marraskuu

sikäli kun olette blogiamme yhtään säännönmukaisesti seuranneet, ei ole varmaan jäänyt huomaamatta että sen hoito ja päivittely on syksyn aikana ollut hyvin pitkälti jennin harteilla. tämä ei suinkaan ole ollut tarkoituksellista, mutta näin on käynyt. tänään viimein ymmärsin, miksi.

ensinnäkin, kuten olen tänne aiemminkin vinkunut, oma hieno vihreä kamerani on edelleen kadoksissa loppukesäisen muuton jäljiltä. olen mielestäni kaivanut kaikki paikat ylösalaisin, tuloksetta. elän toiveissa, että se vielä putkahtaa esiin... saman tien voisi löytyä myös poikaystävän superlinkkuveitsi, joka katosi kämppäni syövereihin samaisen muuton yhteydessä.

kun alkoi näyttää siltä, että kamera on nyt ainakin pitkäaikais- jos ei lopullisella lomalla, sain vanhemmiltani lainaan heidän kameransa. sillä saa kuvia, mutta kuvien siirtäminen koneelleni vaatii kameramerkin oman ohjelman. tämän saisi tietysti helposti ja äärimmäisen laillisesti noudettua internetin ihmemaailmasta. mutta koska kyseessä olen minä, asiat harvoin sujuvat helposti. enter mokkula.

tykkään kovasti mokkulastani, sen avulla voin päivittäin selata kaikki tarpeelliset nettijutut, mutta sen tehokkuus ei riitä tiedostojen ym. asioiden lataamiseen. siispä fiksuna tyttönä pyysin isukilta kameran mukana tulleen levyn, jolla tuon pahan onnen kuvaohjelman voi tietokoneelleen ladata. palasin kotiin intoa piukassa että jee, viimeinkin pääsee kunnolla bloggaamaan. mutta kuten edellisessä kappaleessa totesin, asiat harvoin sujuvat helposti.

levy, jolla jo painajaismaisiin mittasuhteisiin noussut ohjelma odottaa, on soveltuva KAIKILLE MUILLE maailman tietokoneiden käyttöjärjestelmille, paitsi sille Microsoftin uusimmalle. jippii!

kuvia ei siis vielä(kään) ole. mutta kyllä tästä vielä noustaan.

toinen syy, miksi blogi on vähän osaltani jäänyt, on yksinkertaisesti väsymys. kulunut vuosi on ollut aika tapahtumarikas, niin hyvässä kuin huonossakin mielessä, eikä vähiten siksi että jätin kotiseudun taakseni ja muutin yksin uuteen kaupunkiin. syksy on kulunut (jälleen kerran) yllättävän nopeasti, ja mitä pidemmälle se on edennyt, sitä saamattomampi olen ollut. olen nukkunut paljon, ja silti ollut jatkuvasti huonolla tuulella ja viettänyt sumuisia päiviä.

huomaan yhä useammin vain jämähtäväni paikalleni pitkiksikin ajoiksi, ja toisaalta syyllistäväni itseäni jatkuvasti siitä etten ole jaksanut siivota tai lukea. tänään viimeinkin ymmärsin (se tapahtui pimeässä rappukäytävässä, teemaan sopivasti), että kaikki johtuu vain yksinkertaisesti siitä, että nyt on marraskuu, koko ajan on pimeää, ja olen väsynyt. ei saa nauraa itsestäänselvyydelle, en ole nimittäin koskaan ennen kärsinyt minkäänlaisesta syysmasennuksesta.





oli tosi helpottavaa tajuta, että nyt ei auta muu kuin ottaa rennosti ja antaa itsensä relata. kyllä se tästä, kohta on joulu, ja sitten ollaan jo valoisammassa ajassa! ei muuta kuin heijastin mukaan ja pihalle, vaikka se sateessa ja pimeydessä tuntuukin niin vastenmieliseltä.

blogi ei ole osaltani siis missään nimessä jäämässä paitsioon, päinvastoin toivon että saisin kameran ja tietokoneen pelaamaan edes jollain tasolla yhteen tässä lähiaikoina.

toivotan valoisaa marraskuuta, kynttilöitä ja jouluvaloja jokaiselle joka niitä tuntee tarvitsevansa!

-e.