saturdays

Ah, lauantaita. Siitä on aikaa kun olen ollut lauantaina rennosti vaan kotona. Kuopiossa siis. Vaikka oikeastaan olin viime lauantaina kotona, sillä pidimme kihlajaisjuhlat (säälittävästi 8kk myöhässä, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan) sekä ihan vaan talven juhlistamisjuhlat poikaystäväni kanssa kavereille. Mutta ehkei sitä lasketa rennoksi lauantai-illaksi, jos 31 neliön kämppään ahtautuu 26 ihmistä kerrallaan, ja itse olet emäntänä? :D Vaikka täytyy myöntää, että mahtavat kekkerit oli. Jatkoimme introon, paikalliseen soulmusiikkia soittamaan olohuonebaariin, ja nukkumaan mennessä kello oli reippaasti yli aamuviiden. Vannon, että jos kekkereistä olisi yhtään julkaisukelposta kuvaa, laittaisin ne tänne. Mutta taitavat jäädä ainoastaan kotialbumin viihdykkeeksi! Kuvien lomassa oli myös esim. tuntematon miehen takapuoli (vaatteet päällä tosin), jonka joku vieraista oli ottanut minun kamerallani. Kävin seuraavana päivänä kuvia läpi ja katsoin "kenen takamus tossa on?" -enkä löytänyt kyseisen ahterin omistajaa muista kuvistani. Useiden päivien herlokki solmunen -henkisen tutkimustyön jälkeen tulimme poikaystäväni kanssa siihen johtopäätökseen, että kyseessä on ystävämme x. Asia tosin kaipaa vielä varmistusta!

Noniin, pitkän aikamatkan jälkeen palaamme tähän lauantaihin, ja sen riemuihin. Ulkona olisi kiva olla, kun näkymä ikkunastani on tämä:

..mutta ikävä kyllä lämpömittari sanoo toista (huomatkaa sisälämpö - ai miten niin vetoisat ikkunat!):

Vakaa aikomukseni oli tehdä edes illalla jotain sosiaalista, mutta teinkin kotitekoista ginger alea (jumalten juomaa!) ja jäin suosiolla sisälle bloggaamaan. Olen viihtynyt edellämainittujen lisäksi tänään muuan kirjasarjan parissa..

Ja tämän ihanuuden kanssa!

Sain Keken, kavereiden chihuahuan, viikonlopuksi hoitoon. Valloittava karvapallo! Oma koirani on vanhemmillani takavarikossa ("no kun meillä on suakin Jenni jo niin kova ikävä, ei me pärjätä jos viet Honeynkin pois"), ja on kyllä kivaa kun on kaverina joku joka olisi ihan koko ajan valmis leikkimään tai kiehnäämään kyljessä. Itse asiassa kirjoitan parhaillaan vain toisella kädellä, sillä sylissäni istuu joku joka hermostuu jos herkeän rapsuttamasta hetkeksikään. :)

Kekellä on ihan übersuloiset sukat pakkaskelejä varten. Se ei itse vaan kauhesti tykkää niistä, ylläri sinänsä. Kävin aamupäivällä torilla ja kun palasin, en löytänyt yhtä sukkaa mistään. Keke on jemmannut sen jonnekin! Pitää varmaan laittaa koko kämppä ylösalaisin, sillä mokoma on luultavasti jemmannut sen johonkin pienenpieneen koloseen.

Tämänpäiväiset ulkoilut ovat siis rajoittuneet torilla (oikeastaan kauppahallissa) käyntiin ja koiran ulkoilutukseen. Kävin torilla pyörällä! toppahousissa! Ja näytin epäilemättä michelin- miehen ja jetin risteytykseltä. Mutta en jäätynyt, paitsi nenästä, kerpele.

Kiertelin alennusmyyntejä aiemmin tällä viikolla ja löysin pari ihan kivaa asiaa:

En tiedä iskikö minuun jokin hetkellinen mielenvikaisuus, mutta ostin vaalean roosan värisen pitsipaidan! Ajattelin että se voisi tuoda kivaa kontrastia pnahkapöksyihini.

Ostin myös blondeille sopivat hiustenpesuaineet sekä jo vuosia jatkuvassa käytössä olleen latvasuojan, tällä kertaa värjättyjen hiusten versiona.

Löysin kivan edullisesti ainakin vuoden metsästyksen jälkeen hiihtari -leggingsit! Ja tummansiniset versiot harmaista säärystimistäni, joita olen tänä talvena käyttänyt joka kerta kun pakkanen on laskenut alle -5 asteen.

Tarttuipa mukaan myös piecesin pitsisukkahousut! Uu, kaksi pitsiasiaa yhdellä iskulla.

Lisäksi ostin mekon, josta asiaa ehkä enemmän myöhemmin. Ostamatta jäivät ainakin kiva keinonahkainen biker -takki sekä täydellisyyskengät, joita oli kaupassa jäljellä vain yhtä kokoa, omaani. Aloin kirjaimellisesti melkein itkemään kun jouduin jättämään ne kauppaan, sillä en osannut perustella niiden ostamista itselleni muulla kuin yhdellä argumentilla: kohtalo. Kohtalo ei kuitenkaan vielä riittänyt. Ehkä jos se pari on kaupassa vielä ensi viikollakin, jos ihan vahingossa satun käymään kenkäkaupassa.. tuplakohtalo???

Näitä siis tarkoitan:

(Kuva täältä)

Ergh. Pelkkä kuvan katsominenkin saa aikaan vatsanväänteitä.

Käytiin muuten PY:n kanssa katsomassa viimeisin versio Sherlock Holmesista. Melekoisen viihdyttävä, täytyy suositella. Ei mikään maailmaa mullistava elokuva, mutta tykättiin molemmat silti. Itse olen ollut Robert Downey Jr:n ihailija sitten 2000 -luvun alun ja Ally McBealin, ja olin ihan innoissani kun mies teki paluun huumesekoilujensa jälkeen. Eikä se Jude Law'nkaan katseleminen varsinaisesti silmää satuta.. :)