En tiedä johtuuko tämä siitä, että olen viettänyt menneen kuukauden aktiivisesti rentoutuen, vai siitä, että niin paljon tapahtuu kerralla, mutta olen vähän sekaisin.
Toisaalta, olen iloinen uudesta työprojektista ja nyt koulussa eniten työllistävästä kurssista, molemmat on tosi mielenkiintoisia.
Toisaalta, en millään jaksaisi tehdä kumpaakaan. Eräs minun elämääni paljon vaikuttanut henkilö poistui joukostamme pari päivää sitten, enkä ole antanut itselleni lupaa oikein käsitellä koko asiaa. Jokin käsittämätön ääni takaraivossa/piru olkapäällä/mitäniitnyoli väittää, että kaikki muu vaatii nyt niin täyttä keskittymistä että hajoiluihin ei ole aikaa tahi energiaa.
Toisaalta olen hämilläni selässäni jyskyttävästä kivusta, toisaalta se ei ehkä kuitenkaan häiritse niin paljon että lähtisin lääkäriin.
Olen innoissani ihmisistä.
Jännitän.
Inspiroidun..
ja kyllästyn. Vuorotellen, vain tuntien päästä toisistaan.
Ihailen.
Kauhistelen.
Järjestän
ja sotken.
Poden pahaa koti-ikävää, ja rakastun silti Kuopioon uudelleen ja uudelleen.
Mikäköhän tässä oikein tepsisi? Ehkä keksin sen vielä, toivon mukaan piakkoin. Ehkä kirjoittaminen tehoaa. Ja inspiraation tietoinen hakeminen, esimerkiksi näistä aivan upeista sea of shoes -blogin kuvista. Joka kerta kun eksyn kyseiseen blogiin, lumoudun upeista väreistä, ja Janen kauneudesta, ah.
(pics: sea of shoes)
- Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti