North&South on ollut jäissä jo tovin, ilman mitään sen dramaattisempaa syytä.
Tässä välissä kesä on vaihtunut syksyyn ja syksy talveen, tultu rouvaksi, käyty upealla häämatkalla japanissa, opiskeltu ja nautittu elämästä.
Ja perustettu uusi blogi.
Jenni löytyy nykyään TÄÄLTÄ.
Tervetuloa mukaan!
torstai 2. joulukuuta 2010
maanantai 28. kesäkuuta 2010
päivän porsas
En ole kovinkaan kurinalainen pukeutumissääntöjen noudattaja. Oikeastaan en lotkauta korvaanikaan moisille muulloin kuin silloin, kun olen omien valintojeni kanssa hukassa ja kaipaan jonkinlaista ohjeistusta.
Yksi pukeutumissäännöistäni kuitenkin on pysynyt mukana lukioiästä saakka:
Jos olet kurvikas vaaleaverikkö, älä käytä vaaleanpunaista. Ellet sitten halua näyttää Miss Piggyltä.
Koska pidän itseäni kurvikkaana vaaleaverikkönä, olen karttanut vaaleanpunaista kuin ruttoa jo vuosien ajan.
Viime viikolla sitten ostaa pätkäytin lindexin alennusmyynneistä vaaleanpunaisen mekon. KOKOvaaleanpunaisen mekon.
Tulos näytti tältä:
Nonni. Ei se ihan niin pahalta näytä.. eihän???
HÄÄT ON IHAN KOHTA APUAAAAAA. Ehkä siitä johtuu tämä romantiikkavaaleanpunaisuushuuma? Probably.
Yksi pukeutumissäännöistäni kuitenkin on pysynyt mukana lukioiästä saakka:
Jos olet kurvikas vaaleaverikkö, älä käytä vaaleanpunaista. Ellet sitten halua näyttää Miss Piggyltä.
Koska pidän itseäni kurvikkaana vaaleaverikkönä, olen karttanut vaaleanpunaista kuin ruttoa jo vuosien ajan.
Viime viikolla sitten ostaa pätkäytin lindexin alennusmyynneistä vaaleanpunaisen mekon. KOKOvaaleanpunaisen mekon.
Tulos näytti tältä:
...
...
...
...
...
...
Muahaha. No ei sentään, vaan tältä:
En vaan voinut vastustaa kevyttä, paksusti kerrostettua, taaksepäin pitenevää helmaa, täydellistä kesämekkomateriaalia, kaunista pääntietä ja 70%:n alennusta. Kaikista vähiten kykenin vastustamaan sitä ihanaa rinsessafiilistä, joka mekko yllä on.
Kun kerran repäistään, niin repäistään sitten kunnolla. Maailmani muuttui vaaleanpunaiseksi, kun ostin samalla reissulla H&M:n roosanvärisen paidan, hintaan 7e.
Eli tämän päivän asuna:
Kun kerran repäistään, niin repäistään sitten kunnolla. Maailmani muuttui vaaleanpunaiseksi, kun ostin samalla reissulla H&M:n roosanvärisen paidan, hintaan 7e.
Eli tämän päivän asuna:
HÄÄT ON IHAN KOHTA APUAAAAAA. Ehkä siitä johtuu tämä romantiikkavaaleanpunaisuushuuma? Probably.
tiistai 22. kesäkuuta 2010
free Willy-the-voucher
Onko mitään parempaa, kuin löytää jotain kadotettua? Ja vielä sellaista kadotettua, jonka löytämisen suhteen olet heittänyt toivosi jo ajat sitten?
Sain äidiltäni vero modan lahjakortin jouluna 2007. Olin juuri palannut Sambiasta, ja äitini ajatteli minun kaipaavan uusia lämpimiä vaatteita talven varalle.
Iloitsin lahjakortista kovasti ja muistin ajatelleeni, että nyt Jenni tätä et hukkaa.
However, muutin vain viikko kyseisen joulun jälkeen uuteen asuntoon, ja muutossa lahjakortti katosi.
Väänsin monet itkut korttia etsiessäni, harmitti niin pirusti. Säännöllisin väliajoin 2008 alkuvuodesta lähtien olen etsiskellyt lahjakorttia eri paikoista, turhaan...
...kunnes huhtikuussa, viimeisimmän muuton yhteydessä, löysin sen! Olin jemmannut kortin niinkin ovelaan paikkaan kuin puhelinliittymäni sopimusehtojen kirjekuoreen. Siis WHAT?
Joka tapauksessa, olin pyörtyä onnesta. Ja mikä älyttömintä, vero modan lahjakortit ovat voimassa huimat viisi vuotta, siis edelleen!
Tänään, kaksi ja puoli vuotta lahjakortin saamisesta sain ensimmäistä kertaa pukea ylleni odotuksen ensimmäisen hedelmän: vero modan upean, puuterinvärisen röyhelösilkkipaidan. Ooh!
Käytinpä tänään myös uutta vesiputoustrenssiäni, joka sekin oli tavallaan kauan odotettu. Kai kaksi kuukauttakin on pitkä aika odottaa, onhan?
Sain äidiltäni vero modan lahjakortin jouluna 2007. Olin juuri palannut Sambiasta, ja äitini ajatteli minun kaipaavan uusia lämpimiä vaatteita talven varalle.
Iloitsin lahjakortista kovasti ja muistin ajatelleeni, että nyt Jenni tätä et hukkaa.
However, muutin vain viikko kyseisen joulun jälkeen uuteen asuntoon, ja muutossa lahjakortti katosi.
Väänsin monet itkut korttia etsiessäni, harmitti niin pirusti. Säännöllisin väliajoin 2008 alkuvuodesta lähtien olen etsiskellyt lahjakorttia eri paikoista, turhaan...
...kunnes huhtikuussa, viimeisimmän muuton yhteydessä, löysin sen! Olin jemmannut kortin niinkin ovelaan paikkaan kuin puhelinliittymäni sopimusehtojen kirjekuoreen. Siis WHAT?
Joka tapauksessa, olin pyörtyä onnesta. Ja mikä älyttömintä, vero modan lahjakortit ovat voimassa huimat viisi vuotta, siis edelleen!
Tänään, kaksi ja puoli vuotta lahjakortin saamisesta sain ensimmäistä kertaa pukea ylleni odotuksen ensimmäisen hedelmän: vero modan upean, puuterinvärisen röyhelösilkkipaidan. Ooh!
Käytinpä tänään myös uutta vesiputoustrenssiäni, joka sekin oli tavallaan kauan odotettu. Kai kaksi kuukauttakin on pitkä aika odottaa, onhan?
Tämä trenssi on ihan täydellinen kesätakki: tarvittaessa viileä, tarvittaessa lämmin.
Ja niiiiin mua.
P.S. Kolusin jo vähän alennusmyyntejäkin, sato oli tänä vuonna hyvä. Paitsi että rikoin ehkä tärkeintä pukeutumissääntöäni, kun ostin yhden tietynlaisen mekon... siitä seuraavassa postauksessa. ;)
perjantai 18. kesäkuuta 2010
pinnan alla kuohuu
Tahaton blogihiljaisuus on venähtänyt aavistuksen verran liian pitkäksi.
Tässä välissä on ehtinyt tapahtua jos jonkinmoista.
Kuten harmittoman pikku speedsterini äkillinen muuttuminen verenhimoiseksi teurastajaksi (suomeksi: koirani tappoi oravan) ihan puun takaa. Kirjaimellisesti. Omistaja on pysyvästi traumatisoitunut, koira saanut uuden lempinimen ("el carnicero"), ja molemmat haluavat esittää helsingin oravayhdyskunnalle surunvalittelunsa. Ainakin toinen surunvalitteluista on vilpitön.
On myös tapahtunut kameran akun loppumisia ja lataamisen unohtuminen viikkokausiksi... Hence the kuvattomuus.
Kuvia vois kyllä ottaa. Sain vihdoin asokselta drapey waterfall mac -trenssini, ah ja oih kesärakkautta.
Tämän blogin pitäjäkunnan olisi harkittava vakavasti blogin nimen muuttamista south&south -blogiksi, ainakin kesän ajaksi. Molemmat ollaan pääkaupunkiseudulla, molemmat kolmivuorotyössä. Huonoja juttuja tiheän bloginpäivittämisen kannalta, hyviä juttuja meidän kannalta.
Kaksi kolmivuorotyöläistä voi nimittäin viettää keskellä viikkoa SATC2 -illan, käydä leffan jälkeen (ja ehkä vähän ennenkin) cosmoilla sun muilla neiteilycocktaileilla, todeta bottan olevan keskiviikkoisin kiinni ja päätyä töölöläisen nakkikioskin kautta töölönlahden rantaan ihailemaan kesäyötä.
Tässä välissä on ehtinyt tapahtua jos jonkinmoista.
Kuten harmittoman pikku speedsterini äkillinen muuttuminen verenhimoiseksi teurastajaksi (suomeksi: koirani tappoi oravan) ihan puun takaa. Kirjaimellisesti. Omistaja on pysyvästi traumatisoitunut, koira saanut uuden lempinimen ("el carnicero"), ja molemmat haluavat esittää helsingin oravayhdyskunnalle surunvalittelunsa. Ainakin toinen surunvalitteluista on vilpitön.
On myös tapahtunut kameran akun loppumisia ja lataamisen unohtuminen viikkokausiksi... Hence the kuvattomuus.
Kuvia vois kyllä ottaa. Sain vihdoin asokselta drapey waterfall mac -trenssini, ah ja oih kesärakkautta.
Tämän blogin pitäjäkunnan olisi harkittava vakavasti blogin nimen muuttamista south&south -blogiksi, ainakin kesän ajaksi. Molemmat ollaan pääkaupunkiseudulla, molemmat kolmivuorotyössä. Huonoja juttuja tiheän bloginpäivittämisen kannalta, hyviä juttuja meidän kannalta.
Kaksi kolmivuorotyöläistä voi nimittäin viettää keskellä viikkoa SATC2 -illan, käydä leffan jälkeen (ja ehkä vähän ennenkin) cosmoilla sun muilla neiteilycocktaileilla, todeta bottan olevan keskiviikkoisin kiinni ja päätyä töölöläisen nakkikioskin kautta töölönlahden rantaan ihailemaan kesäyötä.
Uusin sinkkuelämää on nyt siis katsastettu. Hauska oli.
Menenpä tästä laittamaan kameran laturiin. Palataan trenssin kanssa astialle!
-J
torstai 10. kesäkuuta 2010
puhdistusmousseaargh
Voi ACO minkä teit!
En ole koskaan ollut kosmetiikkajämähtäjä. Viime syksynä ihoni kuitenkin sai elinikäiseksi kumppanikseen atooppisen ihottuman - ominaisuuden, jolle olen jo aiemmin tiennyt olevani geneettisesti(kin) altis. Ihottuman tie on kulkenut toistaiseksi taipeista posken kautta vasempaan (!!) nimettömään, ja sieltä lisääntyneeseen aurinkoallergiataipumukseen.
Ihottuman ilmestyttyä ovat hyvät ihonhoittotuotteet olleet tarpeen, eikä hyväksi koetuille ole kannattanut tehdä kalliita ja kivuliaita syrjähyppyjä.
Yksi hyväksi koetuista on (tai oli, sniff) ACOn apteekeissa myytävä cliniderm -sarjan soft cleansing mousse. Meikki lähti, iho ei kuivunut tai ärtynyt, ja se moussemainen koostumuskin oli aika veikeä. Tuoksu miellytti, eikä hintakaan päätä huimannut.
Viime viikolla aikani apteekin hyllyjen välissä pyörittyäni kysyin henkilökunnalta, mistä löydän suosikkituotteeni. Vastaukseksi sain eioota: vaahto oli vaihdettu toiseen, "vastaavaan" tuotteeseen. Minua palvellut henkilö ihmetteli ACOn vetoa kanssani: sarja oli kuulemma yksi apteekin parhaiten myyvistä.
Päätin kuitenkin kokeilunhaluisena ostaa uuden "vastaavan" tuotteen, uuden natuvive -sarjan olive fresh cleansing moussen. Kymmenenjotain euroa not-so-well-spent: tuloksena ilkeännäköinen ihottuma, joka ulottui silmän ulkonurkasta nenänpieleen asti. Tämä siis jo yhden käyttökerran jälkeen. Taitaa kaunistaa roskista aika pian tuo mousse, ellen luovuta sitä jollekin rautahipiäiselle.
Yritin vielä etsiä vanhaa rakkauttani nettikaupoista. Esimerkiksi yliopiston verkkoapteekissa niitä näyttäisi olevan, mutta tuotetta ostoskoriin klikatessani saan mielenkiintoisen vastauksen: "Tätä toimintoa ei ole aktivoitu käyttäjäryhmässäsi".
Screw you, ACO.
Psst. Onko kellään ehdottaa OIKEASTI TOIMIVAA korviketta?
En ole koskaan ollut kosmetiikkajämähtäjä. Viime syksynä ihoni kuitenkin sai elinikäiseksi kumppanikseen atooppisen ihottuman - ominaisuuden, jolle olen jo aiemmin tiennyt olevani geneettisesti(kin) altis. Ihottuman tie on kulkenut toistaiseksi taipeista posken kautta vasempaan (!!) nimettömään, ja sieltä lisääntyneeseen aurinkoallergiataipumukseen.
Ihottuman ilmestyttyä ovat hyvät ihonhoittotuotteet olleet tarpeen, eikä hyväksi koetuille ole kannattanut tehdä kalliita ja kivuliaita syrjähyppyjä.
Yksi hyväksi koetuista on (tai oli, sniff) ACOn apteekeissa myytävä cliniderm -sarjan soft cleansing mousse. Meikki lähti, iho ei kuivunut tai ärtynyt, ja se moussemainen koostumuskin oli aika veikeä. Tuoksu miellytti, eikä hintakaan päätä huimannut.
Yritin vielä etsiä vanhaa rakkauttani nettikaupoista. Esimerkiksi yliopiston verkkoapteekissa niitä näyttäisi olevan, mutta tuotetta ostoskoriin klikatessani saan mielenkiintoisen vastauksen: "Tätä toimintoa ei ole aktivoitu käyttäjäryhmässäsi".
Screw you, ACO.
Psst. Onko kellään ehdottaa OIKEASTI TOIMIVAA korviketta?
torstai 3. kesäkuuta 2010
päivän tapahtuma: tuoreet kotimaiset mansikat
Vapaapäivät on kivoja. Kivoja siksi, että voi mennä metsään eväsretkelle kolmevuotiaan kummipojan kanssa. Kivoja siksi, että voi hakea hääpuvun ompelijalta. Kivoja siksi, että voi lähteä ex tempore -piknikille meren rantaan hyvän ystävän kanssa ja unohtua sille tielleen yli kuudeksi tunniksi.
Ja kivoja myös siksi, että voi pukeutua miten lystää. Kuten vaikkapa yöpaidan kokoiseen ja näköiseen paitaan, minihameeseen ja hulppeisiin korkoihin. Ja ottaa edellämainituista sumuisia kuvia.
Ja kivoja myös siksi, että voi pukeutua miten lystää. Kuten vaikkapa yöpaidan kokoiseen ja näköiseen paitaan, minihameeseen ja hulppeisiin korkoihin. Ja ottaa edellämainituista sumuisia kuvia.
"kattokaa, nääääin iso paituli"
paita lindex
hame terraNova
kengät mango
koru indiska (vanha ku mikä)
korvikset sambiasta, rakkaimmat ikinä
hiukset: letillä. taas.
intiaanikesä
Tässä istun, enkä muuta voi. Letti päässä. Letti, joka kiertää oikean korvan takaa vasemman olan yli. Tämän kesän IT -kampaus. Ja minun tämän kesän tavaramerkkini, niin päätin juuri.
Totta tosiaan, jotenkin sellainen päätyi eilisen lookiin.. ja hyvin mahdollisesti huomisenkin.
Täten haastan kaikki tämän lukevat tekemään hiuksilleen jotain niin hienoa, että se saa yrittämään oman takaraivon kuvaamista järkkäillä. Saat uuden kampauksen, ja hyvän jumpan samaan pakettiin.
PS. Käytiin just katsomassa street dance 3D:na. Ihan natiaisesta nykypäivään ja hamaan tulevaisuuteen tanssia harrastaneena voin ihan rehellisesti sanoa, että tykkäsin niin paljon, että voin suositella. Ja jos ei tanssista innostuisikaan, kannattaa käydä katsomassa vaikka Thomasia näyttelevän Richard Winsorin takia. Ainakin jos olet nainen, mies on nimittäin krrrts-oikosulku-lääh-lääh-grrr-miauu-vuh-tssssssshhhhhhh-KUUMA.
Totta tosiaan, jotenkin sellainen päätyi eilisen lookiin.. ja hyvin mahdollisesti huomisenkin.
Rannekorut ylhäältä alas: Eevalta, snö, poikaystävältä.
Sulkakorvikset: Ansa-Kauppa
Kengät VB
Shortsit pimkie
Paita HM
Täten haastan kaikki tämän lukevat tekemään hiuksilleen jotain niin hienoa, että se saa yrittämään oman takaraivon kuvaamista järkkäillä. Saat uuden kampauksen, ja hyvän jumpan samaan pakettiin.
PS. Käytiin just katsomassa street dance 3D:na. Ihan natiaisesta nykypäivään ja hamaan tulevaisuuteen tanssia harrastaneena voin ihan rehellisesti sanoa, että tykkäsin niin paljon, että voin suositella. Ja jos ei tanssista innostuisikaan, kannattaa käydä katsomassa vaikka Thomasia näyttelevän Richard Winsorin takia. Ainakin jos olet nainen, mies on nimittäin krrrts-oikosulku-lääh-lääh-grrr-miauu-vuh-tssssssshhhhhhh-KUUMA.
(omamiesonparas omamiesonparas omamiesonparas)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
