torsdag

Tänään olen...

...tehnyt törkeän hyvää mansikka-mustikka-banaanismoothieta ja juonut sitä suoraan sauvasekoitinvalmistajan purkista pillillä...

...tehnyt feta-rucolapizzaa kreikasta itsetuodusta fetasta (ja myös syönyt sitä!)...

... ja pukeutunut pussihousuihin.

Nyt TÄRKEÄ KYSYMYS: eivät kai nämä ole kenenkään mielestä haaremihousut? Löysin ne eilen kappahlin alerekistä viidellä eurolla, enkä kertakaikkiaan voinut jättää niitä sinne. Problematiikkana niissä on se, että joku saattaisi erehtyä ajattelemaan niitä haaremihousuiksi. Ei haaremihousuissa sinänsä mitään vikaa, mutta olen joskus kovasti uhonnut niiden olevan niin kaukana omasta pukeutumistavastani, etten koskaan tule pukeutumaan niihin. :D

Olen jopa sanonut useammalle ihmiselle (muistaakseni Eeva mukaanlukien), että saavat motata jos joskus näkevät minut haaremihousuissa. Nyt pelottaa vähän, en kaipaa pahoinpitelyä.



Mutta kyllähän näistä selkeästi enemmän tulee mieleen venäläinen sotilas kuin intialainen guru, eikö!?

lääh.

Kysymys: Kuinka paljon yksi Jenni voi himoita louboutineja?

Vastaus: PALJON.

Kuvat: 1, 2, 3

light brown beauties

Viikon kenkäpari täällä taas moi! Tällä viikolla tittelin saavat allekirjoittaneen joitakin vuosia sitten (2005?) ostamat vaaleanruskeat nahkasaappaat. Nämä saappaat maksoivat aikoinaan sen verran paljon, että jäivät kauppaan useammankin kerran - pitihän niitä silti käydä katsomassa!

Sitten kun löysin kyseisiä saappaita alehyllystä, en enää voinut vastustaa kiusausta. Summa oli edelleenkin opiskelijalle ihan liian suuri, mutta harmittelisin varmaan yhä, jos näitä en olisi silloin tuonut kotiin. Ei siis kaduta!

Lisäbonuksena, ja epäilemättä käyttöajan pidentäjänä näissä on pohjan kohokuviointi. Itse olen ainakin sen verran kömpelö, ettei minulla ole toivoakaan pystyssä pysymisestä sileäpohjaisilla kengillä silloin, kun maassa on jotakin muutakin kuin vettä. Monet kivat talvi -ja välikausien kengät ovat jääneetkin ostamatta epäkäytännöllisen pohjan takia. Sitä ongelmaa ei näissä ole!

Nyt kun näitä kuvia katselin, muistin luonnehtineeni näitä joskus bootseiksi. Noh, onhan niissä vähän jotain sellaista. Tosin nyörit ja kukkivat painokuvioyksityiskohdat ovat aika kaukana länkkärisankareiden jalkineista!

Vielä kuvaa yksityiskohdista.. :)

Näköjään kaipaavat vähän syyshuoltoa (ovat muuten pysyneet järisyttävän hyvässä kunnossa minimaalisella hoidolla), täytyykin tästä mennä puunaamaan!

Ps. tunnistaako joku kuvissa vilahtavan merkin?

pukeudu pinkkiin, tai yritä nyt ainakin.

Tänään on kuulemma pukeudu pinkkiin! eli rintasyöpäpäivä. Itselläni on raastavan läheistä (ei kuitenkaan henkilökohtaista) kokemusta rintasyövästä, ja vaikka juuri tämä asia ei olekaan se, minkä vuoksi itse syljen aina tulta ja tappuraa, niin ajattelin, että jos kerran annetaan hyvä syy pukeutua jonkun tietyn teeman mukaan niin I'm in!

Ajatus hyvä kymmenen.

Tajusin etten kertakaikkiaan omista melkein mitään pinkkiä! No joo, on mulla yhdet bikinit joissa on pinkkiä. Ja niin joo, pinkki yöpaita. Tosin jossain vaiheessa aamua olin jo sen verran epätoivoinen, että harkitsin niihin pukeutumista.

Anyhow,

Ahkeran kaappien tonkimisen jälkeen pukeudu pinkkiin -päiväni näytti tältä:

(teeman, ja laiskuuden vuoksi en tällä(kään) kertaa rajannut kuvasta pois pinkkejä lakanoita!)

Tärkein (vaikkakaan ei yhtään pinkki) eli kengät:

Sitten tällä tytöllä leikkasi: omistan parikin pinkkiin pullotettua hajuvettä! Suihkautin pitkästä aikaa jo vähän unholaankin jäänyttä escadan magnetism -tuoksua ylleni. Kyllä pinkkiin voi pukeutua näinkin!


Eli lopulta pinkki päiväni rajoittui pinkkiin vyöhön (kirppikseltä) ja kaikkiin koruihini, joissa oli edes häivähdys pinkkiä (kaikki samassa ranteessa). Sekä pinkiltä tuoksumiseen. It's the thought that counts, eh?

Asu on muuten osittain sama kuin täällä.

Saappaista vielä: viime keväänä, dinsko, n. 11e. Löytöjä, löytöjä!

Nyt palkitsen itseni kahden tentin, kahden seminaarin, kahden ryhmätyön ja yhden pinkkeytymisyrityksen höystämän viikon jälkeen kurkkaamalla, josko jossain toisessa blogissa olisi onnistuttu jälkimmäisessä vähän paremmin. :)

viikon kenkäpari

Jahuu! North and South presents: viikon kenkäpari!

Tarkoituksenamme on tästä lähtien laittaa viikoittain tähän blogiin viikon kenkäpari -postaus. Herkkua kaikille kaltaisillemme kenkäfriikeille siis luvassa!

Ihan ensimmäisenä viikon kenkäparina saa kunnian toimia allekirjoittaneen kesällä Hundparkista ostamat Miia Halmesmaa Collectionin punaiset ihanuudet. Kengät kuin karamellit!

(kuvia voi ja kannattaa klikata isommaksi, jos haluaa ihailla yksityiskohtia.)

Siitä lähtien kun kinusin itselleni lainaan valmistuijaiskengiksi Eevan punaiset satiiniavokkaat (jotka toivottavasti myös ansaitsevat viikon pari -huomion joskus, vink vink!), olen himoinnut itselleni täydellisiä punaisia avokkaita. Kun kesällä piipahdin Hundparkissa, en voinut vastustaa näitä. Katsokaa nyt! Miia Halmesmaa on tunnettu veikeistä yksityiskohdista, ja musta nahkaröyhelö kirkkaanpunaisten nahka-avokkaiden kyljessä on yksityiskohtia parhaimmillaan.

Kun nämä popot laittaa jalkaan, ei tarvitse muuta kuin kirkkaanpunaista huulipunaa, aidon ranskattaren asennetta ja avot! Voi helposti teeskennellä olevansa illan hehkein ja mielenkiintoisin nainen.

Iloksenne vielä pari kesällä otettua vähän artsympaa kuvaa kengistä tositoimissa, siksi kun huvittaa:

Seuraavalla viikolla tiedossa uusi pari, pysykää linjoilla! :)

karu paluu arkeen

tämä alkaa käydä jo ärsyttäväksi. kamera on edelleen kadoksissa (olen yrittänyt käännä kaikki yölösalaisin-taktiikkaa, tulejo-loitsua ja vaikka mitä, mutta ei!), ja se toinen jonka sain lainaksi lataa kuvia koneelle vaan jos koneella on Nikonin oma kuvaohjelma. ja koska nettini on niin hidas, sellaisen ohjelman lataaminen ei onnistu. grrrr. vihaan noidankehä-tilanteita!

no, jokatapauksessa. kanadasta on palattu täysissä hengen ja ruumiin voimissa, tosin jet lagin kourissa. mutta sekin alkaa helpottaa. lupaan syöttää tänne laadukasta (?) kuvamateriaalia heti kun se vekotin löytyy. grrrrr.

yllävän vähän mitään kuitenkaan löytyi, yhdet kengät ja pari tunikaa, sekä Sinkkuelämää-boksi Heathrow:lta! uusi iltojen ilo. (ja seuralaiselle kuusi paria kenkiä, eli "ei juuri mitään")

tänään monessakin paljon seuratussa blogissa on ollut puhetta ilmastonmuutoksesta blog action day:n takia. se on mahtavaa, tai erityisen mahtavaa on se, että näin toivottavasti entistä useampi jää kierrätykseen koukkuun. niin itselleni ainakin kävi.

muutin elokuussa uuteen kaupunkiin (en kuitenkaan uuteenkaupunkiin), ja huomasin varsin pian ettei pihallamme ole bioroskista. tämä kismitti minua suuresti, koska siellä on kuitenkin esimerkiksi patterikierrätyslaatikko. niinpä ensimmäiset viikot hiivin naapuritalon takapihalle biojätepussini kanssa.

sitten paikalliselta jätteenkäsittelylaitokselta tullut lehtinen muutti elämäni: biojäte kuuluu polttokelpoiseen jätteeseen (armoa idiootille)! lehtisen mukaan sinne kuuluu myös liuta muita asioita, joten yleisroskiksen sijaan kierrätän nyt pääasiassa polttokelpoista jätettä. kaatopaikalle menee vain pvc-muovi ja rikkinäinen lasi, mitä ei juuri näy. olen siis addikti. mutta onhan ihmisillä pahempiakin riippuvuuksia, vai?

koulutyttö

Luin söpöstä helmi otsalla -blogista jutun harmaista sukkahousista. Ja kas, seuraavana päivänä huidon ympäriinsä jalassani harmaat sukkahousut! On se jännä miten jotkut asiat vaan jäävät alitajuntaan kummittelemaan, heh. Mutta enpä valita: koko koulupäivä menikin oikein rattoisasti pientä runotyttöä leikkiessä! Lisäksi samalla tulin todenneeksi harmaan ja kermanvärisen liiton oikein käyttökelpoiseksi. Tähän palataan vielä, sanokaa mun sanoneen.

Kermanvärinen mekko on Milanosta Promodin aleista viime vuodelta (ryppyisyys on ihan tee-se-itse kamaa, ei kuulu alkuperäiseen designiin :D).

Siinä on kiva ja ah-niin-ajankohtainen etumus! Lisäksi mukaan pääsi päivän virallinen runoratsu. Jämähtäjä mikä jämähtäjä, niinhän tässä on tullut todettua.

Kun kerran jaksoin väkerrellä letin kanssa, niin pitäähän siitä olla todistusaineistoa!

t. Jenni, kuvista päätellen 8v.

junkie.

Rehellisyyden nimissä: mutustan juuri tällä hetkellä lääketarkoituksiin tarkoitettua epämääräistä keltaista mönjää pienestä vihreästä muovinappulasta, koska, ja vain koska se maistuu aavistuksen verran sitruuna-chewitsille. Sille karkille, jonka kääreessä on lohikäärmeen kuva. How glamorous!

Pitäähän sitä jotenkin kompensoida sitä, ettei voi marssia lähikauppaan hakemaan kilon painoista karkkipussia rikkomatta itselle tehtyä lupausta. Aika monella tavalla sitä voi hyötyä siitä, että on doctor-to-be:n wife-to-be. Eli kihloissa lääkisläisen kanssa. Hah.

Hiljainen hetki itsesäälille.

Noniin!

Menin ja pinkaisin eilen makuuniin, missä oli ja on ilmeisesti edelleen käynnissä leffaralli. Kohtalokseni koitui poismyytävien elokuvien laari, missä myös oli ale. Ostin kolme elokuvaa yhteensä hintaan 7,5e. Kannatti siis! Kaikki ovat vielä sellaisia, joita en ole aiemmin nähnyt vaikka tarkoitus on ollut katsoa.


Ensimmäisenä kahmaisin kainalooni elokuvan perhonen lasikuvussa (Le scaphandre et le papillon). Tästä olen kuullut ihan älyttömästi hehkutusta, joten odotukset ovat korkealla. Mahtavaa nähdä tämä varmaan vuoden (?) pitäisnähdätoi -ruikutuksen jälkeen.

Mukaan lähtivät myös StepUp2theStreets (mulla on jo alkuperäinen StepUp, hi hi hi) sekä Rakkautta koleran aikaan. Jälkimmäisestä en tiedä paljoakaan, mutta tässä genressä on vaikea mennä vikaan! :D Lisäksi jo kannen kuvissa vilahtelee ihania asuja, joten herkkua silmille löytynee jos tarina pettää. Vai mitä mieltä olette näistä:

Viimeiset kuvat 1, 2, 3.

Nyt pitäisi enää päättää, kumman suhteen olen toivottomampi; makean vai elokuvien. Ja jaksan vielä silloin tällöin itsekin ihmetellä, miksi mielestäni niin harva ajanviete peittoaa leffan katsomisen karkkipussi kourassa!

myrsky

Ulkona on ollut tavallaan ihan täydellinen syysmyrsky. Tavallaan siksi, että ei ole tuntunut täydelliseltä silloin kun siellä on saanut ilon pyöräillä ja sade tulee hupusta sisään.

Heräsin seitsemän aikoihin, ja ensimmäisen tunnin hereillä ollessani päässäni kiersi lause: ei ollut ihmisen aika herätä tämä. Pimeys, se on romanttista ja masentavaa yhtä aikaa.

Olenkin tänään metsästänyt netistä täydellistä paksua talvitakkia, jonka alle piiloutua pahalta maailmalta.

Sitä odotellessa olen jämähtänyt fiilistelemään tämän sateenvarjon alle. Suosittelemme lämpimästi.



Ah, muistoja tasan kahden vuoden takaa paikasta, jossa ei todellakaan ollut tällainen sää.

korujämähdys

Olen korujämähtäjä, big time. Kaivan satunnaisina vuosina, kuukausina tai vuodenaikoina jossain hämärässä asustamisen puuskassa esiin sen yhden kivan korun, no se yks, tiedättehän. Se mikä sopii just tähän asuun! Joskus kyseessä on korvikset tai sormus, joskus kaulakoru, sillon tällöin rannekoru tai jopa hiuspanta. Sitten sitä yhtä ja samaa korua käytetään viikko, kuukausi tai vuosikaupalla (Eeva voi todistaa että nilkassani on ollut sama nahkaremmi sitten heinäkuun -08), kunnes jonkin megasiivouksen yhteydessä siivoan sen takaisin rasiaansa. Enkä käytä moneen kuukauteen.

Nyt muutaman päivän ajan vuorossa on ollut Kalevala Korun pronssinen Runoratsu -kaulakoru. Heppa laukkasi korurasiasta kaulaani roikkumaan joitakin päiviä sitten, ja on uskollisesti pysynyt mukana siitä lähtien.


Itseäni tämä korujämähtäminen alkoi huvittaa, joten päädyin keräämään siitä kuvallista todistusaineistoa. Kas kummaa, näyttää sopivan ihan hyvin viime päivinä käyttämiini asuihin!





Jaa, missäköhän se vuosi sitten ahkerasti käyttämäni, mutta viime aikoina piilossa pysynyt hopeinen medaljonki on? Milloinkohan raaskin päästää runoratsuni takaisin lomalaitumille? Se jäänee nähtäväksi. Tuulettukoon kaulassani vielä hetken tai pari.

Ps. Eeva tuu jo takas!

laiska, tyhmä ja saamaton

Voihan. Olen tänään ollut kaikkea otsikon kolmesta. Olen lintsannut luennoilta (sikäli mikäli yliopistossa lintsaaminen on edes mahdollista) ilman mitään edes puolipätevää tekosyytä, tapittanut viime viikolla ostamaani George Eliotin romaaniin perustuvaa BBC:n Middlemarch -minisarjaa (tiettäväksi tehtäköön: kaikki BBC:n tuottama pukudraama uppoaa tähän naiseen kuin kuuma veitsi voihin) sekä kyhännyt itselleni ruoan "no mitäs tuolta jääkaapista löytyy" -periaatteella.

(Huomaa maksamaton lasku puoliksi juodun teekupin alla!)

Lisäksi olen pukeutunut tylsästi (lue: farkkuihin) ja haaveillut vaatteista. Lähinnä sellaisista, mitä näkyy Kuolema niilillä -filmatisoinnissa. Ah, ne korkeavyötäröiset housuhameet!

(Poirot- kuvat)

Kirppisvaatteen uusi elämä

Jahuu! Nyt kun tämän blogin Eevampi puolisko viilettää epäilemättä supercoolissa Kanadassa, täytyy meidän kotimaahan jääneiden repiä iloa vähän pienemmistä, arkisemmista asioista. Tässä tapauksessa itiksen Fidalta löytyneestä asiasta. Asiasta siksi, etten oikeastaan itsekään tiedä mikä se on. Veikkaan sen olevan paita, joka on kuulunut aiemmin jollekin isommalle tädille, ja joka itselläni taipuu mekoksi. Tai sitten se on kuulunut jollekin pienemmälle tädille, ja ollut vielä isompana mekkona. Who knows? Joka tapauksessa kirppiksellä shoppailun parhaita puolia on juuri se, että ostamallasi tavaralla on historia. Tai no, ainakin hieman enemmän kerrottavaa kuin sillä tavaralla, joka tulee malesialaisen tehdastyöläisen ja rekan kautta minun käsiini.

Anyway, tämän asian pesumerkintälapussa lukee made in britain. How cool is that?

Tältä se näyttää:

Ja näin tällä kertaa:

(Asia Fidalta 3,50e, laukku esprit, kengät halonen, sininen paita ja huivi zara, vyö kirppikseltä.)

Alla on siis tosiaankin vain leggingisit ja perustrikootoppi. Hämmentävää, miten en itse voisi lähteä ihmisten ilmoille pelkässä läpinäkyvässä mekossa, enkä pelkissä trikoissa ja aluspaidassa, mutta kun nämä kaksi yhdistää, lopputuloksena on ihan säädyllinen kokonaisuus!

Maininnan arvoinen paikka tämän opiskelijan mahdollisesti tulevaksi kodiksi on Halosen (tai Carlsonin, suit thyself) kenkäosaston alelaari. Tässä yksi (liian monista) esimerkeistä, miksi:

Nämä nilkkurit löysin viime keväänä kympillä. Joo, kympillä. Ilmeisesti kenkämakuni ei ole yksissä suomalaisten naisten kanssa. Ja sehän passaa! Kaikki muutkin kivat hylkiöt tähän osoitteeseen, kiitos.

Summa summarum : Kannattaa käydä kirppiksillä. Ja Halosen alelaareissa.