classics: trenssiunelmia

Jokakeväinen trenssinhimoni on taas täällä. Minulla on pari trenssiä, yksi lyhyt armyvihreä ja yksi kermanvärinen polvipituinen, jossa on pussihihat ja jännä kaulus.

Olen tyytynyt johonkin muuhun kuin mitä oikeasti haluaisin: klassisen trenssin. Beigen, kaksirivisillä napeilla, kauniilla ja istuvalla leikkauksella, vyöllä, juuri oikeanlaisilla napeilla ja taakse leikatulla keepillä. Täyspuuvillaisena ja polvipituisena, kiitos.

Burberry, tuo klassikkotrenssinvalmistaja, on tehnyt ainakin aikoinaan trensseihinsä irrotettavan, paksun vuoren. Sellainen ei olisi minullekaan pahitteeksi, sillä mokoma lisäisi takin vuosittaisia käyttöpäiviä huomattavasti.

Burberry prorsumin pre fall -mallistoon kuuluvaa takkia kuolaillessani nostin puolihuomaamatta takkia koskevat standardit pilviin. Melkein kahden tonnin takista en edes ala haaveilla, joten selailin nettikauppojen tarjontaa.

BP:nkin (lääh) trenssi pääsi kuvaan. Cheap mondayn versiossa on jotain viehättävää renttumaisuutta. Topshopin takeista vasemman puoleinen on hyvinkin kiinnostava, mutta en löydä takista tuon kuvan lisäksi mitään tietoa!

Toistaiseksi parhaalta vaikuttaa asoksella myynnissä oleva GAP:n trenssi. Vain yksi (okei, kaksi) asia estää minua klikkaamasta takkia heti ostoskoriin: väri. Jos takki yhtään taittaa beigeen enemmän kuin valkoiseen, olisin tyytyväinen. Kuvasta vain on niin vaikea saada selvää, mikä onkin toinen mietityttävä asia: trenssiä pitäisi päästä kokeilemaan ensin. Ostosten palauttaminen asokselle kun ei juuri houkuttele.

Oih ja voih, metsästys jatkuu. Varovaisena kuitenkin uskallan toivoa, josko tänä keväänä se hetki koittaisi, ja löytäisin trenssin joka kestäisi ylläni vaikka hautaan saakka.

Asiaa ei yhtään helpota se että olen lähdössä pääsiäisen jälkeen Pariisiin. Kuvitelkaa: pariisin kadut, kaunis mekko puettuna täydellisen trenssin alle! Perfection!