Sain äidiltäni vero modan lahjakortin jouluna 2007. Olin juuri palannut Sambiasta, ja äitini ajatteli minun kaipaavan uusia lämpimiä vaatteita talven varalle.
Iloitsin lahjakortista kovasti ja muistin ajatelleeni, että nyt Jenni tätä et hukkaa.
However, muutin vain viikko kyseisen joulun jälkeen uuteen asuntoon, ja muutossa lahjakortti katosi.
Väänsin monet itkut korttia etsiessäni, harmitti niin pirusti. Säännöllisin väliajoin 2008 alkuvuodesta lähtien olen etsiskellyt lahjakorttia eri paikoista, turhaan...
...kunnes huhtikuussa, viimeisimmän muuton yhteydessä, löysin sen! Olin jemmannut kortin niinkin ovelaan paikkaan kuin puhelinliittymäni sopimusehtojen kirjekuoreen. Siis WHAT?
Joka tapauksessa, olin pyörtyä onnesta. Ja mikä älyttömintä, vero modan lahjakortit ovat voimassa huimat viisi vuotta, siis edelleen!
Tänään, kaksi ja puoli vuotta lahjakortin saamisesta sain ensimmäistä kertaa pukea ylleni odotuksen ensimmäisen hedelmän: vero modan upean, puuterinvärisen röyhelösilkkipaidan. Ooh!
Käytinpä tänään myös uutta vesiputoustrenssiäni, joka sekin oli tavallaan kauan odotettu. Kai kaksi kuukauttakin on pitkä aika odottaa, onhan?
Tämä trenssi on ihan täydellinen kesätakki: tarvittaessa viileä, tarvittaessa lämmin.
Ja niiiiin mua.
P.S. Kolusin jo vähän alennusmyyntejäkin, sato oli tänä vuonna hyvä. Paitsi että rikoin ehkä tärkeintä pukeutumissääntöäni, kun ostin yhden tietynlaisen mekon... siitä seuraavassa postauksessa. ;)
2 kommenttia:
Mahtavaa että lahjakortissa on niin pitkä voimassaoloaika! Voisin vaan kuvitella miltä tuntuisi löytää kadonnut kortti vain huomatakseen sen umpeutuneen edellisenä päivänä :D Mutta onneksi ei käynyt niin! Paita näyttää varsin kivalta, vilpoiselta kesävaatteelta.
Katarimaria: joo, arvaa vaan huokaisinko helpotuksesta kun näin että se on vielä voimassa! Kiva että joskus löytääkin jotain, sen ainaisen asioiden hukkaamisen vastapainoksi. :)
Lähetä kommentti