syy on äärimmäisen yksinkertainen: tämä oli ensimmäinen kenkäparini. en tietenkään ollut kuljeskellut paljasjaloin 15-vuotiaaksi asti, mutta tämän parin myötä ymmärsin, että a. kengät ovat jotain muutakin kuin jalkinepari joka käytetään loppuun ja sitten ostetaan uusi, ja b. paluuta ei ole.
muistan kuin eilisen sen illan, kun erään nimeltämainitsemattoman lomasaaren eteläosassa olevassa pikkukaupungissa matkalla ravintolaan iskin silmäni erään kenkäkaupan ikkunaan. näin nämä kengät ja tiesin, että minun on saatava ne mukaani. olin silloin 15-vuotias, oli 2000-luvun alku, ja vaaleanpunainen satiini ja ihanat kimalteet nostivat minut sellaisiin sfääreihin, joihin pääsevät vain ne jotka uskovat kenkiin...
sittemmin kaappiini on kulkeutunut kirjava joukko erilaisia kenkiä, uusia, vanhoja, korkeita ja matalia. joka kerta kun tämä pari osuu tielleni hymyilen muistaessani sen tytön, joka löysi tiensä paratiisiin :)
p.s. kengät tulivat vastaan vaatevarastoa ruotiessa - North & South päivystää Valtterilla 27.12. kannattaa tulla moikkaamaan, itseltäni on myyntiin menossa ainakin kuusi paria kenkiä ja paljon muuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti