junkie.

Rehellisyyden nimissä: mutustan juuri tällä hetkellä lääketarkoituksiin tarkoitettua epämääräistä keltaista mönjää pienestä vihreästä muovinappulasta, koska, ja vain koska se maistuu aavistuksen verran sitruuna-chewitsille. Sille karkille, jonka kääreessä on lohikäärmeen kuva. How glamorous!

Pitäähän sitä jotenkin kompensoida sitä, ettei voi marssia lähikauppaan hakemaan kilon painoista karkkipussia rikkomatta itselle tehtyä lupausta. Aika monella tavalla sitä voi hyötyä siitä, että on doctor-to-be:n wife-to-be. Eli kihloissa lääkisläisen kanssa. Hah.

Hiljainen hetki itsesäälille.

Noniin!

Menin ja pinkaisin eilen makuuniin, missä oli ja on ilmeisesti edelleen käynnissä leffaralli. Kohtalokseni koitui poismyytävien elokuvien laari, missä myös oli ale. Ostin kolme elokuvaa yhteensä hintaan 7,5e. Kannatti siis! Kaikki ovat vielä sellaisia, joita en ole aiemmin nähnyt vaikka tarkoitus on ollut katsoa.


Ensimmäisenä kahmaisin kainalooni elokuvan perhonen lasikuvussa (Le scaphandre et le papillon). Tästä olen kuullut ihan älyttömästi hehkutusta, joten odotukset ovat korkealla. Mahtavaa nähdä tämä varmaan vuoden (?) pitäisnähdätoi -ruikutuksen jälkeen.

Mukaan lähtivät myös StepUp2theStreets (mulla on jo alkuperäinen StepUp, hi hi hi) sekä Rakkautta koleran aikaan. Jälkimmäisestä en tiedä paljoakaan, mutta tässä genressä on vaikea mennä vikaan! :D Lisäksi jo kannen kuvissa vilahtelee ihania asuja, joten herkkua silmille löytynee jos tarina pettää. Vai mitä mieltä olette näistä:

Viimeiset kuvat 1, 2, 3.

Nyt pitäisi enää päättää, kumman suhteen olen toivottomampi; makean vai elokuvien. Ja jaksan vielä silloin tällöin itsekin ihmetellä, miksi mielestäni niin harva ajanviete peittoaa leffan katsomisen karkkipussi kourassa!