kylmä + lämpimästi pukeutuminen = hot?

tukholmaan on luvattu lauantaiksi -10 astetta ja kovaa tuulta. luultavasti siis sitä samaa mistä turkulaiset saavat paraikaa nauttia. en millään haluaisi vilustuttaa itseäni, en edes siksi että näyttäisin hyvältä niiden 100 muun bloggarin silmissä.

päälle ei enempää eikä vähempää kuin pilkkihaalari. musta ja harmaa on sitäpaitsi trendikkäitä värejä.



jalkaan jotain, johon mahtuu monet villasukat ja pohja pitää liukkaalla kadulla.



päähän karvalakki, mallia pinkki. jotain tyttömäistä pitää toki olla.



kasiin nämä lämpöiset nahkarukkaset. ne on tämän asun finnish design.



näen jo sieluni silmin miten kaikki korkkareissa ja ohuissa takeissa keikkuvat kaunottaret katsoo kadehtivasti järkevää ja lämmintä asukokonaisuuttani!

no niin, leikki sikseen. totuus on kuitenkin se, että kekkaloin ihan yhtä lailla epäkätevissä korkkareissa ja liukastun joka kadunkulmassa, hytisen liian ohuessa ja liian lyhyessä takissani (mutta eihän toppatakkia voi laittaa!) ja vain sukkahousuihin verhotut sääret hyisen tuulen armoilla. nähdään ensi viikolla flunssakerhossa.

kuvat: 1, 2, 3, 4

jylhiä sankareita

luulen että on tullut aika valottaa vähän enemmän sitä porukkaa, joka antoi blogillemme sielun ja nimen. jenni jo asiaa liippasikin, mutta nyt mennään oikein kuvien kanssa.

asiaan vihkiytyneet tietävät, että kaikki alkoi hänestä:

ihana, ihana colin firth jonka roolisuoritus bbc:n ylpeydessä ja ennakkoluulossa (austen) saa vatsan edelleen heittämään kuperkeikkaa. se hymy, märkä paita (!!) ja jopa ne pulisongit...

sitten tuli r a...

richard armitage john throntonina bbc:n versiossa elizabeth gaskellin north and southissa. vetää melkein sanattomaksi. kyseisen sarjan loppukohtaus on todistettavasti ainoa, joka on saanut allekirjoittaneen lähes syöksymään telkkarin läpi.

...ja mr. rochester...

jane eyre (charlotte brontë) on kahteen edelliseen sisarsarjaansa verrattuna outo lintu kauhuromanttisine vaikutteineen, mutta miespääosaan bbc on taas kerran löytänyt täydellisen näyttelijän. mistä näitä oikein sikiää? mr rochesterin näyttelijä toby stephens on muuten lisäksi maggie smithin poika, joten lahjakkuuden alkuperää ei ole vaikea määrittää.

imdb kertoo myös, että vuonna 1983 tehdyssä jane eyre-versiossa rochesteria on näytellyt timothy dalton! hih. mun lempi-bond!

...ja anthony hamilton vaimoissa ja tyttärissä. kuvan neitonen oli se, joka innoitti jennin afrikkapukeutumista alemmassa postauksessa.

...ja kapteeni wentworth austenin persuasionissa! sarjan loppukohtauksessa se tyttö juoksee empire-mekossa hulluna läpi kaupungin ja sitten...

lääh. täytyy siis huomauttaa, että edeltävä näyttelijäkaarti kiinnostaa meitä vain ja ainoastaan lahjakkuuden nimissä!

viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä on mainittava eräs joka on kaukana bbc:stä, mutta kuuluu silti samaan sarjaan.

italialaisen elisa di rivombrosan fabrizio. uskallan väittää että ollaan jennin kanssa tämän sarjan asiantuntijoita, koska ollaan nähty uncut-versio :) (jälkeenpäin ajateltuna en ole varma, olisinko halunnut nähdä sitä. ainakin ymmärrän nyt miksi yle leikkasi kyseiset kohdat pois.)

toivottavasti nämä kuvat (ja sekavat jorinat niiden välissä) selkeyttää edes vähän sitä, miksi blogimme on sen niminen kuin on ja miksi bbc:n pukudraamat kiinnostaa. jos haluatte tietää, miksi north and southin (kuten ihan kaikkien muidenkin!) loppukohtaus saa puristamaan sohvan käsinojia ettei ryntäisi läpi telkkarin, katsokaa itse :)

hyvää alkanutta viikkoa!

leijonaa mä metsästän

Vanhoja klassikoita on aina mukava keksiä uudelleen. Eilen, tapittaessani Wives&Daughtersin viimeistä osaa, ihailin silmä tarkkana loppukohtauksessa olevaa naisen asua. Kolmen pitkän tyllipitoisen jakson jälkeen näimme naisen housut jalassa, afrikassa tottakai. Ah, selkeitä ja ilmavia muotoja, ah khakin, harmaanvihreän ja valkoisen pyhää liittoa.

Celinen kevätmallistossa oli jotain elementtejä kaipaamastani yksinkertaisuudesta sekä värimaailmoista. Ehkä minulla on nyt päällä aina vähintään kerran kuussa tupsahtava afrikka-ikävä; olen viettänyt kyseisessä maanosassa yhden syksyn elämästäni. Tosin silloin ei paljoa khakinvärisissä housuissa liikuskeltu: oli aivan liian kuuma pitkille housuille. Tosin tuollaiset ihanan ilmavat yksilöt olisivatkin voineet olla paikallaan.

 

Tästä kaikesta inspiroituneena kaivoin kaapistani esille harmaanvihreät, lahkeesta vajaamittaiseksi rullatut, täydelliset porkkanahousuni ja paritin ne valkoisen t -paidan kanssa. Olisin käyttänyt valkoista silkkipaitaa jos minulle sellainen olisi suotu! Ehkä se täydellinen silkkipaita kuitenkin odottaa minua jossain.

Yksinkertaista mutta tyylikästä. Ja klassisen ajatonta.

Koska näillä keleillä ei t-paitaisillaan tarkene erkkikään, otin lämmikkeeksi uuden suosikkineuleeni, professorimaisen mustan perusvillapaidan jonka löysin alennusmyynneistä. Se on 100% villaa enkä haluaisi ottaa sitä pois edes yöksi. Pakkaskelien pelastus!

Koska tuntui siltä että asu kaipasivat vähän jotain pientä kivaa, etsin Sambiasta ostamani maailman rumimman kaulakorun. Se on jonkun käsintekemä, jostain siemenistä. Luultavasti melonin. Paikallinen kauppias tyrkkäsi sen mukaani kun ostin ison läjän muita koruja. Ihan suoraan sanottuna: enpä olisi uskonut että tulisin ikinä käyttämään moista.

Sormessa viimeaikainen lemppari, pronssinvärinen lehtisormus.

In the Jungle,
the mighty jungle,
the lion sleeps tonight.
In the jungle,
the quiet jungle,
the lion sleeps tonight.

Near the village,
the peaceful village,
the lion sleeps tonight.
Near the village,
the quiet village,
the lion sleeps tonight.

Hush my darling,
don't fear my darling,
the lion sleeps tonight.
Hush my darling,
don't fear my darling,
the lion sleeps tonight.

-Jenni

ps. ajattelin uhmata kohtaloa pärstäkuvalla. Ammattini puolesta se ei ehkä olisi viisainta, mutta kerranhan tässä vaan eletään.

vaimoja, tyttäriä ja blogiristeilyjä

Kuten aiemmin olemmekin tulleet maininneeksi, olemme lähdössä ensi viikonloppuna blogiristeilylle! Vaikka oma blogimme onkin hieman lapsen kengissä (tosin saimme uuden bannerin ja allekirjoittanut onnistui jopa koodaamaan sen oikeaan paikkaan (kaikki jotka yhtään tuntevat tietävät, että olen ehkä just niin kaukana koodaajasta kuin kukaan ihminen ikinä, joten saavutus on aikamoinen), niin on hauskaa päästä tapaamaan muita hurahtaneita ja saman henkisiä. Onko kukaan tänne eksyneistä tulossa mukaan? On se kummallinen, tämä digiaika. (Tähän pakollinen filosofointi bloggaamisesta, sitä harrastavista ihmisistä ja tukholman shoppailumahdollisuuksista. Muista sisällyttää ainakin termit IRL sekä monki. ;)

Juteltiin Eevan kanssa myös, että jos risteilyohjelma ei jostain syystä vastaa odotuksia, niin onhan meillä aina buffet sekä toisemme. Ja siinä seurassa ei ole ollut tylsää muistaakseni kertaakaan lähes viiteen vuoteen.

Luin ite puin -blogista mitä mainioimman listan siitä, millä asein blogiristeilyyn pitää varautua. Aion itse varmistaa, että täytän jokaisen kohdan. Kiitos tiiti! :D

Hurahdin tänä viikonloppuna BBC:n Wives and Daughters -minisarjaan, joka perustuu blogillemme nimen antaneen North&South -kirjan kirjoittajan Elizabeth Gaskellin toiseen romaaniin.

BBC + historiallinen draama + komeita miehiä ja kauniita naisia + tajuttomat läjät pitsiä, tylliä, taftia, silkkiä ja satiinia. Mikä voisi mennä pieleen? Olen koukussa.

(Ylin kuva täältä, keskimmäinen täältä ja alin täältä.)

saturdays

Ah, lauantaita. Siitä on aikaa kun olen ollut lauantaina rennosti vaan kotona. Kuopiossa siis. Vaikka oikeastaan olin viime lauantaina kotona, sillä pidimme kihlajaisjuhlat (säälittävästi 8kk myöhässä, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan) sekä ihan vaan talven juhlistamisjuhlat poikaystäväni kanssa kavereille. Mutta ehkei sitä lasketa rennoksi lauantai-illaksi, jos 31 neliön kämppään ahtautuu 26 ihmistä kerrallaan, ja itse olet emäntänä? :D Vaikka täytyy myöntää, että mahtavat kekkerit oli. Jatkoimme introon, paikalliseen soulmusiikkia soittamaan olohuonebaariin, ja nukkumaan mennessä kello oli reippaasti yli aamuviiden. Vannon, että jos kekkereistä olisi yhtään julkaisukelposta kuvaa, laittaisin ne tänne. Mutta taitavat jäädä ainoastaan kotialbumin viihdykkeeksi! Kuvien lomassa oli myös esim. tuntematon miehen takapuoli (vaatteet päällä tosin), jonka joku vieraista oli ottanut minun kamerallani. Kävin seuraavana päivänä kuvia läpi ja katsoin "kenen takamus tossa on?" -enkä löytänyt kyseisen ahterin omistajaa muista kuvistani. Useiden päivien herlokki solmunen -henkisen tutkimustyön jälkeen tulimme poikaystäväni kanssa siihen johtopäätökseen, että kyseessä on ystävämme x. Asia tosin kaipaa vielä varmistusta!

Noniin, pitkän aikamatkan jälkeen palaamme tähän lauantaihin, ja sen riemuihin. Ulkona olisi kiva olla, kun näkymä ikkunastani on tämä:

..mutta ikävä kyllä lämpömittari sanoo toista (huomatkaa sisälämpö - ai miten niin vetoisat ikkunat!):

Vakaa aikomukseni oli tehdä edes illalla jotain sosiaalista, mutta teinkin kotitekoista ginger alea (jumalten juomaa!) ja jäin suosiolla sisälle bloggaamaan. Olen viihtynyt edellämainittujen lisäksi tänään muuan kirjasarjan parissa..

Ja tämän ihanuuden kanssa!

Sain Keken, kavereiden chihuahuan, viikonlopuksi hoitoon. Valloittava karvapallo! Oma koirani on vanhemmillani takavarikossa ("no kun meillä on suakin Jenni jo niin kova ikävä, ei me pärjätä jos viet Honeynkin pois"), ja on kyllä kivaa kun on kaverina joku joka olisi ihan koko ajan valmis leikkimään tai kiehnäämään kyljessä. Itse asiassa kirjoitan parhaillaan vain toisella kädellä, sillä sylissäni istuu joku joka hermostuu jos herkeän rapsuttamasta hetkeksikään. :)

Kekellä on ihan übersuloiset sukat pakkaskelejä varten. Se ei itse vaan kauhesti tykkää niistä, ylläri sinänsä. Kävin aamupäivällä torilla ja kun palasin, en löytänyt yhtä sukkaa mistään. Keke on jemmannut sen jonnekin! Pitää varmaan laittaa koko kämppä ylösalaisin, sillä mokoma on luultavasti jemmannut sen johonkin pienenpieneen koloseen.

Tämänpäiväiset ulkoilut ovat siis rajoittuneet torilla (oikeastaan kauppahallissa) käyntiin ja koiran ulkoilutukseen. Kävin torilla pyörällä! toppahousissa! Ja näytin epäilemättä michelin- miehen ja jetin risteytykseltä. Mutta en jäätynyt, paitsi nenästä, kerpele.

Kiertelin alennusmyyntejä aiemmin tällä viikolla ja löysin pari ihan kivaa asiaa:

En tiedä iskikö minuun jokin hetkellinen mielenvikaisuus, mutta ostin vaalean roosan värisen pitsipaidan! Ajattelin että se voisi tuoda kivaa kontrastia pnahkapöksyihini.

Ostin myös blondeille sopivat hiustenpesuaineet sekä jo vuosia jatkuvassa käytössä olleen latvasuojan, tällä kertaa värjättyjen hiusten versiona.

Löysin kivan edullisesti ainakin vuoden metsästyksen jälkeen hiihtari -leggingsit! Ja tummansiniset versiot harmaista säärystimistäni, joita olen tänä talvena käyttänyt joka kerta kun pakkanen on laskenut alle -5 asteen.

Tarttuipa mukaan myös piecesin pitsisukkahousut! Uu, kaksi pitsiasiaa yhdellä iskulla.

Lisäksi ostin mekon, josta asiaa ehkä enemmän myöhemmin. Ostamatta jäivät ainakin kiva keinonahkainen biker -takki sekä täydellisyyskengät, joita oli kaupassa jäljellä vain yhtä kokoa, omaani. Aloin kirjaimellisesti melkein itkemään kun jouduin jättämään ne kauppaan, sillä en osannut perustella niiden ostamista itselleni muulla kuin yhdellä argumentilla: kohtalo. Kohtalo ei kuitenkaan vielä riittänyt. Ehkä jos se pari on kaupassa vielä ensi viikollakin, jos ihan vahingossa satun käymään kenkäkaupassa.. tuplakohtalo???

Näitä siis tarkoitan:

(Kuva täältä)

Ergh. Pelkkä kuvan katsominenkin saa aikaan vatsanväänteitä.

Käytiin muuten PY:n kanssa katsomassa viimeisin versio Sherlock Holmesista. Melekoisen viihdyttävä, täytyy suositella. Ei mikään maailmaa mullistava elokuva, mutta tykättiin molemmat silti. Itse olen ollut Robert Downey Jr:n ihailija sitten 2000 -luvun alun ja Ally McBealin, ja olin ihan innoissani kun mies teki paluun huumesekoilujensa jälkeen. Eikä se Jude Law'nkaan katseleminen varsinaisesti silmää satuta.. :)

they're here!

läpi tuulen ja tuiskun (ihan kirjaimellisesti) juoksin näiden perässä. olen kuolannut vagabondin missyjä, niitä samoja jotka tämä neitokainen kotiutti lähimenneisyydessä, koko syksyn puoliteholla. eilen törmäsin niihin vagabondin nettikaupassa kovassa alessa. ja, ystävällistä kyllä, systeemi kertoi vasta totaalisen rakastumisen jälkeen että kengät on loppuunmyyty.

tänään olenkin soitellut ympäri kotimaata ja saanut lopulta tietää, että kaunokaiset odottavat omassa koossani naapurikaupungissa. vagabondin maahantuonnissa oltiin niin ylettömän ystävällisiä, että minua varten laadittiin lista siitä mihin kenkiä on tukholman alueella mennyt. sinne on nimittäin suunta jennin, ja aika monen muunkin bloggarin, kanssa viikon päästä. helei!

no, takaisin pääasiaan. ei tarvittu kuin pieni bussimatka (kotiseutumatkailua) ja kengät ovat minun! sain mukana myös kaksi vagabondin muistitikkua :)

pahoittelen tätä webkameran käyttöä ihan todella!



nyt perjantai-illan viettoon. pohdin lähtisinkö jumppaamaan ja jumittuisin sitten tuijottamaan sinkkuelämää, vai jumittuako heti nyt. hmm.

riemukasta viikonloppua!

Tidi-ti-di-ti-di-di-di-Batman!

Seuraa vakavasti otettava katsaus siihen, mitä käy kun ihmisen elämään kuuluu vähän opiskelua, vähän töitä, liikaa gilmoren tyttöjen tapittamista ja ben&jerry'sia.

Intro:

Joskus syssymmällä löysin itseni kelta-musta-valkoisesta. Kyseisestä asusta tuli väistämättä batman/sarjakuvamainen fiilis, lähinnä juuri värien ansiosta. Inspiroiduin kuvaamaan asua silloin aikanaan, ja supersankariminäni pääsi prosessissa valloilleen. Nyt tällä viikolla löysin kuvat läppärini kätköistä, ja ne suorastaan huusivat pientä pintaremonttia:

(toim. huom: ensimmäinen kuva on todistusaineistoa siitä, että yritin ensin kyllä saada niitä tavallisia kuvia, ennen kuin homma lähti lapasesta)

Sitten olin coolisti ihan too sexy for my shirt*. Keksin itselleni myös oman supersankari-alterego-poseerauksen "talk to the hand" -henkeen. Tästä tulee vielä mun tavaramerkkini, uskokaa pois.

Beware the wrath of SuperJenni, you schmucks!

Kzing!

Whopaa!

Kaikkea tätä seurasi pakollinen repsahdus. It was bound to happen sometime. Onneksi siitäkin on todistusaineistoa!

Nih. Että tällasta! :D

*

mitä ajattelin tänään

ihmettelin pitkään kurssin "nordisk etnologi" aamuluennolla, miksi luennoitsija puhuu norjalaisten vaalitavoista. luennon loppupuolella tajusin, että kyse olikin valaanmetsästyksestä. kyllä tää svenska taas pikkuhiljaa joululoman jälkeen alkaa sujua...

kävin lounaalla kirjaston yhteydessä olevassa kahvilassa. lounaan hinta oli suolainen 8,50, mutta ruoka oli älyttömän hyvää ja kahvilan italialaislähtöinen omistajasetä rupesi juttelemaan kanssani ja meillä oli hyvä keskusteluhetki.

kävelin aamulla kouluun, luennon jälkeen teatterille maalaamaan seiniä, sieltä takaisin kouluun ja viimeisen luennon jälkeen kipin kapin taas teatterille. onneksi ensi-iltaan on enää alle kuukausi.

olin päässyt viimeviikkoisesta tentistä reippaasti läpi. olin kyllä lukenut, mutta vastaukseni pohjasin 97- prosenttisesti tuntemukseeni hovimäestä. jee!

uusi kotiseurakuntani kutsui minut katsomaan lätkämatsia lauantaina! mahtava tapa tutustua uusiin seurakuntalaisiin! poikaystävä ei valitettavasti pääse paikalle avecina, joten menen yksin. ihan jännittää nähdä minkälaisia ihmisiä paikalle saapuu, vai olenko yksin kirkkoherran kanssa...

arki on ihanaa.

(olen tällä hetkellä kameraton, koska isältäni lainassa ollut kamera on nyt sen oikealla omistajalla. tein viime viikolla epätoivoisen metsästysretken kellariin oman kamerani löytymisen toivossa. ei löytynyt (vielä), mutta elän toivotta. samassa rytäkässä (=muutto) kadonnut poikaystävän leatherman löytyi!)

haluan haluan haluan

Vagabondin Madeira -nilkkurit.

Kuva: Andiamo

Näitä vois tuijottaa minuuttikaupalla (krhm saatoin itseasiassa jo tehdä niin, kunnes keksin itselleni tekosyyn tuijottaa niitä vähän lisää, postaamalla niistä tänne).

Uuh.

Väri! Täydellinen. Tosin mustatkin kelpuuttaisin. Mokkaa! Täydellistä. Malli! Täydellinen. Muistaakseni oon ehkä nähnyt samaa mallia vb:n liikkeissä aiemminkin, mutta en varmastikaan tätä väriä, SEN muistaisin kyllä.

Itseasiassa hintakaan (89e) ei ole ihan hirveä jos vertaa ikuiseen kuolauksenkohteeseeni, ril'sin mustiin nilkkureihin jotka maksoivat alennusmyynneissäkin enemmän. Ja joita en vaan kerta kaikkiaan ole raaskinut vieläkään ostaa. Olen toki muistanut vierailla säännöllisesti jälleenmyyntipisteissä.

Taidanpa marssia pankkiin ja ehdottaa, että asuntosäästötilien sun muiden rinnalle voitaisiin perustaa kenkäsäästötili!

-J

unelmia

käväisin ennen joulua jennin kanssa minna parikalla bulevardilla ihan vaan vähän kuolaamassa - niin kenkiä kun niitä jumalaisia hanskoja ja neulevaatteitakin. vain hieman kateellisina katselimme sorjaa myyjätärtä (kyseisestä putiikista puhuttaessa täytyy puhua myyjättäristä!), joka oli pukeutunut päästä varpaisiin parikkaan.

no, parikalta ei ihme kyllä tarttunut mukaan mitään (50 % käyntikerroistani olen lähtenyt ulos kassan kautta...), joten ennen pakollista kahvilakäyntiä piipahdimme kadun toisella puolella nina's:issa. siellä hyllyllä iskin silmäni ehkäpä kauneimpiin ikinä näkemiini mustiin saappaisiin - korkoa reilusti, hillitty platform ja napitettu varsi - jotka jouduin jättämään sinne sydän verta itkien. en uskaltanut edes kokeilla niitä, kaunokaiset kun olivat hinnaltaan yli 1000 euroa! ja merkiltään louboutinit, tietysti.

nyt muistin kengät taas, mutten löytänyt niistä kuvaa netistä... mutta nämä ovat aika lähellä. "omani" tosin olivat kiiltonahkaa ja varreltaan lyhyemmät.


ah!

selaillessani nina's:in sivuja löysin muutakin kiinnostavaa.


näihin dries van notenin housuihin pukeutuisin mielelläni. ja ne olivat isossa alennuksessa!


tai tähän ihanaan forte forten mekkoon...



...tai näihin marc jacobsin avokkaisiin!

budjettini ei ikinä riittäisi edes yhden näistä hankkimiseen, saati sitten useamman. mutta saahan sitä unelmoida!

kuvat

ristitulessa

No jopas on.

En tiedä johtuuko tämä siitä, että olen viettänyt menneen kuukauden aktiivisesti rentoutuen, vai siitä, että niin paljon tapahtuu kerralla, mutta olen vähän sekaisin.

Toisaalta, olen iloinen uudesta työprojektista ja nyt koulussa eniten työllistävästä kurssista, molemmat on tosi mielenkiintoisia.

Toisaalta, en millään jaksaisi tehdä kumpaakaan. Eräs minun elämääni paljon vaikuttanut henkilö poistui joukostamme pari päivää sitten, enkä ole antanut itselleni lupaa oikein käsitellä koko asiaa. Jokin käsittämätön ääni takaraivossa/piru olkapäällä/mitäniitnyoli väittää, että kaikki muu vaatii nyt niin täyttä keskittymistä että hajoiluihin ei ole aikaa tahi energiaa.

Toisaalta olen hämilläni selässäni jyskyttävästä kivusta, toisaalta se ei ehkä kuitenkaan häiritse niin paljon että lähtisin lääkäriin.

Olen innoissani ihmisistä.

Jännitän.

Inspiroidun..

ja kyllästyn. Vuorotellen, vain tuntien päästä toisistaan.

Ihailen.

Kauhistelen.

Järjestän

ja sotken.

Poden pahaa koti-ikävää, ja rakastun silti Kuopioon uudelleen ja uudelleen.

Mikäköhän tässä oikein tepsisi? Ehkä keksin sen vielä, toivon mukaan piakkoin. Ehkä kirjoittaminen tehoaa. Ja inspiraation tietoinen hakeminen, esimerkiksi näistä aivan upeista sea of shoes -blogin kuvista. Joka kerta kun eksyn kyseiseen blogiin, lumoudun upeista väreistä, ja Janen kauneudesta, ah.

(pics: sea of shoes)

- Jenni

uusi vuosi

bloggailen näitä joululoman tapahtumia vähän jälkijunassa... mutta en yhtään kadu sitä, että rentouttava lomani tarkoitti lomaa myös tietokoneesta ja internetistä.

vanhempani lähtivät joulun jälkeen vaihdossa olevan veljeni luo, ja olin luvannut jäädä vahtimaan asunnon kahta oikeaa omistajaa, kissapetoja. (valitettavasti kuvaa nyt ei tähän hätään löytynyt.) vietimme poikaystäväni kanssa varsin mainiota elämää isossa talossa, söimme hyvin, kokosimme 1000 palan palapelejä (joista yhden toinen kissoista iloksemme levitti palasina ympäri kämppää), katsoimme klassikkoelokuvia ja mikä tärkeintä, vietimme aikaa yhdessä ja kavereiden kanssa.

uudeksi vuodeksi lähdimme pienellä porukalla vanhempieni mökille turun saaristoon. oli ihanaa, kylmää ja lumista, mutta meri ei ihme kyllä ollut jäässä. aattopäivä meni mökkiä lämmittäessä ja ruokaa laittaessa, lisäksi katsoimme yhden bond-elokuvan, pelasimme vanhoja ja uusia seurapelejä ja puoliltaöin siirryimme ulos katselemaan ja räjäyttelemään raketteja.


uusi vuosi (yhdessä vapun ja juhannuksen kanssa) juhlana on itselleni ollut aina aika merkityksetön. juhlan aihe ei toki sinällään, mutta tuntuu että kyseisiin hippaloihin liittyy aina paine siitä että pitäisi olla jossain mielettömissä bileissä sen sijaan että kyhjöttää vihaisena kotona. olen usein ollut vuoden vaihtuessa ulkomailla tai viettänyt juhlaa ihan vaan lähimpien kavereiden kesken syöden nakkeja ja perunasalaattia...


tämä uusivuosi on ehdottomasti paras naismuistiin, ainakin suomessa vietetyistä. saatiin olla ihan rauhassa, ja keskiyöllä oli upeaa katsoa kun taivas hohteli turun, raision ja naantalin (ainakin) ilotulitteista niin että kumu vaan kävi. ja täysikuu teki tunnelman entistä hienommaksi.

en kiusaa kanssajuhlijoitani henkilökuvien julkisella esittelemisellä, mutta voin vakuuttaa että ainakin karkkihammas- ja -pusuhuulikuvat saavat allekirjoittaneella hymyn naamalle...

toivottavasti muidenkin uusi vuosi on sujunut rattoisasti!

viime postauksessa jo mainitsin joitakin tekemiäni uuden vuoden lupauksia. en varsinaisesti usko tällaisiin lupauksiin, varsinkin kun itselläni olematon itsekuri tekee lupausten pitämisen lähes mahdottomaksi. tänä vuonna ajattelin kuitenkin luvata muutamia asioita.

suurin motivaattori näille asioille on se, että satsaamalla itseeni en voi mennä kovin pahasti männikköön, tai.....

no, joka tapauksessa. vuonna 2010 aion:

yleisesti viettää mainiota elämää, eli

• liittyä läheiseen kuntokeskukseen ja aloittaa suunnitelmallisen kuntoilun check
  
• yrittää pitää keittiön (ja muutkin osat kodista) siistinä
• opetella tekemään enemmän ja parempaa ruokaa
• olla hyvä tyttöystävä
  
• viettää aikaa uusien ja vanhojen kavereiden kanssa
• syödä paremmin
• ruveta opiskelemaan kunnolla
  
• ostaa (niistä pitkään unelmoituani) nahka- tai tekonahkahousut ja check
  
• panostaa enemmän blogiin!
• (vielä pieni salainen toive: löytää kamera!)

nyt lähden viettämään sitä mainiota elämää spinning-tunnille. laitan ehkä nahkahousut jalkaan. siten olisin tänään jo toteuttanut ainakin kolmea itsellenin lupaamistani asioista...!

hauskaa illanjatkoa!

-eeva

p.s. yritämme keksiä jotain järkevämpää muotoa noille kuville... miksiköhän noistakin tuli ihan eri kokoisia??

i <3 turku

tänään ymmärsin, että olen kuluneena viikonloppuna tuntenut ensimmäisen kerran syvää yhteenkuuluvuutta uuden kotikaupunkini kanssa.

tulin joululoman vietosta pääkaupunkiseudulta loppiaisaamuna, ja sen jälkeen olen viettänyt lähes kaiken aikani teatterilla. sen lisäksi huomasin hämmästyksekseni, että tänä viikonloppuna olen viettänyt sekä perjantai- että lauantai-illan paikallisten kavereiden kanssa. ensimmäinen kerta!

muutto uuteen kaupunkiin, vaikkei se maantieteellisesti niin kaukana entisestä olekaan, yllätti minut täydellisesti rankkuudellaan, ja koko syksy meni sopeutuessa kaikkeen uuteen. nyt uuden vuoden kunniaksi olen päättänyt, että pahin on ohitse ja voin todella alkaa elämään sitä mainiota elämää minkä itselleni olen täällä suunnitellut :)




viikonloppu on ollut kiireinen, siihen sisältyi mm. eräät synttärijuhlat, aamuinen hiihtolenkki urheilupuiston stadionilla, teatteritreenejä ja illanviettoa, mutta olen enemmän kuin onnellinen siitä että olen onnistunut luomaan kontakteja ja hankkimaan kavereita, joiden kanssa viettää aikaa.

totesin tämän kaiken äsken kävellessäni kuntosalilta* kotiin. kuinka mahtavaa on, että kuntokeskus on vain viiden korttelin päässä kotiovelta! ja kuinka kauniita on huurteiset puut paloaseman edessä, ja kuinka valoisa kaupunki on yöllä baarista kotiin kävellessä!




nyt alan nautiskella omatekoisella pestolla** höystetystä pastasta sekä (uudelta) kaverilta lainatusta miekka kivessä- elokuvasta.

onnellista uutta vuotta ja uuden vuosikymmenen alkua kaikille! postailen lisää joulun ja uuden vuoden kuulumisista kunhan kerkeän.

* hyvinvointiin liittyvä uudenvuodenlupaus
** ruoanlaittoon liittyvä uudenvuodenlupaus

paljon melua nahkahousuista.

Ah, 2010.

Olen ollut kutakuinkin niin lomalla kuin kukaan ihminen ikinä vaan voi olla. Ja sillä tarkoitan sitä, että olen

- herkutellut ilman huonoa omaatuntoa
- viettänyt aikaa kaikkien ihanien ja tärkeiden kanssa
- herkutellut vähän lisää
- istunut takan edessä (mukaan lukien just nyt tätä kirjoittaessa)
- kuluttanut lämpimimmät villapaitani lähestulkoon puhki
- tallustellut samoissa kengissä jo monta viikkoa, koska ne ovat ainoat mukaan pakatut säänmukaiset
- himoinnut nahkahousuja
- käynyt katsomassa hyviä elokuvia, kuten konsertin ja avatarin!
- viettänyt kokonaisia päiviä viltin alla nenä kiinni kirjassa
- yrittänyt unohtaa kaiken kouluun ja työhön liittyvän, ja onnistunut tavoitteessani täydellisesti!
- hmmm.. mainitsinko jo herkuttelun? entä loikoilun? :D


Ja kaiken tämän akkujen lataamisen tuloksena on suunnitelma siitä, mitä aion tehdä vuonna 2010:

- teen parhaani ollakseni kiltti morsian, bridezilloilta pääsy kielletty
- heinäkuun jälkeen aion myös olla hyvä vaimo
- aion pitää ihostani parempaa huolta (vuoden 2009 saldona atopiadiagnoosi, jos nyt se riittäis toistaiseksi)
- yritän kotiutua kuopioon paremmin ja jos hyvin käy, saada sieltä lisää ystäviä
- yritän olla armollinen niin omille kuin muidenkin virheille. kukaan ei ole täydellinen.
- aion käyttää kiivaan metsästyksen tuloksena vihdoin aleista löytyneitä tekoNAHKAHOUSUJA! Pukukopissa naureskelin ystävälleni siitä, kuinka pvc -housut ovat ehkä viimeinen vaatekappale jota kuvittelin koskaan tosissani himoitsevani. Mutta ne lindexin byysat vaan on niin kivat. (Eevalla saattaa olla tähän jotain lisättävää, meillä on molemmilla samanlaiset :D)

Varsinkin pakkasilla, kun kaikki pörröisimmät ja mukavimmat neuleet on kaivettu naftaliinista, olen kaivannut jotain kontrastia alaosaan. Lakuleggingsit sun muut ovat olleet auttamattoman pitkiä kaltaiselleni tapille, ja lisäksi aika epäimartelevia. Onneksi lindexillä oli just sopivat kapeahkot tekonahkahousut myynnissä. Tosin puolet pääkaupunkiseudun lindexeistä oli jo myynyt omat kokoni pois. Silti, loppu hyvin kaikki hyvin.

Ne on kivat!

Ajattelin yhdistellä esim. isojen paitojen kanssa, kuten Ashley Olsen alla...

(Kuva style.com)

... jonkin raidallisen kanssa...

... ison jakun ja mukavan puuvillapaidan kera...

...sekä mustien nilkkureiden kaverina.

( Viimeiset kolme kuvaa stockholmstreetstyle)

Eikä unohdeta niitä lämpimiä mukavuusnneuleita!

(Kuva elle.com)

Ah tätä inspiraatiotulvaa. Tiedän, että ollakseni ajan tasalla minun olisi pitänyt keksiä nahkabyysat jo viimeistään viime keväänä. Mutta on niin kovin vaikea valittaa, kun ne on niin kivat. Siispä aion kiskaista pnahkaphousut jalkaan heti kun silmä välttää ja painella ylpeänä kylille!