi koskaan edes saavuttaa kuten ulkoiset piirteet, kauneus tai ystävät. Tai kyseessä saattaa olla hienot vaatteet, kallis asunto, täydellinen työpaikka, hyvä huumorintaju tai jopa kadehdittava määrä itseluottamusta. Vaikken tunne tuota toista ihmistä hyvin enkä todellakaan tiedä hänen elämästään mitään, tulen kateelliseksi. Kateus antaa minulle hyvän (teko)syyn haukkua tuota ihmistä, sillä, hyvänen aika sentään, enhän voisi mitenkään myöntää itselleni tai muille olevani ihan-vaan-good-old-fashioned-kateellinen.

Luulenpa, että blogimaailmassa rellestävät ns "ilkeät anonyymit" ovat ainakin osittain vaan kateellisia ihmisiä. Varsinkin suosituimpien blogien pitäjät saattavat blogeissaan kertoa uusista ihanista hankinnoistaan (miten sillä tohon on varaa?), kivoista tapahtumista (miks mä en pääse?) tai rakkaista ystävistään (musta ei tykkää kukaan).

(Tytöt sienestämässä :)

Joten täten ilmoitettakoon, vaikka en ilkeää anonyymeilua harrastakaan: olen ollut kateellinen muille naisille tai tytöille elämäni aikana mooonta kertaa, ja luultavasti olen sitä vielä vastaisuudessakin. Silloin saatan katsoa oikeudekseni haukkua ihmisiä, joita en edes tunne. Haukkumiset usein kantautuvat kuitenkin kauas, kiitos katkeransuloisen juoruilukulttuurimme. Silloin saamme aikaan turhaa mielipahaa ja loukkaantumisia sekä vuosikausien vihanpitoa. Teenkin itselleni vielä yhden uudenvuodenlupauksen: yritän olla rehellinen itselleni ja muille ja nöyrtyä erottamaan sen, milloin en pidä ihmisestä (kaikistahan ei ole pakko tykätä) ja milloin olen ihan vaan kateellinen asioista, joita minulla ei ole ja mitä silti tahtoisin. Sillä eihän ole mitään älyttömämpää kuin loukata toista ihmistä vain siksi, että hänellä tietämättään on jotakin selllaista mitä minäkin toivoisin itselläni olevan.