Ulkona on ollut tavallaan ihan täydellinen syysmyrsky. Tavallaan siksi, että ei ole tuntunut täydelliseltä silloin kun siellä on saanut ilon pyöräillä ja sade tulee hupusta sisään.
Heräsin seitsemän aikoihin, ja ensimmäisen tunnin hereillä ollessani päässäni kiersi lause: ei ollut ihmisen aika herätä tämä. Pimeys, se on romanttista ja masentavaa yhtä aikaa.
Olenkin tänään metsästänyt netistä täydellistä paksua talvitakkia, jonka alle piiloutua pahalta maailmalta.
Sitä odotellessa olen jämähtänyt fiilistelemään tämän sateenvarjon alle. Suosittelemme lämpimästi.
Ah, muistoja tasan kahden vuoden takaa paikasta, jossa ei todellakaan ollut tällainen sää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti