North & South

achtung

2010-12-02T13:17:00.000+02:00

North&South on ollut jäissä jo tovin, ilman mitään sen dramaattisempaa syytä.

Tässä välissä kesä on vaihtunut syksyyn ja syksy talveen, tultu rouvaksi, käyty upealla häämatkalla japanissa, opiskeltu ja nautittu elämästä.

Ja perustettu uusi blogi.

Jenni löytyy nykyään TÄÄLTÄ.

Tervetuloa mukaan!

päivän porsas

2010-06-28T19:18:00.000+03:00

En ole kovinkaan kurinalainen pukeutumissääntöjen noudattaja. Oikeastaan en lotkauta korvaanikaan moisille muulloin kuin silloin, kun olen omien valintojeni kanssa hukassa ja kaipaan jonkinlaista ohjeistusta.

Yksi pukeutumissäännöistäni kuitenkin on pysynyt mukana lukioiästä saakka:

Jos olet kurvikas vaaleaverikkö, älä käytä vaaleanpunaista. Ellet sitten halua näyttää Miss Piggyltä.

Koska pidän itseäni kurvikkaana vaaleaverikkönä, olen karttanut vaaleanpunaista kuin ruttoa jo vuosien ajan.

Viime viikolla sitten ostaa pätkäytin lindexin alennusmyynneistä vaaleanpunaisen mekon. KOKOvaaleanpunaisen mekon.

Tulos näytti tältä:

...

Muahaha. No ei sentään, vaan tältä:

En vaan voinut vastustaa kevyttä, paksusti kerrostettua, taaksepäin pitenevää helmaa, täydellistä kesämekkomateriaalia, kaunista pääntietä ja 70%:n alennusta. Kaikista vähiten kykenin vastustamaan sitä ihanaa rinsessafiilistä, joka mekko yllä on.

Kun kerran repäistään, niin repäistään sitten kunnolla. Maailmani muuttui vaaleanpunaiseksi, kun ostin samalla reissulla H&M:n roosanvärisen paidan, hintaan 7e.

Eli tämän päivän asuna:

Nonni. Ei se ihan niin pahalta näytä.. eihän???

HÄÄT ON IHAN KOHTA APUAAAAAA. Ehkä siitä johtuu tämä romantiikkavaaleanpunaisuushuuma? Probably.

free Willy-the-voucher

2010-06-22T18:36:00.000+03:00

Onko mitään parempaa, kuin löytää jotain kadotettua? Ja vielä sellaista kadotettua, jonka löytämisen suhteen olet heittänyt toivosi jo ajat sitten?

Sain äidiltäni vero modan lahjakortin jouluna 2007. Olin juuri palannut Sambiasta, ja äitini ajatteli minun kaipaavan uusia lämpimiä vaatteita talven varalle.

Iloitsin lahjakortista kovasti ja muistin ajatelleeni, että nyt Jenni tätä et hukkaa.

However, muutin vain viikko kyseisen joulun jälkeen uuteen asuntoon, ja muutossa lahjakortti katosi.

Väänsin monet itkut korttia etsiessäni, harmitti niin pirusti. Säännöllisin väliajoin 2008 alkuvuodesta lähtien olen etsiskellyt lahjakorttia eri paikoista, turhaan...

...kunnes huhtikuussa, viimeisimmän muuton yhteydessä, löysin sen! Olin jemmannut kortin niinkin ovelaan paikkaan kuin puhelinliittymäni sopimusehtojen kirjekuoreen. Siis WHAT?

Joka tapauksessa, olin pyörtyä onnesta. Ja mikä älyttömintä, vero modan lahjakortit ovat voimassa huimat viisi vuotta, siis edelleen!

Tänään, kaksi ja puoli vuotta lahjakortin saamisesta sain ensimmäistä kertaa pukea ylleni odotuksen ensimmäisen hedelmän: vero modan upean, puuterinvärisen röyhelösilkkipaidan. Ooh!

Käytinpä tänään myös uutta vesiputoustrenssiäni, joka sekin oli tavallaan kauan odotettu. Kai kaksi kuukauttakin on pitkä aika odottaa, onhan?

Tämä trenssi on ihan täydellinen kesätakki: tarvittaessa viileä, tarvittaessa lämmin.

Ja niiiiin mua.

P.S. Kolusin jo vähän alennusmyyntejäkin, sato oli tänä vuonna hyvä. Paitsi että rikoin ehkä tärkeintä pukeutumissääntöäni, kun ostin yhden tietynlaisen mekon... siitä seuraavassa postauksessa. ;)

pinnan alla kuohuu

2010-06-18T12:06:00.000+03:00

Tahaton blogihiljaisuus on venähtänyt aavistuksen verran liian pitkäksi.

Tässä välissä on ehtinyt tapahtua jos jonkinmoista.

Kuten harmittoman pikku speedsterini äkillinen muuttuminen verenhimoiseksi teurastajaksi (suomeksi: koirani tappoi oravan) ihan puun takaa. Kirjaimellisesti. Omistaja on pysyvästi traumatisoitunut, koira saanut uuden lempinimen ("el carnicero"), ja molemmat haluavat esittää helsingin oravayhdyskunnalle surunvalittelunsa. Ainakin toinen surunvalitteluista on vilpitön.

On myös tapahtunut kameran akun loppumisia ja lataamisen unohtuminen viikkokausiksi... Hence the kuvattomuus.

Kuvia vois kyllä ottaa. Sain vihdoin asokselta drapey waterfall mac -trenssini, ah ja oih kesärakkautta.

Tämän blogin pitäjäkunnan olisi harkittava vakavasti blogin nimen muuttamista south&south -blogiksi, ainakin kesän ajaksi. Molemmat ollaan pääkaupunkiseudulla, molemmat kolmivuorotyössä. Huonoja juttuja tiheän bloginpäivittämisen kannalta, hyviä juttuja meidän kannalta.

Kaksi kolmivuorotyöläistä voi nimittäin viettää keskellä viikkoa SATC2 -illan, käydä leffan jälkeen (ja ehkä vähän ennenkin) cosmoilla sun muilla neiteilycocktaileilla, todeta bottan olevan keskiviikkoisin kiinni ja päätyä töölöläisen nakkikioskin kautta töölönlahden rantaan ihailemaan kesäyötä.

Uusin sinkkuelämää on nyt siis katsastettu. Hauska oli.

Menenpä tästä laittamaan kameran laturiin. Palataan trenssin kanssa astialle!

-J

puhdistusmousseaargh

2010-06-10T15:41:00.000+03:00

Voi ACO minkä teit!

En ole koskaan ollut kosmetiikkajämähtäjä. Viime syksynä ihoni kuitenkin sai elinikäiseksi kumppanikseen atooppisen ihottuman - ominaisuuden, jolle olen jo aiemmin tiennyt olevani geneettisesti(kin) altis. Ihottuman tie on kulkenut toistaiseksi taipeista posken kautta vasempaan (!!) nimettömään, ja sieltä lisääntyneeseen aurinkoallergiataipumukseen.

Ihottuman ilmestyttyä ovat hyvät ihonhoittotuotteet olleet tarpeen, eikä hyväksi koetuille ole kannattanut tehdä kalliita ja kivuliaita syrjähyppyjä.

Yksi hyväksi koetuista on (tai oli, sniff) ACOn apteekeissa myytävä cliniderm -sarjan soft cleansing mousse. Meikki lähti, iho ei kuivunut tai ärtynyt, ja se moussemainen koostumuskin oli aika veikeä. Tuoksu miellytti, eikä hintakaan päätä huimannut.

Viime viikolla aikani apteekin hyllyjen välissä pyörittyäni kysyin henkilökunnalta, mistä löydän suosikkituotteeni. Vastaukseksi sain eioota: vaahto oli vaihdettu toiseen, "vastaavaan" tuotteeseen. Minua palvellut henkilö ihmetteli ACOn vetoa kanssani: sarja oli kuulemma yksi apteekin parhaiten myyvistä.

Päätin kuitenkin kokeilunhaluisena ostaa uuden "vastaavan" tuotteen, uuden natuvive -sarjan olive fresh cleansing moussen. Kymmenenjotain euroa not-so-well-spent: tuloksena ilkeännäköinen ihottuma, joka ulottui silmän ulkonurkasta nenänpieleen asti. Tämä siis jo yhden käyttökerran jälkeen. Taitaa kaunistaa roskista aika pian tuo mousse, ellen luovuta sitä jollekin rautahipiäiselle.

Yritin vielä etsiä vanhaa rakkauttani nettikaupoista. Esimerkiksi yliopiston verkkoapteekissa niitä näyttäisi olevan, mutta tuotetta ostoskoriin klikatessani saan mielenkiintoisen vastauksen: "Tätä toimintoa ei ole aktivoitu käyttäjäryhmässäsi".

Screw you, ACO.

Psst. Onko kellään ehdottaa OIKEASTI TOIMIVAA korviketta?

päivän tapahtuma: tuoreet kotimaiset mansikat

2010-06-03T20:23:00.000+03:00

Vapaapäivät on kivoja. Kivoja siksi, että voi mennä metsään eväsretkelle kolmevuotiaan kummipojan kanssa. Kivoja siksi, että voi hakea hääpuvun ompelijalta. Kivoja siksi, että voi lähteä ex tempore -piknikille meren rantaan hyvän ystävän kanssa ja unohtua sille tielleen yli kuudeksi tunniksi.

Ja kivoja myös siksi, että voi pukeutua miten lystää. Kuten vaikkapa yöpaidan kokoiseen ja näköiseen paitaan, minihameeseen ja hulppeisiin korkoihin. Ja ottaa edellämainituista sumuisia kuvia.

"kattokaa, nääääin iso paituli"

paita lindex

hame terraNova

kengät mango

koru indiska (vanha ku mikä)

korvikset sambiasta, rakkaimmat ikinä

hiukset: letillä. taas.

intiaanikesä

2010-06-03T00:07:00.002+03:00

Tässä istun, enkä muuta voi. Letti päässä. Letti, joka kiertää oikean korvan takaa vasemman olan yli. Tämän kesän IT -kampaus. Ja minun tämän kesän tavaramerkkini, niin päätin juuri.

Totta tosiaan, jotenkin sellainen päätyi eilisen lookiin.. ja hyvin mahdollisesti huomisenkin.

Rannekorut ylhäältä alas: Eevalta, snö, poikaystävältä.

Sulkakorvikset: Ansa-Kauppa

Kengät VB

Shortsit pimkie

Paita HM

Täten haastan kaikki tämän lukevat tekemään hiuksilleen jotain niin hienoa, että se saa yrittämään oman takaraivon kuvaamista järkkäillä. Saat uuden kampauksen, ja hyvän jumpan samaan pakettiin.

PS. Käytiin just katsomassa street dance 3D:na. Ihan natiaisesta nykypäivään ja hamaan tulevaisuuteen tanssia harrastaneena voin ihan rehellisesti sanoa, että tykkäsin niin paljon, että voin suositella. Ja jos ei tanssista innostuisikaan, kannattaa käydä katsomassa vaikka Thomasia näyttelevän Richard Winsorin takia. Ainakin jos olet nainen, mies on nimittäin krrrts-oikosulku-lääh-lääh-grrr-miauu-vuh-tssssssshhhhhhh-KUUMA.

(omamiesonparas omamiesonparas omamiesonparas)

wear THE dress -day

2010-06-01T22:40:00.002+03:00

Siskoni haastoi minut facebookissa wear-a-dress-day:na (eli eilen) pukeutumaan mekkoon. Kaivoin kaapista esille kaksi mekkoa, joita en ole koskaan käyttänyt, mutta joista pidän niinkin paljon että pakkasin ne mukaani lähdettyäni reilu kuukausi sitten kotipaikkakunnalle kesän viettoon.

Vaihtoehtonani oli siis kaksi mekkoa, ne mekot, the dresses joita ei vaan ole tullut käytettyä. Ne mekot, joihin aamulla pukeutumiskiireessä käsi osuu, ja muistan: ai niin, toi mekko. Käytän sitä vielä joskus. Mutta en tänään, tänään haluan jotain muuta.

Onneksi oli eilinen, maanantai ja wear a dress day. Ehkä jokainen päivä voisi olla samanlainen, ehkä. Aion ainakin yrittää. Varmistaa, että olisin käyttänyt jokaista huhtikuussa mukaan pakkaamaani vaatetta ja kenkäparia ainakin kerran.

Mekko on aina ollut mielestäni vähän melkein eikä just. Ongelma on ollut milloin missäkin; hassussa leikkauksessa, syvässä kliivarissa, pitkissä hihoissa.

Lopulta olin kuitenkin tosi tyytyväinen asuuni, eikä mekossakaan sitten ylle puettuna ollutkaan mitään vikaa. Pitkät hihat oli kivat, samoin väri ja hulmuava materiaali.. mekko on just sopivasti kaupunkihippi. Se yllä tunsin oloni rennon huolitelluksi. Sain myös kaivaa ensi kertaa tänä kesänä esille myös iiihanat röyhelökorkkarini. Ja olalla heilui pariisista ostettu laukku, niinkuin melkein jokaisena päivänä sen jälkeen kun Pariisista kotiuduin. Some things are just meant to be.

curly me

2010-05-29T23:53:00.001+03:00

Siitä lähtien kun olen kuullut moisia valmistettavan, olen harkinnut muotoiluraudan hankkimista. Sellaisen, jolla saisi sekä suoristettua että kiharrettua. Vaikkapa blogistanian virallisen hiusvekottimen, siis GHD:n. Saisin samalla heitettyä mäkeen (tai kierrätyskeskukseen) ikivanhat, just ja just kädenlämpöiseksi lämpiävät piippausraudat sun muut muinaisjäänteet.

Jostain syystä en ole kuitenkaan saanut hankintaa tehtyä. En tiedä miksi. Ehkäpä rahalle on löytynyt aina jotain akuutimpaa käyttötarvetta?

Perheessämme on parikin kikkarapäätä, lopuilla on taipuisat hiukset. Olen aina olettanut kuuluvani jälkimmäisiin, sillä olen pienestä asti harjannut hiuksia paljon, niin märkinä kuin kuivina. Kun hiukset ovat olleet lyhyemmät, olen föönannut ne suoriksi - saman teen välillä myös pitkille hiuksilleni.

Tänä keväänä, kun muotoiluraudan hankkiminen oli taas harkintalistan kärkipäässä, ajattelin kokeilla jotain uutta.

En hiustenpesun jälkeen kaivanutkaan harjaa ja fööniä esille.

Tulos:

Ei paha. Taidan kokeilla toistekin.

Pesun jälkeen pöyhäisin hiuksia vähän käsilläni, avuksi otin muotovaahtoa. Ei mitään muuta!

Tosi outoa löytää kiharansa vasta parikymppisenä. Olenkohan ainoa jolle on käynyt näin? Lisäksi, vaikka pidänkin tällä hetkellä pitkistä hiuksistani kovasti, tekisi mieli leikata ne lyhyemmiksi ihan vain nähdäkseni, millaisille kiehkuroille kuontaloni sitten innostuisi. Noh, ehkä myöhemmin sitten.

Tässä vielä eilisen asusta, senkin uhalla että harrastin maailman mauttominta touhua, peilikuvausta, ja sen, että kuvasta voi bongata mm. koiran lelun sekä gina tricot'n muovikassin. Kameran hihnakin näyttää lähinnä rumalta kaulakorulta.

Inspiraationi asuun sain täältä, kiitos vain. Asun ajatuksessa oli jotakin kumman kiehtovaa.. niin se inspiraatio vain löytyy mitä yllättävimmistä paikoista!

viikonloppu elokuvina

2010-05-24T21:24:00.003+03:00

vietimme hyvän ystäväni kanssa leffakylläisen viikonlopun.

lauantaina kävimme katsomassa roman polanskin tuoreen elokuvan, ghost writerin. kyseessä on poliittinen trilleri (keksin genren itse...), pääosissa ewan mcgregor, pierce brosnan ja kim cattral.

tarina kertoo kuuluisasta haamukirjailijasta joka palkataan kirjoittamaan iso-britannian entisen pääministerin muistelmia. juoni ja jännitys säilyttivät kutinsa loppuun saakka. suosittelen!

kuva

(toisaalta mikään leffa jossa on ewan mcgregor ei voi mennä pahasti pieleen...)

sunnuntai-iltana lähdimme ex tempore katsomaan ridley scottin robin hoodia. tällä kertaa poikaystävätkin pääsi mukaan :D

tästäkin leffasta tykkäsin! olihan siinä verta ja mäiskettä, mutta sitähän sopii mr. scottilta odottaa. pidimme erityisesti siitä että marian- neitoa esitti ihana cate blanchett eikä uusin teini- idoli. russell crowe kun ei ole mikään nuorukainen enää :)

en ole ennen nähnyt yhtään russell crowen elokuvaa (paitsi mainio vuosi mutta sitä ei lasketa samaan kategoriaan), joten oli missasin hetken naureskellessani herran matalalle äänelle. on siinä karismaa kerrakseen!

ridley scottin versiossa on raikkaan erilainen näkökulma robin hoodin tarinaan. perinteisestä tarinasta olikin jo aika monta elokuvaa...

kuva

itselle robin hoodista tulee kyllä aina mieleen se ihana disneyn versio...

kuva

yksi parhaista disneyn elokuvista ikinä!

jos trilleri/jännitys/draama/action/mäiske/romantiikka/historia kiinnostaa, suosittelen lämpimästi molempia elokuvia.

(jos taas animaatio kiinnostaa, disneyn robin hood on myös katsomisen arvoinen... :D)

oodi luottomekolle

2010-05-24T17:44:00.001+03:00

Viime aikoina en ole miettinyt juurikaan...

...shortsien lahkeen pituutta...
...kevään muotivärejä...
...ilmavia kankaita...
...hulppeita korkoja...
...tai katastrofaalisiin mittoihin kasvaneita juurikasvuja.

Sen sijaan olen miettinyt...

...miten olisin mahdollisimman hyvä kollega ja työntekijä...
...hääkutsukatastrofien parhaita ratkaisukeinoja...
...ylitöitä...
...veljen -ja siskonpoikien huimaa kasvuvauhtia...
...kevään ihanuutta...
...ja jätskiä.

Tiedän, että kyse on vain väliaikaisesta tilasta. Ennen pitkää inspiraationpuuska potkaisee persauksille ja kyllästyn pukeutumaan samoihin, tuttuihin ja hyviksi todettuihin työvaatteisiin.

Sillä välin on hyvä pitäytyä vappunakin hyväksi todettuun taktiikkaan: kestolemppareihin. Tarkemmin kestolempparimekkoihin.

Ostin kermanvalkoisen, pitsietumuksellisen mekon hävyttömän halvalla milanon keskustan promodista kesä-alennusmyyntien aikaan 2008. Käyttökertoja on sittemmin kertynyt lukemattomia. Kannatti!

Kuvienottohetkestä on jo pari viikkoa, sittemmin nyörinilkkurit ovat vaihtuneet kepeämpiin kenkiin.

P.S. Se on kesä nyt!

kevätpäiviä

2010-05-23T15:05:00.002+03:00

kuten jenni kirjoitti, lämmin sää on entisestään verottanut blogin parissa vietettyä aikaa. itse olen sahannut turun ja helsingin väliä, miettinyt mitä kesäksi pakkaisi mukaansa ja hoidellut asuntoasioita.

tämän kevään viimeisinä turku-päivinä olen pyöräillyt parhaissa paikoissa ja ihmetellyt ihanaa kevättä.

suomen joutsen aurajoen rannalla

miltä tuntuisi asua neljännellä linjalla, jos siellä näyttäisikin tältä?

yhtenä päivänä pyöräilin katariinanlaaksoon, joka on yksi eteläsuomen vähistä jäljelläolevista vanhoista tammilehdoista. uskomatonta, että paikka on vain viisi kilometriä turun keskustasta! ilmassa tuoksui tuomi ja vastaleikattu ruoho, ja aurinko porotti siniseltä taivaalta.

laaksossa oli paljon kesyjä oravia, jotka söivät melkein kädestä. istuin pitkään paikallani kivellä jolle joku oli jättänyt maapähkinöitä, ja oravat kävivät vuorotellen herkuttelemassa. kerta kerralta ne uskaltautuivat aina vähän lähemmäksi :)

lintutuntemukseni on hävettävän huonoa, mutta tunnistin kuitenkin ainakin mustarastaan, peipposen ja satakielen sulosoinnut.

kuuntelin myös historian siipien havinaa! katariinanlaakso on luultavimmin saanut nimensä puolalaiselta katarina jagellonicalta, joka tuli turun linnassa asuvan juhana- herttuan puolisoksi 1500- luvulla. tarinan mukaan katarina tuli usein kesäisin palvelijoineen tähän laaksoon, ja juuri tälle kivelle palvelijat levittivät loisteliaan retkiaterian jota nautittiin soiton ja laulun raikuessa myöhään yöhön.

(mielenkiintoinen yksityiskohta on, että katarinan myötäjäisten mukana suomeen tuli ensi kertaa sellainen ihme kuin haarukka! sen käyttö lähti sitten leviämään turun linnasta muualle maahan.)

valkea ratsuni pääsi myös poseeraamaan katariinanlaaksossa.

lähden ensi viikoksi vielä turkuun hoitamaan viimeiset kouluhommat ennen kesä(lomaa)töitä. olen suunnitellut myös muutaman pyörälenkin...

ihanaa että saatiin nauttia helteistä niin kauan! nyt tuntuu normaalilta toukokuulta, mutta viime viikon jälkeen tuntuu kylmältä... lämmintä kesää on lupailtu, uskon siihen täysin!

ihanaa toukokuun viimeistä viikkoa!

PARAS AIKA VUODESTA

2010-05-19T22:15:00.000+03:00

Terveisiä south&south -tytöiltä!

Ollaan ihan rehellisesti sanoen nautittu ihan liikaa tästä elämästä istahtaaksemme hetkeksikään koneen äärelle. Ei siis mitään henkilökohtaista, rakas blogimme.

Nähtiin Eevan kanssa maanantaina ekaa kertaa sitten tammikuun (!!!). Syötiin jätskiä nurtsilla istuskellen, haettiin roskaruokaa ja myöhemmin illalla naurettiin hyvälle leffalle.

Tämä on, minulle henkilökohtaisesti, paras aika vuodesta.

Ulkona liikkuessa on hyperventilaatio lähellä, niin hyvältä siellä tuoksuu.

Ei edes haittaa olla töissä melkein koko ajan. Edes silloin ei harmittanut, kun sunnuntai-maanantaina tein henkilökohtaisen yhtämittaisen töissäoloennätykseni, 19h.

Tää on vaan niin ihanaa.

Mitäs mä tässä enää, palaan nauttimaan. Moi.

jumissa

2010-05-11T10:53:00.003+03:00

pahoitteluni pitkäaikaiseksi venähtäneestä blogin välttelystä.

on vaan niin paljon juttuja mielen päällä.

hain unelmieni työpaikkaa. en saanut sitä. pettymys oli suurempi kuin olin ajatellut ja nyt ajatukset kiertävät kehää.

työpaikka olisi tarkoittanut muuttoa takaisin pääkaupunkiseudulle, lähemmäs

- poikaystävää
- perhettä
- ystäviä

kysymys, jota olen viime kuukausien aikana usein kysynyt itseltäni: miksi ylipäänsä muutin pois?

kesätyöpaikka minulla on helsingissä. odota kesää kuin kuuta nousevaa, enkä jaksaisi keskittyä viimeisiin kouluhommiin.

ehkä henkinen umpikujani selkeni tällä :) itseäkin helpottaa kirjoittaa asioita.

pukeutumisen ajattelu on jäänyt toisarvoiseksi, kun päässä pyörii opiskelu- ja työasiat, kaukosuhteen vertailu siihen, että asuu lähellä (helppo homma), unelmat, toiveet, tulevaisuuden suunnitelmat, asuntoasiat... liian paljon asioita näin pieneen ihmiseen!

luulen että asiat alkavat pikkuhiljaa valjeta.

tänään päällä on keltainen mekko. huomenna on kuoron vuosijuhlat, se tarkoittaa iltapukua.

noro moro

2010-05-09T23:15:00.000+03:00

Noroviruksen kourista moi. Olen nyt ekaa kertaa pariin päivään niin hyvässä hapessa, että jaksan istua koneella yli 5 min. Ei kauheen kiva. Tunnollisena tyyppinä sairastuin viikon viimeisen yövuoron päätteeksi, vapaiden alkuun.

(Tämän kuvan sai kun laittoi google -kuvahakuun sanan norovirus. Hehe. Kuva täältä.)

Pöpöillessäni olen ehtinyt (laittoman suuren unimäärän lisäksi) pohtia ties mitä. Esimerkiksi sitä, kuinka maailman paras äiti on sellainen, joka aamukahdeksalta kiikuttaa aikuiselle mahataudissa olevalle tyttärelleen limua jäillä. Ja kuinka joskus tekee ihan hyvääkin muistaa kroppansa rajat (en ole laskelmieni mukaan sairastanut vatsatautia ainakaan kahdeksaan vuoteen).

Olen myös ehtinyt pohtia vaatteita. Sitä, mikä tekee jostakin vaatteesta lempparin, ja miksi paljon käytetty helposti tuntuu aina ennen pitkää tylsältä. Uuden ostamisen sijaan voisi olla paljon ekologisempaa löytää vaatekaappinsa aina uudelleen. Tajuta että hei, kun ostin tämän, se ei ollut tylsä. Miksi se nyt olisi sitä?

Lisäksi sairastamisen myötä liviltä katsotut muodonmuutosohjemat malliin "tyyliä vai ei" ja "Tim Gunn stailaa muodin huipulle", saivat allekirjoittaneen miettimään naisten itsetuntoa.

Miten ihmeessä me aina vain jaksamme tuijottaa itsessämme niitä asioita, joihin emme ole tyytyväisiä? Jokainen tarvitsisi mukaansa käsilaukussa kannettavan pienoistimgunnin, joka aina naisen nähdessään kohottaisi kulmiaan ja toteaisi: "remember, you are fabulous".

wüstenblume

2010-05-06T18:02:00.000+03:00

Kävin sunnuntaina yksin leffassa, saatettuani muuan herran kuopion -junaan. Tv -kanava Jim mainostaa (selkeästi miehille) omaa aikaa, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja otin vähän tyttöomaaaikaa katsomalla aavikon kukka -elokuvan. Jos et ole vielä nähnyt kyseistä pätkää, suosittelen lämpimästi! Leffa ei ollut elokuvana mitenkään rajoja rikkova tai maailmaa mullistava, mutta tarina on katsomisen arvoinen. Lisäbonuksena ihanan persuasionin ihanan Annen näyttelijä, (no ihana) Sally Hawkins.

...Oih, olisipa mukana ollut myös persuasionissa captain wentworthia näytellyt Rupert Penry-Jones (blogin pakollinen jylhäsankarisivuraide)... :D

Niin, siis takaisin asiaan.

Vaikka Waris Dirie, jonka elämäntarinan elokuva kertoo, on ollut mallina -80 ja -90-luvuilla, on elokuvan puvustus ja ilmapiiri pidetty modernina. Mielestäni ihan viisas ratkaisu, sillä tarina on ajaton. Lisäksi elokuvan puvustuksesta oli hauskaa nauttia ja inspiroitua ihan tänä päivänä. Esimerkiksi Hawkinsin hahmon Marylinin asut ja erityisesti kengät ihastuttivat tässä päässä. :)

Dirien elämä, somalian aavikoilta maailman muotikaupunkien suosikkimalliksi on mielenkiintoista seurattavaa. Dirien elämäntehtävä, tyttöjen ympärileikkaamisesta kertominen, on koskettavasti liitetty mukaan tarinaan. Lisäksi Dirietä näyttelevä Liya Kebede on, noh, suloinen.

Päivän offtopic: Teen muuten tämän viikon yövuoroa, nimim. heräsin just. Yövuoroissa mielenkiintoista ja silti ihan kamalaa on se, mitä telkkarista tulee viimeisen tähtiportinkin loputtua. Vaihtoehtoina on ylen uutissivu, maikkarin ja subin chatit tai voicen musayö. Päädyn yleensä valitsemaan taustahälyksi jälkimmäisen. Sieltä tulee öisin yllättävän paljon visuaalisesti kiinnostavia videoita, esimerkiksi jatkuvalla syötöllä soiva lady Gagan ja Beyoncen telephone, johon ei vaan kyllästy. Se on ihan kuin lyhytelokuva.

Joukossa on myös joitakin ylläreitä, nimim. kuka muistaa tämän??? :D

Ha ha ha ha ha.. :D

jotain uutta, jotain kultaista

2010-05-03T19:25:00.000+03:00

Arvaa mitä?

Luovuin louboutin -unelmistani (tai en luopunut, vain siirsin niitä) ja siirsin osan niihin varatuista rahoista häämatkakassaan. Kun satuin piipahtamaan Pertti Palmrothin liikkeessä, silmäni osui ihaniin kullanvärisiin nahka-avokkaisiin (hääpuvussa on kultakirjaitua pitsiä). Oikeaa kokoa ei löytynyt itäkeskuksesta, mutta äärimmäisen mukava myyjätär soitteli ympäri pääkaupunkiseutua ja varasi kengät sellon liikkeestä. Parinkymmenen minuutin päästä seisoin sellon liikkeessä yhtä kenkäparia rikkaampana!

Olenkin sipsutellut tyytyväisenä uusissa kengissäni joka kerta kun olen ennättänyt kotiin. Sisäänajoa, nääs.

Luulen, että vanhan tutun litanian sijaan minun hääpäivääni kuuluu jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain uutta ja jotain kultaista.

P.S. Olen huomannut, että Pertsa on ottanut mallistoonsa alituisten mummokenkien jatkeeksi myös muita tosi ihania malleja! Enkä näemmä ole ainoa asian huomannut. :)
P.P.S. Hupsista, mitä viikon kenkäpareille on käynyt? Tämä olkoon tämän viikon virallinen.

juhlatuulella

2010-04-30T17:09:00.000+03:00

Tänään olen viettänyt hyvin ansaittua vapaapäivää. Koko talo on nyt serpentoitu, ilmapallot vielä puhaltamatta.

Ja mikäs sen mainiompi tapa aloittaa vappu kuin pukeutumalla yhteen kaikkien aikojen lempparimekoista!

Vaikka kuvista ei näe eikä paljas silmäkään välttämättä heti huomaa, mekko on täynnä pieniä valkoisia, punaisia ja violetteja täpliä.

Statisti unohti olla skarppina :D

Suuntaankin tästä kohta viettämään ystävien kanssa vappuillallista, ihan parasta.

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!

P.S. Olen ostanut tällä viikolla jotain niin iiiihanaa häihin liittyvää, etten millään malttaisi odottaa että pääsisin kertomaan siitä (niistä!) täälläkin. Mutta nyt ei ehdi, vappuillallinen ei odota. Laters!

zZz

2010-04-28T23:01:00.000+03:00

Hrr. Töiden alkaminen löysän opiskeluvuoden jälkeen on aina yhtä iso shokki, vaikka työpaikka olisikin tuttu.

Tulin juuri 13,5h työvuorosta, nääs. Aika naattina.

Mutta first things first...

varattiin häämatka Japaniin!

Ainakin Osaka ja Okinawan saaret olisi tarkoitus nähdä. Aikaa reilut kolme viikkoa. Hrr. (tähän kehräystä.)

Cool, eh?

movin' on up

2010-04-24T00:26:00.000+03:00

Jep. Jos joku haluaa nähdä miltä kaaos näyttää, tervetuloa.

Huomenna kiikutan kiltisti (seitsemän muun ihmisen avulla) tavaroitani uuteen osoitteeseen, jonne pääsen kuitenkin asettumaan vasta elokuussa, sillä lähden sunnuntaina kesätöihin helsinkiin. Gnnnh.

Tukka on niin likainen, että se pysyy pystyssä yksikseen. Kenkiä joka puolella. Mitä olen ajatellut ostaessani noin monta paria?

Pelkään, että jokaisen avatun laatikon tai kaapin kätköistä löytyy uusi "aaaaargh" -kiekaisun aiheuttava läjä epämääräistä tilpehööriä, joka ei kuulu minnekään mutta jota ei myöskään voi heittää pois.

U know.

Lohtunani Curtis, sentään.

Curtis Mayfield - Move On Up (1970)
Uploaded by societyofsoul. - Music videos, artist interviews, concerts and more.

Jep. Palataan linjoille kun olen taas selväjärkinen. Ja puhdastukkainen.

halutaan (ei välttämättä tarvita): vesiputoustakki.

2010-04-22T23:09:00.001+03:00

En tiedä olenko vuoden, kaksi vai kolme myöhässä tämän asian suhteen, mutta sen jälkeen kun näin Pariisin -matkalla naisen jolla oli nahkainen biker -tyylinen takki jossa oli waterfall -tyylinen leikkaus, en ole saanut moista mielestäni. Ja vaikka nainen olikin aika bööna, luulisin että mieleenpainuvuus oli kuitenkin ensisijaisesti takin ansiota.

Joten tänne mahtuisi keveästi yksi vesiputoustakki. Mokkaisena, mielellään. Muitakin tarjouksia tosin otetaan vastaan.

(Kuvan takit asos ja topshop)

Esim joku noista kelpaisi ihan kivasti.

Sain myös villin ajatuksen yhä päällä olevan trenssipakkomielteen sekä tämän yhdistämisestä. Esimerkiksi tämä asoksen takki on aika veikeä, vai mitä?

Eikä hintakaan ole ylitsepääsemätön. Tämä pääsee harkintahattuun ihan ehdottomasti!

Ainoa syy siihen, miksei takki ole jo ostoskorissani on materiaali: 57% cupro, 43% viscose. Cupro. Cupro? Onko se sitä silkkimäistäkangasta joka imee itseensä kaiken nesteen puolen kilometrin säteeltä? Häh.

onni on omistaa lautanen

2010-04-22T11:42:00.001+03:00

Kiitos ihastuttavan ja aina yhtä lumoavan muuttorumban, sain keota astiani kaapeista pöydälle ja sieltä kääreen kautta muuttolaatikkoon.

Luovan tauon ohessa tulin tuijotelleeksi astioitani, joista luonnonvalo heijastui kauniisti takaisin.

Totesin että kyllä, onni voi olla niinkin pienissä asioissa kuin kauniissa lautasissa.

ympäri käydään, yhteen tullaan

2010-04-21T14:31:00.002+03:00

elämässäni suurempana kokonaisuutena on nyt meneillään myllerrysvaihe, joka liittyy tulevaisuuteen. ajatuksia pyörii päässä niin paljon että väsyn vaikken tekisi mitään, ja tuntuu että kaikki aika kuluu ajatellessa. silti tässä jokapäiväisessä arjessa ei tapahdu mitään ihmeellistä - ei mitään mistä kirjoittaa blogiin.

olen huomannut ettei minua kiinnosta postata blogiin yksittäisiä päivien asukokonaisuuksia, jollei minulla muuten ole mitään sanottavaa. kuten tässä taannoin pohdiskelin, olen tyytyväinen ettei blogi ole minulle velvollisuus vaan harrastus. puhuimme jennin kanssa asiasta ja totesimme, että molempien asenne blogiin on juuri se, että kirjoitetaan silloin kun on asiaa - se tekee mielestäni blogistani mielenkiintoisen. se on sama kun lukisi omia vanhoja päiväkirjojaan. jos on kirjoittanut vain faktoja mitä minäkin päivänä tapahtui, ei lukeminen kiinnosta. mutta ne sydänverellä kirjoitetut vuodatukset - ah! niitä kelpaa lukea vielä vuosienkin päästä :)

no, koska elämässäni ei juuri tässä hetkessä tapahdu kovinkaan paljoa, ei ole ollut aihetta kirjoittaa. enkä halua että blogi muuttuu osaltani kokonaan ruokablogiksi :)
nyt kuitenkin kevätkenkiä esiin kaivaessani törmäsin näihin.

aniliininväriset mokkakengät ostin italiasta kun jennin kanssa siellä olimme kaksi vuotta sitten. (se on ihan eri tarina, pitkä sellainen, mutta ehkä sekin joskus tänne päätyy!)

kenkiä oli kaupassa vaikka missä ihanissa väreissä. iskin silmäni violettiin pariin, koska niistä tuli heti mieleen eräs toinen rakas kenkäpari.

nämä äiti osti minulle sveitsistä ennen kuin menin kouluun, ja ne olivat jalassa ekana koulupäivänä :)

oma kokoni oli nyt, 16 vuotta myöhemmin, loppu, joten hetken mielijohteesta nappasin aniliininväriset kengät!

tähän kuvaan keräsimme matkalta mukaan tarttuneet kengät kun lähdimme italiasta kohti suomea.

(jos kuvaisin nyt, en ehkä kuitenkaan jättäis noita lenkkareita kuvaan...)

green sofas and evil professors

2010-04-20T23:49:00.000+03:00

Terveisiä muuttolaatikoiden keskeltä. Miksi oi miksi ei ole olemassa palvelua joka ilmaiseksi erottelisi kelvollisen roinani kelvottomasta roinasta, veisi kelvottoman roinan kierrätettäväksi sekä paketoisi ja siirtäisi sen kelvollisen roinan uuteen asuntoon? Bonuspalveluna voisi olla vielä sen roinan purkaminen uudessa asunnossa, jonka kanssa touhuaminen ei itseä satu kiinnostamaan.

Egh. Lyhyesti: olen muuttanut ihan liian monta kertaa viime vuosina. Ei jaksa enää!

Kuva täältä

Lisäksi minun pitäisi opetella tekemään kantelu yhdestä tiedekuntani professorista. Ja jos joku on varmaa niin tämä: opiskelijan oikeuksia ei liiemmin toitotella. Kaikki pitää osata itse.

Ai niin, ja aloitan kesätyöt jo maanantaina. Koko paketti kasassa!

Onneksi voin viihdyttää itseäni välillä miettimällä sisustusjuttuja. Sellaisia, joita on kiva pohdiskella. Ei siis esimerkiksi sitä, miten aiomme tunkea olohuoneeseen peruskalusteiden lisäksi ruokapöydän JA ylimääräisen massiivisen, sammaleenvihreän samettisohvan jonka poikaystäväni välttämättä haluaa ostaa ystävältään vain siksi että se on "niin makee".

Kuva täältä

...Any ideas?

(Kuvan sohva ei liity tapaukseen.)

I'm going hibernating. Again.

2010-04-18T00:25:00.000+03:00

Täällä sataa lunta. HAH! Mä niin tiesin tän.

Muutuin kevään intohimoisesta rakastajattaresta paatuneeksi talvikyynikoksi vuosi sitten keväällä. Syy: muutto etelärannikolta Kuopioon.

Muistan kuinka vuosi sitten, koti-ikävän ja muun peruskauran lisäksi podin kovaa kevätikävää. Täällä se ei vaan koskaan meinannut tulla. Ja kun alkoi näyttää lupaavalta, tuli takatalvi. Ja toinen takatalvi. Ja kolmas takatalvi. Ja... noh, you've got the point.

Pariisista paluun jälkeen tuntui siltä, että poissaollessamme oli tapahtunut ihmeitä. Puolentoista metrin paksuinen, kaikenkattava lumivaippa oli mystisesti hävinnyt. Jouduin toteamaan, että ehkä sittenkin olin viime keväänä väärässä, eikä tämä kaupunki nyt ihan toivoton olekaan. Kevään suhteen siis.

JA NYT SIELLÄ SATAA LUNTA.

Kuvia ajalta, jolloin oli peräti kaksi syytä loikkia onnesta: kevät JA ranskasta ostettu ihana laukku.

Viitta kaivettu naftaliinista, toim. huom.!

Aah, kerrankin laukku joka on nahkaa ja joka maksoi vähemmän kuin joillain liikkeillä on munaa pyytää muovisista.

Pariisin tuliainen nro 1, ihan epäilemättä!

(Itse asiassa on noi shortsitkin pariisista. Ja huivi. Hyviä kakkosia!)

myöhäisillan tunnustuksia

2010-04-14T00:24:00.001+03:00

Vatsaa vääntää. Tunnen kuinka kylmät väreet hiipivät pitkin selkääni ja käsivarsiani. Nielaisen hitaasti: tuntuu kuin yrittäisin niellä pingispalloa.

Olen yllättäen tietoinen rintakehästäni. Tunnen pulssini siellä asti: sydämentykytyksiä. Huokaan syvään. Uloshengitykseni tärisee.

Koko tämän ajan tiedän ettei tässä ole mitään järkeä. Olen aikuinen nainen. Ei yksi kirja(sarja) voi saada tällaista aikaan. Saati sitten siitä tehty elokuva. Vielä vähemmän elokuvasta tehty traileri.

Kroppani on eri mieltä. Saakelin nerokas nainen, Meyer.

Ja päässäni alkavat väistämättä soida viimeksi kesällä lukemani lauseet:

"I used to think of you that way, you know. Like the sun. My personal sun. You balanced out the clouds nicely for me."
He sighed. "The clouds I can handle. But I can't fight with an eclipse."

---

Seuraa toinen (mahdollisesti jopa vähemmän nolo?) tunnustus: en malta odottaa, että pääsen näkemään tämän leffan! Sen täytyy olla niin huono että se on hyvä.

Come on! Arska, Syltti, Jet Li, Bruce, Mickey Rourke... Kaikki klassikot kasassa. :D Jopa Dolph "bond-pahis vuodelta -85" Lundgren on mukana.

Oijoi.

Taidan olla aika säälittävä?

On mulla ihan hyvä maku viihteen suhteen. Yleensä. Ihan oikeesti on.

from Paris with love

2010-04-12T14:43:00.001+03:00

Terveisiä pariisin keväästä! Tuliaisina l'occitanen kosmetiikkaa, erinäisiä vaate, laukku ja -kenkäkappaleita, herkkuja pastisserioista ja chocolaterioista, sekä kevätlenssu, tiätty.

Olin reissussa sulhoni perheen kanssa. Anoppi on ruokaharrastaja ja söimme laskelmieni mukaan ainakin neljänä iltana michelin guide -ravintoloissa. Enkä valita: söin esimerkiksi elämäni parasta meriahventa (vaniljakastikkeessa!).

Mutta jottei tämä blogi ihan tyystin menisi ruokablogiksi (Eeva! Perustetaanko ruokablogi? :D), ajattelin jakaa havaintojani pariisilaisten tyylistä keväällä 2010.

1. Ihan ensteks; liikuin lähinnä tietyillä alueilla, havainnot perustuvat siis sinne.

2. Pariisilaisilla oli ihailtava tyyli. Etenkin miehillä ja mummoilla. Nuoret miehet olivat pukeutuneet tyylikkäästi, kiiltonahkakenkiin ja laadukkaisiin trenssi/villakangastakkeihin. Mummot panostivat myös laatuun. Ostoskatuja ym. kiertelemällä huomasi, että ranskalaiset ihan oikeasti arvostavat laadukkaita materiaaleja ja hyvää räätälintyötä! Monilla "tailor-made-men's-shoes" -paikoillakin näytti riittävän asiakkaita.

3. Nuoret tytöt ovat selkeästi vierailleet Bettyn blogissa. Viehättävän ranskalaisneidon tyyli ja kekseliäisyys multiploitui pariisin kaduilla, etenkin alle parikymppisten tyttöjen yllä.

4. Raitaa, raitaa, raitaa. Musta-valkoista, puna-valkoista, sini-valkoista, sini-punaista, puna-mustaa, sini-keltaista... siltä ei vaan voinut välttyä. Itse haksahdin kokeilemaan sini-punaraitaista neulemekkoa. Olin viemässä rievun jo kassalle, kun huomasin että siinä oli tahra. Sinne jäi. Onneksi.

(Kuva täältä)

5. Jokaisessa, siis ihan_joka_ikisessä vaatekaupassa myytiin trikoopaitoja (yleensä raidallisia), joissa oli kullan tai hopeanhohtoiset kirjaillut epoletit olkapäissä.

6. Myös kahdesta eri materiaalista tehdyt mekot olivat pop. Yleisimmin toisena materiaalina oli trikoo ja toisena pellava tai paksu puuvilla. Niin että syntyy illuusio hameesta ja paidasta, kun kyseessä onkin yksi vaate. Tässä Pimkien esimerkki:

En toki mene takuuseen siitä, ettei osa näkemistäni "ranskalaisista" olisikin ollut turisteja. Toisaalta taas, kyllä turistin yleensä haistaa aika kaukaa. Vai mitä sanotte notre-damen lähistöllä näkemästäni kahdesta teinitytöstä: molemmilla oli yllään farkut, I <3 Paris -kollarit ja toisella oli päässä baskeri. Korvien höristely todisti epäilyni aiheeksi: tytöt puhuivat englantia leveällä jenkkiaksentilla. Ah, avot.

Yleisesti ottaen olen ollut aika pettynyt tämän kevään muotiin. Ja vaikka kuinka sitä etukäteen toivoinkin, ei pariisissa käyminen muuttanut asiaa. Tuntuu jotenkin siltä, ettei mikään ole muuttunut sitten viime kevään. Tai sitä edellisen. Tylsää.

Lähtiessäni matkalle vannoin äidilleni, että ostan pariisista ainakin yhden ihanan mekon. Kiivaasta etsimisestä huolimatta en löytänyt yhtään kivaa kevätmekkoa koko kaupungista! C'est impossible! Ainoa varteenotettava vaihtoehto löytyi mangosta. Olen kokeillut samaa mekkoa jo aiemmin suomen mangossa. Voihan yippee. Ylihintainenkin vielä.

Matkakuvia ja kertomusta seurannee tulevaisuudessa. Ja jos joku on suuntaamassa Pariisiin tulevaisuudessa, niin voin mielelläni vinkata pari kokeilemisen arvoista juttua! ;)

kalajuttuja

2010-04-10T16:58:00.005+03:00

viikonloppuna kokeellisessa keittiössä on painiskeltu kalan kanssa.

tarkoitukseni oli eilen ostaa torilta tuoretta kalaa ja ihania kasviksia, mutta viivähdin salilla liian kauan ja myöhästyin, tori oli jo sulkeutumassa. suurin osa myyjistä oli jo lähtenyt, ja yksi kukkamyyjä antoi minulle ilmaiseksi viimeiset tulppaaninsa! olisivat menneet roskiin muuten. yhdestä kojusta ostin vielä kilon espanjalaisia mansikoita pilkkahintaan. eivät tietenkään maistu läheskään suomalaisilta mansikoilta, mutta ovat kuitenkin makoisia ja upean näköisiä...

minun tulee syötyä kalaa ihan liian vähän, joten oletin ostamani vonkaleen täyttävän ainakin kahden viikon kalatarpeen :) ostin siis kalan, sovelsin vähän ohjetta johannan blogista ja uunissa paistuu nyt nieriää ja kasviksia.

eilen sivelin kalafileen raejuustolla, heitin päälle runsaasti kasviksia (purjoa, porkkanaa, tomaattia ainakin) ja kääräisin folionyyttiin. paistui 150 asteessa noin puoli tuntia.

jälkeen- kuvia en valitettavasti ehtinyt ottaa, herkku katosi parempiin suihin nopeasti.

tänään toimin muuten samalla reseptillä, mutta päällystin kalan mozarellasiivuilla raejuuston sijaan.

olin eilen illalla katsomassa virolaisen ylioppilasteatterin vierailuesitystä, kyseessä oli tulkinta nikolai gogolin novellista päällystakki. ihanaa kun illatkin alkaa olla lämpimämpiä, pärjäsin hyvin viittatakilla.

takki zara
saappaat vagabond
paljettipipo vero moda

here's looking at you, kid

2010-04-09T22:20:00.003+03:00

of all the gin joints, in all the towns, in all the world, she walks into mine.

tämän illan ohjelmassa oli elokuvaklassikko casablanca. vuonna 1942 tehtyä elokuvaa tähdittävät humphrey bogart ja ingrid bergman.

näissä klassikoissa on se huono puoli, että niihin suhtautuu aina jonkinlaisin ennakko-odotuksin. nähdessäni tuulen viemää odotukseni "kaikkien aikojen elokuvasta" olivat korkealla. elokuvan loputtua olin pettynyt loppuratkaisuun (jota sai odottaa kolme tuntia) ja takapuoli oli puutunut (kun piti istua sohvalla se kolme tuntia).

nyt kävi paremmin. mielipidettä elokuvasta en osaa vielä näin äkkiseltään muodostaa, mutta en pettynyt. elokuvassa on myös hauskaa bongata tuttuja lausahduksia tai lauluja, siis sellaisia jotka on kuullut muttei tiennyt että ne ovat tästä elokuvasta :)

humphrey bogart on charmantti ja ingrid bergman kaunis, ja erityisen hyvä nakkelemaan niskojaan intohimoisesti. suosittelen kyllä kaikille elokuvien ystäville!

tänään kotona

2010-04-08T13:29:00.006+03:00

kun tekee suuren osan viikosta koulutöitä kotona, täytyy päivään repiä tähtihetkiä ihan arkisista asioista. kuten esimerkiksi:

postiluukusta kolahtanut veroilmoitus, joka yllätti erittäin positiivisesti. ulkomaanmatka luvassa :)

päivän lämmin ateria. olen huono ihminen, tikka masala-kastike tuli purkista, mutta naan-leivät on sentään omasta uunista!

naan-leivät (4 kpl)

1,5 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
200 g luonnonjogurttia
2 tl sokeria
1 tl suolaa
5,5 dl vehnäjauhoja

(1 tl valkosipulijauhetta)
(2 rkl seesaminsiemeniä)

sekoita hiiva ja jogurtti lämpimään veteen, ja anna seoksen levätä noin 10 minuuttia. lisää sokeri, suola ja vehnäjauhot nopeasti sekoittaen, taikinan kuuluu nyt olla pehmeätä. kohota taikinaa 20 minuuttia lämpimässä paikassa.

taputtele taikinasta leivinpaperin päälle neljä kyyneleen muotoista leipää. painele leivät puolen sentin paksuiksi levyiksi. ripottele halutessasi mausteet leipien pinnalle.

kypsennä uunissa grillivastuksien alla 220 °C:ssä 5-10 min, ei kuitenkaan liian lähellä vastuksia, jotta leipä kypsyy myös sisältä.

(itselläni nämä jäi vähän liian paksuiksi, ideaali olisi jos leivän saisi ennen paistamista todellakin pohueksi lätyksi. mutta hyvää on!)

perjantai-illan kunniaksi (oikeasti lohdutukseksi kun ei ole mitään tekemistä) leivoin kakun. sain samalla testata uusia pieniä silikonivuokiani.

tämä kahvi-/kuivakakku oli lapsena lempparini. sen taikina on maailman parasta!

kuivakakku kaakaosta

(resepti on siis isoon kakkuvuokaan, itse tein puolet ja silti jäi vähän liikaa)

200 g voita tai margariinia
3 dl sokeria
3 munaa
n. 4 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
1,5 dl kermaa tai maitoa

vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi, lisää munat yksitellen ja vatkaa tasaiseksi. yhdistä jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakaojauhe keskenään ja sekoita taikinaan. lisää lopuksi maito tai kerma.

kaada voideltuun vuokaan (silikonivuokaa ei tartte voidella) ja paista 175 asteessa noin 50 minuuttia.

itse sekoitin mukaan vielä tobleronepalasia sattumiksi :) kuvassa näkyvät tummina.

makoisaa viikonloppua!

spring awakening

2010-04-07T10:23:00.003+03:00

olen ollut lähes kaksi viikkoa poissa kotoa, ja sillä aikaa tänne on tullut kevät. (siis kaupunkiin, ei kotiin...) kun lähdin, joki oli jäässä ja kadut lumisia ja liukkaita. nyt joki on sula, se virtaa kovaa ja tulvii, ja kadut ovat lumettomat ja kuivat.

selvä kevään merkki on myös pyörän esiinottaminen. (kevääseen kuuluu ilmeisesti myös se, että renkaat on tyhjentyneet enkä päässytkään tänään vielä pyöräilemään.)

nyt enää aurinko!

kuva

terveiset rukalta!

2010-04-02T09:52:00.003+03:00

olen viettänyt pääsiäisenalusviikkoa erilaisten suksien päällä kirkkailla hangilla (tosin nyt täällä on +6 ja kaikkialla on lähinnä märkää). tarkoitus oli kyllä postata aiheesta lähtöä edeltävinä päivinä, mutta aikeeni estyivät. istuimme nimittäin viimeisen illan ja yön meilahdessa silmäklinikan päivystyksessä.

kukaan ei kuitenkaan sokeutunut joten matkaan päästiin, mutta blogi jäi. sori.

lupaan kuvamateriaalia kun pääsen kotiin, nyt vielä kerran rinteeseen.

hyvää pääsiäistä kaikille!

jotain nokkelaa ranskaksi

2010-03-31T23:22:00.001+03:00

Sunnuntaina suuntana Pariisi!

Olen ollut kerran aiemmin, vuonna 2002, muodin pääkaupungissa. 39 asteen kuumeessa, ja silloinkin vain pari päivää. En muista koko reissusta mitään muuta kuin hotellihuoneen, sen että pilkin Seinen-risteilyllä ja kuinka yritin pysyä hereillä laskemalla aasialaisturistien ottamien "peace" -merkkikuvien lukumäärää. Se oli kuin lampaita olisi laskenut. They just kept coming.

Tällä kertaa olemme reissussa sunnuntai-aamusta perjantaihin, joten toivoa sopii, että reissusta tulee edellistä pariisin-kokeilua parempi!

Yritin pukea sanoiksi ajatuksiani siitä, miltä mielestäni pariisin kaduilla kävelevän nuoren neidon tulisi näyttää. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja koska pakkausyrityksieni seurauksena muodostuneita vaateläjiä ja ranskalaisin (hih) viivoin tehtyjä muista pakata -mind-mapeja olisi turha kuvailla, turvauduin polyvoreen. Avot!

Olis jo sunnuntai!

(kuka tunnistaa pakkomielteeksi asti yltyneen burberry -trenssin? HUPS.)

PS. Villit huhut kertovat, että Eeva on pitänyt tällä viikolla majaa Rukalla. Ollaan me sit liikkuvaista sakkia.

queen of the night

2010-03-28T18:22:00.001+03:00

Sitsit on tältä viikolta (ja ehkä myös tältä vuodelta) istuttu! Päädyin hetken mielijohteesta ehdokkaaseen numero quattro, kuitenkin yhdistäen kyseiseen mekkoon sen hopeanvärisen jakkuhommelin.

Kokemuksesta viisastuneena voin sanoa muutaman asian:

1. Sitseille EI kannata mennä myöhässä
2. Taksia tilatessa kannattaa selvittää, onko joku muu seurueen jäsen jo tehnyt samoin (vihaiset taksisedät on aikamoinen tunnelmanlatistaja)
3. Aina ei kannata lähteä aikaisin kotiin, saatat täpärästi missata pari mäkikotkaa
4. Kannattaa harkita tarkkaan ennen kun alkaa ottamaan kuvia kolmelta yöllä, vaikka olisi kuinka väsynyt mutta onnellinen tahansa.

Todistusaineistoa kohdasta ~~kolme~~ neljä:

P.S. Kiitos avusta asunvalinnan kanssa! Olin jo päättänyt, kiitos teidän, pukeutuvani ehdokkaaseen numero due. Jotain vaan tapahtui siinä välissä. En tiedä mitä.
P.P.S. Viitaten alla olevaan postaukseen: vuokrasopimus allekirjoitettu! I'm SO happy!
T.P.S. Harkitaan nyt vielä hetki. Pitäisköhän sittenkin hommata se photoshop ennen kun julkaisee tällaisia kuvia? Hetki meni jo. No antaa sit mennä vaan.

mun koti ei oo täällä

2010-03-24T14:12:00.000+02:00

Ennen kun kirjoitan aiheesta yhtään mitään, haluan kertoa pari (kolme) faktaa itsestäni:

1. Olen kihloissa
2. Häät kesällä
3. Asun yksin

Olen huomannut ihan tosielämässä, että nämä kolme faktaa minusta aiheuttavat ihmisissä paljon pohdintaa. Olen viimeisen reilun vuoden ajan (jonka olemme asuneet samalla paikkakunnalla muutaman etävuoden jälkeen) saanut vastata mitä erikoisimpiin, yksityisimpiin ja noh, ihan vaan hämmentävimpiin kysymyksiin koskien minua ja meitä. Ennen kun menen tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen, kotiin, selvitän siis vielä pari lisäfaktaa.

1. Kukaan ei ole pakottanut meitä asumaan erillään. Tämä on vain ollut meille se paras ratkaisu tähän asti.
2. Se, että emme asu yhdessä ei tarkoita sitä että vihaisimme tai halveksuisimme kaikkia maailman ihmisiä jotka asuvat yhdessä rakkaidensa kanssa.
3. Olemme elämäntapamme myötä kuitenkin saaneet paljon pohtia sitä mikä ero on sillä, että tekee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä ja sillä, että tekee niin kuin muut odottavat meidän tekevän. Puhumattakaan siitä mikä on taloudellisesti järkevintä.

Täällä on siis käynnissä innokas asunnonmetsästys. Ensimmäisen yhteisen sellaisen. Olemme molemmat muuttaneet viimeisten vuosien aikana paljon, ja etsimme tällä kertaa pitkäaikaista kotia, sellaista jossa voisi viihtyä jopa useamman vuoden.

On yllättävän rankkaa kun illalla nukkumaan mennessä verkkokalvoilla vilisee vain pohjaratkaisuja, lasitettuja parvekkeita ja laminaattilattioita. Oman jännän twistinsä asunnonmetsästykseen antaa tämän kaupungin ikä (suuri osa rakennuksista on juuri kypsässä putkiremppaiässä) sekä Honey. Tammiparketti + koiranomistaja = no-no. Ainakin suurimmalle osalle vuokranantajista.

Eilen ehkä tärppäsi. Kämppä on tosi kiva ja sen omistaja oli mielettömän hyvä tyyppi. Vuokra vain oli korkeahko. Tänään päätämme: ottaa vai jättää? Tuntuu siltä että saatamme tällä kertaa ottaa. Omaa yksiötäni kävi tänään katsomassa ensimmäiset ihailijat ja alkaa tuntua siltä että uusi koti pitäisi jo olla kiikarissa, kun vanhakin lähtee kohta alta. On nää jänniä juttuja!

Ehdottomasti paras puoli uudessa asunnossamme (nonih, nyt mä puhun siitä jo niinkuin koko juttu olisi varma) on näköala. Talo on rinteessä, asunto ylimmässä kerroksessa ja maisema parvekkeelta suoraan valkeisenlammen ylle. Lampeen kävelee pihasta puolessa minuutissa. Vai mitä sanotte tästä näkymästä?

(Ensimmäinen kuva täältä, valkeisen kuvat täältä ja täältä.)

P.S. Aasinsilta otsikkoon: katsoin eilen sooloilua -leffan liviltä. Tykkäsin!

P.P.S. olen tänä keväänä tykästynyt chisun musiikkiin. todella omituista minulta!

musta on valttia (ja viikon teemana ylivalottuneet valokuvat)

2010-03-24T10:15:00.004+02:00

olen huomaamattani pukeutunut viime aikoina usein mustiin vaatteisiin. tämä on todella outoa, koska ei-kovin-kauan-sitten en vielä omistanut yhtään mustaa vaatetta. mutta uskottava se kai on, varsinkin kun katsoo tämän viikon aikana itsestäni ottamiani kuvia.

h&m:n musta tunika ja pitsikoristeltu neuletakki ovat päässeet aktiiviseen käyttöön. seurana doctor denimin mustat pillifarkut.

(älytön ylivalottunut tikastuolilla keikistely piti ikuistaa siksi että kuvassa näkyisi kevätkengät, jotka kaivettiin kaapista ensimmäistä kertaa...)

eilen luotin samaan tunikan ja pillifarkkujen yhdistelmään. alunperin kappahlin ruosteenvärinen pitsineule second hand.

ja nyt ihan jännityksellä odotan miten uusi kietaisumekkoni selviää ensimmäisestä kerrastaan kaupungilla. epätoivoinen yritys tuoda asuun jotain väriä turkoosilla... ja polvisukat on rumasti nilkoissa koska en halunnut niitä kuvaan mutta ulos ne täytyy kuitenkin vielä laittaa. ja huomatkaa toki cd-soitin, ihan tarkoituksella taas kuvassa.

sininen lasisydän on rakkaan ystävän tuliaisia italiasta.

nyt mekon kanssa kaupungille, heippa!

päiväkävely, sen syyt ja seuraukset

2010-03-23T14:59:00.003+02:00

aivojeni se osa joka yleensä suoltaa insipiraatiota kiitettävästi meni tänään tukkoon. koska työn alla on laaja ja hirveä kirjallisuustehtävä muun vastaavan ohella, ajattelin että inspiraatio olisi hyvä saada takaisin. niinpä lähdin päiväkävelylle.

suuntasin diverssiin, turun siisteimmäksi mainittulle itsepalvelukirppikselle. kävellessä tuli melkein kuuma kun aurinko tuli pilvestä. (muistaakseni samankaltainen sää oli tänä päivänä 17 vuotta sitten, kun pikkusiskoni syntyi. järkyttävää että siitä on niin kauan!)

kirppiksellä ei ollut tungosta ostajista keskellä tiistaipäivää, joten sain katsella rauhassa. myynnissä oli vanhoja huonekaluja ja kunnostettuja taulunkehyksia jotka olisin voinut ottaa kaikki. varsinaiselta kirppikseltä ostin vain yhden kietaisumekon.

(on se muuten kumma miten ihminen ei opi. kuvien rajauskaan ei auta jos kuvaaja ei osaa valita/siistiä kuvauspaikkaa kunnolla. tietokoneen piuha, tuoli, lehdet lattialla...)

mekko on h&m:ltä ja ihan käyttämättömän oloinen. siltikin tekokuituisesta mekosta 5 euroa tuntuu kirppiksellä paljolta... mutta se sopii varmasti uusien kenkieni kanssa kunhan se kevät tulee.

harkitsin myös tällaisen paljettiviritelmän ostoa. jos se olisi ollut vähän pidempi sitä olisi voinut käyttää tunikana, mutta se oli selkeästi toppi. kauppaan jäi.

kotimatkalla poikkesin lähikauppaan, jossa on kulmakaupaksi merkillisen hyvä vihannesosasto. nyt kokeellisessa keittiössäni odotellaan uunista näitä

munakoisosiivuja vuohenjuuston/fetan/parmesanin ja tomaattien kera. (apua, muistin juuri että valkosipuli jäi!) lopuksi päälle mustapippuria ja rucolaa, nam.

kengistä ja niiden omistamisesta

2010-03-22T12:31:00.003+02:00

laskin juuri kaikki kenkäni ensimmäisen kerran moneen vuoteen. lopputulos: 60 paria.

olen järkyttynyt. 60 paria! kuka tarvitsee niin paljon kenkiä??

kengät ovat myös suurin yksittäinen säilytystilaa vievä elementti kodissani.

toistan: kuka tarvitsee 60 paria kenkiä?

osa kengistä on jossei nyt päivittäisessä niin kuitenkin viikottaisessa käytössä. suurin osa on käytössä tiettynä vuodenaikana ja muun osan vuodesta säilössä. ja sitten on ne ihanat kengät joita käytetään harvoin mutta pois antaminen tai myyminen ei tule kuuloonkaan.

olen täysin kykenemätön (toisin kuin äitini) suhtautumaan kriittisesti omaan kenkäkokoelmaani. sen sijaan esittelen uusimman hankkimani parin.

käväisin eilen ihan viattomasti sokoksen 3+1- päivien loppuhuipennuksessa. pää meinasi räjähtää juontajan raivostuttavan nasaaliäänen vuoksi (nyt meillä täällä ykköskerroksessa vielä kolme minuuttia tukisukkahousut 16 yhden hinnalla läpä läpä), mutta selvisin silti kenkäosastolle asti.

hulinoiden viimeisen päivän kunniaksi (ihan totta, kuka noiden kaiken maailman hintasirkusten nimet oikein keksii?) kaikki jo alennuksessa olleet parit oli alennettu vielä kympillä. ja tadaa, vagabondin herrainkengät lähti naurettavaan hintaan 19,95.

i'm thinking kevät, hame ja värilliset sukkahousut. vaihtoehtoisesti kapeat farkut ja paljaat nilkat.

näillä kelpaa keikaroida, vai mitä?

oh sits

2010-03-21T23:12:00.000+02:00

Olen palannut!

Elämän suurten kysymysten äärelle nimittäin.

Olen menossa ensi viikolla elämäni ensimmäisille oikeille sitseille. Pukukoodina coctail -asu. Enkä tietenkään tiedä mitä laittaisin ylleni.

Kysynkin teiltä, oi bittiavaruuden jumalat (tai kuka tahansa tässä blogissa käväisevä (aka. ehkä tsägällä Eeva)): Mikä seuraavista? Vaiko kenties pukeutumisen villi kortti, se kuuluisa musta hevonen eli: joku muu, mikä?

Ehdokas numero uno:

Hopeanhohtoinen mekkoni mustalla satiinibolerolla. Tämä oli ainakin toissapäivänä vielä ykkösvaihtoehtoni, mutta se paikka on kuulkaas hatara. Tosin pukukoodi täyttyisi tämä asu yllä aika hyvin, tuli heti sellainen olo että voisin kuvitella itseni kyseisissä vermeissä tyylikkäästi martinilasi kädessä (kuten kuvan ilmeestä ehkä voidaan havaita).

Ehdokas numero due:

Cocktailasun määritelmää paniikissa googletellessa ehdotettiin usein pikkumustaa. No täsä se nyt olis. Ja hyvä tekosyy päästä ensimmäistä kertaa käyttämään hopeanväristä jakkutsydeemiä, jonka ostin puolitoista vuotta sitten Italiasta. Nice.

Ehdokas numero tre:

Punainen mekko, jota käytin valmistujaisissani reilu vuosi sitten. Ja hei, taas se hopeanvärinen jakkujuttu! Tämän ei pitänyt edes olla vaihtoehtona, mutta sitten se näyttikin kuvissa yllättävän kivalta. Hei, olen Jenni ja olen nainen.

Ehdokas numero quattro:

rules by maryn viininpunainen silkkimekko, tässä kaverinaan samainen musta satiinibolero.

Asuihin lisättäisiin kauniisti laitettu tukka ja meikki. Asiaankuuluva laukku. Sekä korut. Ja mekosta riippuen tyllihame. Alle.

Asuihin EI sisälly kuvassa näkyvät villasukkahousut. Tai silmälasit. Tai kaapista ensimmäisenä käteen sattuneet mustat korkkarit. Tai mitään muutakaan kuvissa näkyviä mauttomuuksia.

Voih. Ollapa jonkinlainen päätöksentekokyky. Jos jollakulla on ylimääräistä, niin tänne saa lähettää.

kosmetiikka-arvonnan tulokset

2010-03-21T21:05:00.002+02:00

sunnuntai-iltaa!

lahjomaton arvontakoneistomme on pyörähtänyt, ja tulokset ovat seuraavat.

cliniquen kosmetiikkapaketin voitti nimimerkki neiti s.

vichyn setin voittajaksi selviytyi nimimerkki sanni

onnea voittajille! laittakaapa osoitetiedot maililla osoitteeseen etelastapohjoiseen(at)gmail.com niin saadaan paketit matkaan mahdollisimman pian.

kiitos kaikille arvonnasta kiinnostuneille!

bloggaamisesta

2010-03-20T11:32:00.002+02:00

olen lueskellut koko aamupäivän blogeja (siivousta vältellessä). en kovin usein luen niitä niin kutsuttuja valtakunnallisesti suosittuja blogeja, joten oli aika paljon kiinniotettavaa. hämmennyin tajutessani, että hyvin monessa blogissa jossain vaiheessa nousee kysymys siitä, jatkaako kirjoittaja blogin pitämistä vai ei. kyseisissä tilanteissa on myös mielestäni havaittavissa selkeä kaava on monen blogin kohdalla.

miten blogin menestyminen ja suosituksi tuleminen tapahtuu? suuri lukijamäärä herättää firmojen ja muiden julkisten tahojen huomion, blogit ovat toki hyvä keino mainostaa erilaisia asioita. jossain vaiheessa kuvaan astuvat ns. ilkeät anonyymit, jotka jättävät jälkeensä ilkeitä ja epäasiallisiksikin tuomittuja kommentteja ilman nimimerkkiä.

mutta onko kaikki aina ilkeiden anonyymien syytä? eräässä lukemassani suositussa blogissa kirjoittaja oli tehnyt postauksen negatiivisista kommenteista. joka ikinen näistä kommenteista liittyi siihen, että lukijoiden mukaan blogi ei enää kerro siitä mistä alun alkaen, ja suosion myötä bloggari vaan mainostaa erilaisia tilaisuuksia joissa on ollut kutsuvieraana tai ilmaiseksi saamiaan tuotteita eikä enää ehdi vastaamaan kommentteihin.

minusta on hieman huolestuttavaa lukea bloggareista joiden blogin poikima "julkkiselämä" vie huomion blogilta itseltään. kaikkeenhan ei ole ihmisen pakko suostua, vaikka tarjoukset olisivat houkuttelevia. pohdiskelin sitä, tulisiko menestyvän bloggarin olla valmis huolehtimaan blogin tason pysymisestä entisellään vaikka menestys veisikin mennessään? huomaan kyllä itsestäni, ettei blogin seuraaminen enää huvita jos se on muuttunut persoonallisesta lukemistosta mainoskuvastoksi.

tämän postauksen tarkoitus ei ole moralisoida niin kutsututtuja julkkisbloggareita ylimielisyydestä ja muiden ihmisten yläpuolella olemisesta. kellä meistä nyt ei olisi heikkoa kohtaa ilmaisille vaatteille tai kutsuille hienoihin tilaisuuksiin... aamuinen lukuvimmani vain johti pohdiskeluun. mietin myös, että mikä mahtaa olla suomalaisen keskivertobloggarin lähtökohta bloginsa suhteen. onko se suuri lukijamäärä, näkyvä menestys, ilmaiset lahjukset, oma ilo, toisten samanhenkisten kanssa keskusteleminen vai joku aivan muu?

olen viime kuukausina huomannut, että tavallisten ihmisten tavallista elämää kuvaavat blogit kiinnostavat minua entistä enemmän. sellaiset blogit joihin tekee mieli kommentoida koska tietää saavansa vastauksen. sellaiset blogit joita lukemalla tulee olo että melkein jo tuntee toisen vaikkei olisi koskaan tavannutkaan.

rupesin miettimään, mitä tapahtuisi jos joku haluaisi rahoittaa tämän blogin pitämistä (kuulen jo nauruntyrskähdykset...). itselleni blogi on vapaa-aikaani liittyvää hauskuutta, vapaaehtoinen harrastus. kirjoittelen tänne silloin kun asiaa on, enkä aina silloinkaan. kammoksun ajatusta, että tämä olisi velvollisuus ja tekstiä pitäisi syntyä tasaisin väliajoin mahdollisimman usein. lukijamäärä ehkä kasvaisi, mutta entä jos niihin kommentteihin ei oikeasti ehtisikään vastaamaan?

ja mitä sitten tapahtuisi jos blogista oikeasti tulisi suosittu, tulisi kutsuja haastatteluihin ja tapahtumiin? jäisikö se varsinainen elämä kokonaan blogin varjoon?

minusta on mahtavaa että tätä blogia ilmeisesti jokunen lukee, ja jokainen kommentti tuottaa minulle iloa ja haluan vastata jokaiselle. kuitenkin vaikka käynkin blogissa päivittäin, oikea elämäni bittiavaruuden ulkopuolella koostuu rakkaista ihmisistä, opiskelusta ja työnteosta, harrastuksista ja kotona telkkarin ääressä nököttämisestä.

pysyttelen siis jatkossakin ylpeänä arkibloggarina ja syötän rakeiset päivän asu- kuvani internetin uumeniin tuhansien kaltaisteni lailla. bloggaus on ihana harrastus, eikä vähiten sen takia että sen kautta pääsee lukemaan toisten ihania blogeja!

p.s. muistutan vielä että huomisiltaan asti on aikaa osallistua cliniquen ja vichyn tuotteiden arvontaan täällä. selvennyksiksi todettakoon vielä että purnukat eivät ole meille syydettyjä tuotelahjoituksia vaan lääkealalla olevan äitini tuomisia konferenssista :)

kapina

2010-03-18T21:35:00.001+02:00

Ihan ensteks: ÄÄÄÄK nyt on niin ihmeellinen tilaisuus saada itselleen ilmaiseksi laadukasta kosmetiikkaa, että kannattaa osallistua! Se onnistuu rullaamalla alempaan postaukseen tai klikkaamalla tästä. Lykkyä tykö!

Mitä kouluun tulee, minulla ei ole tänä keväänä enää yhtään luentoa. Tenttejä ja esseitä kyllä, mutta ei ainuttakaan luentoa. Olen alkanut harjoitella itseni johtamisen taitoa, kuten Sarasvuo tai joku muu asiantuntija asian ilmaisisi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että teen aamuisin herättyäni listan siitä, mitä sen päivän aikana pitää saada aikaiseksi. Se tarkoitaa myös sitä, ettei minun tarvitse poistua kotoani koiran ulkoilutusta tärkeimmissä asioissa.

Ah, mikä pukeutumisdilemma.

Tänään kuitenkin kapinoin pukeutumalla hameeseen ja silkkipaitaan, vaikka suuntana olikin vain koulun kirjasto ja kauppareissu. Jatkoin kapinaani meikkauspuolella more is more -filosofialla.

Kannatti. Oli kovin chic olo. Noniin, joko riittäis kursiivit.

Lila kotimainen vintage -silkkipaita on jotain niin ihanaa! Ja lisäksi lämmin, alle ei välttämättä tarvita mitään.

Jossain vaiheessa piti leikkiä hyvää emäntää ja huomioida pieni karvainen sohvatyynykin.

Katsokaa nyt, miten tää kaveri voi olla samaa lajia kaiken maailman bulldogien kanssa? :D Ei toi voi olla koira. Ihan varmasti oon vahingossa ottanut luokseni asumaan metsäkauriin ja kengurun risteytyksen. Jossa on vähän tiikeriä.

Kiivaan trenssinmetsästyksen lisäksi olen törmännyt useampaankin klassikkovaatekappaleeseen, joita omasta vaatekaapista puuttuu ja mitä kipeästi tarvittaisiin. Yksi mokomista oli ihan perus villakangastakki, ilman mitään kummempia lisäyksiä esim. veikeän kuosin, hassun kauluksen tai räikeän värin muodossa. Koska sellaisia kyllä löytyy.

Oli aika vaikeaa vastustaa, kun tällainen tuli vastaan fidalla alle seitsemällä eurolla, priimakunnossa.

Vaatteet, no, kaikki: second hand
Kengät: no nekin on kirppikseltä.

En tosin ole ihan varma vielä siitä, saako tämä takki jäädä vai lähteä. Joka tapauksessa: kallis se ei ollut!

Aargh tarvitsisin kipeästi jonkun supermallinpärstä -leimasimen noiden dorkailmeiden päälle. No amounts of make-up can save this one.

huippukosmetiikkaa jaossa!

2010-03-18T13:14:00.005+02:00

north & south jakaa lukijoilleen setit cliniquen ja vichyn kosmetiikkaa. ovat siis näytepurkkeja jotka sain mutta tiedän etten tule itse käyttämään.

cliniquen settiin kuuluu acne solutions puhdistusvaahto (50 ml),even better kosteusvoide (15 ml), self sun itseruskettava kosteusvoide (40 ml) ja city block sheer kasvojen suojavoide, jonka aurinkosuojakerroin on 25 (15 ml).

vichyltä aqualia thermal- sarjan kosteusvoide (50 ml) ja mineraalibalsami (50 ml).

sovittiin jennin kanssa että paketit saa se joka on kiinnostunut, jos kiinnostuneita on enemmän kuin yksi niin pistetään arvonta pystyyn. eli jos cliniquen tai vichyn kosmetiikka kiinnostaa, keksi itsellesi nimimerkki ja ilmaise kumpaa settiä havittelet.

vastausaikaa on tämän viikon sunnuntaihin 21.3 klo 21 asti.

edit./ lisäsin koot tuotteiden perään notta ovat nyt näkyvissä. näyttäis tulevan arpajaiset, wii!

ompelukoneen ääreltä osa 2

2010-03-13T22:17:00.004+02:00

kun nyt olin kerran siihen koneen ääreen istahtanut, viimeistelin kaksi keskenjäänyttä projektia. lyhensin yksistä housuista lahkeet (pääsevät esittelyyn myöhempänä ajankohtana) ja kavensin tekonahkahousujani, jotka ostin lindexin talvialeista jo tammikuussa. tällaisena laihana lantiottomana tyyppinä housuihin kuitenkin jäi ärsyttävät eväkkeet (tiedättehän mitä tarkoitan?) reisien kohdalle. ompelukoriin siis.

tässä housut väärinpäin päällä ja tiukasti nuppineulottuina - oli lievästi hankalaa ujuttaa housut pois jalasta ilman vakavia pistovammoja.

tällaiset niistä tuli. nahkahousujen seurana weekdayn hapsupaita ja groove fm:n tanssittavimmat hitit. korvikset eräästä pikkuliikkeestä savonlinnasta.

nyt ovat sopivan napakat ja reidestäkin tiukat. kuitenkin vielä selkeästi housut eivätkä legginsit. me likes!

mukavaa lauantai-illan jatkoa!

singerillä suhaten

2010-03-13T13:06:00.004+02:00

ilmeisesti osa-aikainen päivätyö on saanut aikaiseksi ainakin sen, että heräilen nykyään jatkuvasti aikaisin, viikonloppunakin. viimeistään kahdeksalta tekee mieli ainakin tarttua kirjaan jollei vielä nousta. lieneekö ihana kevätaurinko kaiken takana?

koska siivosin koko eilisen päivän, tänään on ollut hyvällä omallatunnolla aikaa istahtaa pitkästä aikaa ompelukoneen ääreen. sain (napit poisluettuna) valmiiksi yhden projektin, joka alkoi jo joululomalla.

näin se syntyi.

ensin ostetaan yksi stc-merkkinen valkoinen parkatyyppinen takki alennusmyynneistä. koska takki on muodoltaan täydellinen mutta tismalleen samanlainen kuin pikkusiskolla, sille halutaan tehdä jotakin.

hankitaan kangasväriä (tässä dylonin oliivinvihreä pesukoneväri) ja puoli kiloa ruokasuolaa. konetta käytetään neljä kertaa (takin pesu, värjäys, huuhtelu ja tyhjän koneen käyttö). suola ja väri heitetään suoraan pesukoneen rumpuun.

lopputulos. kiroillaan ensin sitä kun polyesterilangat ei värjääntyneet, mutta tullaan lopulta siihen tulokseen että valkoiset tikkaukset ja vetoketjut kontrastina vihreälle miellyttävät ompelijatarta suuresti.

väri on levinnyt todellakin tasaisesti eikä sitä jäänyt koneeseen yhtään.

sitten ommellaan irrotettava karvavuori.

ja harkitaan josko tehtäisiinkin vain karvaliivi yöpaidan päälle...

ommellaan 24 nepparia paikoilleen sormet verillä...

...ja voilá! tyytyväinen ompelijatar uniikissa kevättakissaan. irrotettava vuori pidentää takin käyttöaikaa.

valkoisten muovinappien tilalle tulee vielä puiset ns. duffelinapit, kunhan ehdin ostaa niitä lisää.

ehdin askarrella tänään vielä toisenkin jutun.

poikaystävä osti vuoden alussa auton, ja ajattelin kantaa korteni kekoon ostamalla kunnollisen kotimaan tiekartan irtirevittyjen puhelinluettelon karttasivujen rinnalle. kartan kansi on todella tylsä, joten tein siitä hieman henkilökohtaisemman.

sitten vaan niitä autoreissuja odottamaan...

surkea alkuviikko

2010-03-09T21:27:00.000+02:00

Olen maailman ihanimman koiran omistaja. Koirani, Honey, täyttää huhtikuussa seitsemän vuotta. Ajattelin että nyt on hyvä (ja korkea) aika tehdä muruselleni palvelus ja viedä se leikattavaksi. Mitä järkeä on koiran, jonka ei enää ikänsä puolesta kannattaisi saada pentuja, antaa kärsiä juoksuajasta ja stressaavista valeraskauksista loppuikänsä ajan?

(Kuva täältä)

Olin varannut ajan operaatiota varten eiliselle (maanantaille), sillä olen itse lomalla tämän viikon ja vakkarieläinlääkäri on täällä helsingissä. Operaatio tehtiin ja toimme kotiin ihan pöllyissä olevan kaverin, jonka leikkaushaavasta tihkui verta. Ja tihkui verta. Ja niin edelleen. Verta alkoi olla myös koiran peitossa ja alustassa. Loppuillasta päädyimme viemään Honeyn yliopistollisen pieneläinsairaalan päivystykseen. H otettiin tutkimuksiin, sillä emme tienneet oliko vuoto myös sisäistä. Lähdimme kotiin nukkumaan ilman koiraa.

Huonosti nukutun yön jälkeen odotimme puhelua klinikalta. Se tuli vasta puolenpäivän jälkeen. Vuoto ei kuulemma ollut sisäistä, mutta se ei ollut myöskään tyrehtynyt. Lääkäri ehdotti, että Honey nukutetaan uudelleen, tikit avataan ja vuotavat verisuonet poltetaan umpeen. Jäimme taas odottamaan.

Ulkona oli upea ilma, mutta ei tuntunut hyvältä ulkoilla ilman koiraa. En halunnut tehdä mitään mutten myöskään pystynyt vain istumaan paikallani. Välillä syytin itseäni siitä että olin saanut päähäni viedä koiran leikattavaksi alun perinkään. Välillä puin mielessäni erilaisia "entä jos"
-vaihtoehtoja. Välillä yritin rauhoitella itseäni ja sanoa, että kyllä tämä tästä. Kerran epäonnistuin edellä mainitussa ja itkin itseni hyperventilaation partaalle.

Wipulle ominainen löhöilyasento :) (vuodelta -08)

Kahden leikkauksen ja nukutuksen jälkeen saimme tänään hakea kotiin jo paremmin voivan pikkuisen. Voimme vain toivoa ja uskoa, että nyt haava pysyy kiinni. En muista, milloin viimeksi olen ollut näin väsynyt ja helpottunut yhtä aikaa.

Tiedän, etteivät lemmikit ole ikuisia. Kun joskus joudumme hyvästelemään iäksi, toivon että voimme tehdä sen hyvillä mielin, pitkän ja onnellisen elämän päätteeksi. Se hetki ei kuitenkaan ole vielä.

Teimme kahden päivän aikana tonnin laskun, koiran hoitamiseen. Jokainen sentti oli sen arvoinen. Lemmikki on meille perheen jäsen.

Päivällä, kun oli aikaa pohtia, ihmettelin miksi vielä maanantai-aamuna päällimmäisin murheeni oli se, mistä löytäisin täydellisen trenssin.

naistenpäivän yllätys

2010-03-08T18:59:00.003+02:00

tänä aamuna heräsin yhdeksältä ovikellon soittoon. oven takana oli posteljooni (tai oikestaan jo seuraavan oven takana, kun kesti hetki ponkaista ylös sängystä, yrittää siloitella tukkaa ja kääriytyä aamutakkiin näyttääkseen siltä että on ollut hereillä jo pidemmänkin aikaa, kunnes tajusin ettei sillä juurikaan ole väliä mitä posteljooni ajattelee). sain ihanan paketin ja kaupan päälle jäätelöauton mainoslehtisen, voi onnen päivää.

ja paketti piti tietenkin heti avata. se oli salaiselta ihailijaltani, nimeltään asos.com. (kerrottakoon että salaisen ihailijan lähettämä naistenpäiväpaketti oli tietty bloggarin itsensä maksama...) kyseessä siis itselleni synttärilahjaksi tilaamani kenkäpari, siistisit kotiovelle toimitettuna!

pussista paljastui hieman ruttaantunut melissan kenkälaatikko, joka pääsee heti kokoelmiini kunhan jaksan siivota vaatehuoneen.

ja ruttaantuneesta laatikosta löytyivät ihanat ashanti ankle bootit sopivasti odottamaan (vähän) keväisempiä sateita!

koko on napakan sopiva, villasukkaa ei sisään mahdu mutta eihän tällaisissa leidikengissä ole tarkoituskaan!

palasin tietty takaisin sänkyyn heti paketin avattuani - kengät jalassa.

niin on komiat että menee vaikka flanellisten pyjamahousujen kanssa!

ja miten ne tuoksuu hyvältä! (en ihan ymmärrä miten kengät voi tuoksua hyvältä...)

p.s. en tiedä miten asia yleismaailmallisesti toimii, mutta 24 vuoden kokemukseni pääkaupunkiseudun postinjakelusta on se että laskut kolahtaa luukusta eteisen matolle puolen päivän aikaan. täällä on siis liikkeellä todella aamuvirkku postinjakaja!

shoppailumania

2010-03-08T11:12:00.004+02:00

takana on ihana mutta tekemisentäyteinen viikonloppu. olen naistenpäivän kunniaksi antanut itselleni luvan lomailla tämän päivän.

kävin loppuviikosta helsingissä työhaastatteluiden merkeissä. nyt varmistui että vietän kesäni pääkaupunkiseudulla, mikä helpottaa monia asioita. vietin myös hauskan illan lapsuudenkodissani pikkusiskon ja näiden veijareiden kera.

tullessani perjantaina takaisin turkuun nappasin samaisen siskon mukaani viikonloppulomalle. lauantaina lähdimme kaupungille, koska allekirjoittaneen piti ostaa pipo ja mahdollisesti etsiskellä saappaita. keskustan ostoshelvetissä oli vuosittaiset halvennushulinat, ja huonostihan siinä kävi.

poikkesimme ensimmäisenä kenkäkauppaan, jonka kaikki talvikengät vain tänään -70% -tarjous koitui kohtalokkaaksi. en ostanut niitä kauan kaipaamiani matalia saappaita, vaan jotain paljon parempaa - vagabondin kasakkasaappaat jotka sopivat täydellisesti porkkanahousujeni kanssa. ja hinta mainitusta supertarjouksesta johtuen 40 e alkuperäisen 129 sijaan...

neuletakki h&m
housut weekday
saappaat vagabond

tunika h&m
hörsäkeliivi vero moda
legginsit american apparel

t-paita h&m
(vastustan blogistanian raitamaniaa ihan kiusallani ja pukeudun palloihin)

paljettibaskeri vero moda
farkkuhame h&m
joka naisen pakollinen team edward -paita kanadasta

päivän saldo oli hyvä. löysin hyviä perusvaatteita, jotain vähän erikoisempaa ja ennen kaikkea sain viettää ihan mahtavan päivän aivan mahtavan pikkusiskoni kanssa!

sisko osti farkkunsa zarasta ja purkkarit ovat vagabondin. ihana merimieslaukku h&m.

sunnuntain vietin kuoron kanssa naantalissa hienosti onnistuneen konsertin merkeissä. sitä piti tietysti vähän juhlistaa jälkeenpäin - yksi syy lisää rauhalliseen maanantaipäivään. koko päivä meni joutuisasti toista kotimaista puhuessa - olen niin iloinen siitäkin että ruotsi käyttökielenä alkaa olemaan varsin sujuvaa!

hyvää naistenpäivää kaikille!

laiskurin sunnuntaisaavutuksia

2010-03-07T20:01:00.000+02:00

Kuvasin! Sen eilen mainitsemani asun nimittäin. En muuten olis kuvannut, ellei farkkushortsit olis jalassa kolmatta päivää putkeen. Yliannostus on jo lähellä. (Huomasin muuten jo alla olevat kuvat nettiin ladattuani että sama meininki on ollut myös muualla, no copying intended. ;)

Farkkushortsit: Zara

Reikäpaita: H&M

Pipa: American Apparel

Kävin tänään Itiksessä ihailemassa kuutamoa, sitä hinnat kuutamolla -kuutamoa. Ostin nuden värisen lerpsukkalaskosneuleen kympillä, ei paha.

Tärisin jännityksestä Stockan trenssi -rekkien välissä. Siis ihan oikeasti tärisin. Ja vatsanpohjassa kutkutteli. Mun on pakko saada täydellinen trenssi kevääksi! PAKKO! Siitä on tulossa ihan mahdoton pakkomielle. Argh.

P.S. Osaako joku kuvitella, miten hienoa on omistaa ulkonäöltään täydellinen spugeilupipo, joka onkin oikeasti luomupuuvillasta valmistettu American Apparel? Se on naamioitujapipo. Päivällä Peter Parker, pesulapussa Spider-Man. Niin siistiä.

flood

2010-03-07T01:33:00.001+02:00

Mielessäni on tällä hetkellä miljoona asiaa. Kaikki yhtä aikaa ja silti tilaa on vaan yhdelle kerrallaan, ehkä joku tietää tunteen. Jospa blogipurkaus auttaisi jäsentelemään? Kokeillaan.

1. Leopardikuvioinen takki
Miksi oi miksi tulin viikon hiihtolomalle Helsinkiin (<3) enkä pakannut taannoin zaran aleista ostamaani leopardikuvioista takkia mukaan? Johtuu ehkä siitä etten ollut vielä nähnyt näitä kuvia. No, ehkä tämä innostuksen ja inspiraation sekainen puuska kestää viikon yli. Ja ehkä Kuopiossa on joskus tänä keväänä vielä tarpeeksi leutoa nukkavillakangastakille (YEAH RIGHT).

2. Häämatka
Olemme pohtineet häämatkakohdetta. Hämmentävää kyllä, tällä hetkellä yksi varteenotettavimmista vaihtoehdoista olisi Ison-Britannian ja Irlannin kiertoajelu: ajelisimme vuokra-autolla lontoosta etelä-englannin kautta pohjoiseen, loikkaisimme Irlantiin ja ajelisimme siellä. Yöpyisimme kodikkaissa B&B -paikoissa, eikä haittaisi vaikka sataisi. Näkisimme skotlannin ylängöt, ihailisimme luonnon keskellä laiduntavia lammaslaumoja Irlannissa ja haistelisimme merituulta rannikoilla.

Toisaalta meillä olisi paukkuja (aka. aikaa ja ehkä jopa rahaakin) lähteä jonnekin kauemmaskin: paratiisisaarelle sukeltelemaan tai tutkimaan melkein mitä tahansa mannerta. Kerrankin on liikaa vaihtoehtoja.

P.S. Muuten muistaakseni eräät fiktiiviset sankarittaretkin ovat harrastaneet retkiä brittein saarten maaseudulla, tosin hevosvaunuissa ja pari sataa vuotta sitten. Mut silti!

(Kuvat viimekeväiseltä Irlannin -reissulta)

3. Farkkushortsit
Olen ollut omasta mielestäni varsin renttumaisella tavalla tyylikäs, olenhan pukeutunut jo kahtena peräkkäisenä päivänä risaisiin farkkusortseihin ja reikäpaitoihin. Miksi en ole saanut moista kuvattua ja realisoitua blogiin, se on ihan mysteeri. Maaginen saamattomuudenpuuska, joka rajoittuu myös blogin ulkopuolelle. Kuten koulutehtäviin ja tenttiinlukuun. Ehkä tähän on joku diagnoosi.

4. Nostalgia
Miten kummassa päädyin taas youtubessa mitä ihmeellisimpiin videoihin? Olavi Uusivirta (ei kuulu vakiokuuntelukalustoon) vei minut tällä biisillä muutaman vuoden taa, eri aikaan, eri paikkaan. Oi aikoja, oi kaihoa.

En muuten ole koskaan tajunnut scifiä, jossa matkustetaan aikakoneella. Kuka tarvitsee aikakonetta kun sitä varten on musiikkia ja tuoksuja?

5. Miesten paita ja porkkanahousut
Porkkanahousut minulla jo on, mutta löysä neulepaita (ei ole ihan pakko olla oikeasti miesten) puuttuu. Miten vaatekaapistani voi uupua sellainen klassikko? Ma ei tajuta.

Geraldine on selkeästi ollut viisaampi. (Bloginsa on itselleni uudehko tuttavuus, mutta tykkään! Inspiroiva sellaisella helposti itsekin toteutettavalla tavalla.)

Tässä ne nyt toistaiseksi oli. Nyt nukkumaan siitä.

On niin helppoo elää nyt ja tässä.

voi Milo minkä teit.

2010-03-04T12:25:00.000+02:00

Ahkera Gilmoren tyttöjen ja Heroesin tapittaminen on vihdoin tehnyt tehtävänsä. Huomasin ihan puolivahingossa etsiväni youtubesta Fergien big girls don't cry -videota, vaikka Fergie itse ei voisi vähempää kiinnostaa.

Saamarin Milo Ventimiglia. Kai se on pakko myöntää: fanitan.

Kun vuosituhannen alkupuolella tapitin Gilmoren tyttöjä televisiosta, Milon hahmo Jess oli mielestäni lähinnä ärsyttävä, pidin Deanista paljon enemmän.

Nyt olen ilmeisesti Fergien sanoja lainatakseni se Big Girl, koska homma kääntyi päälaelleen. Varsinkin Heroesin jälkeen.

Teini-oo-miksi-olen-niin-kateellinen-fergielle -angstia tasoittaakseni voisinkin suositella vielä Rupert Holmesin Escape -laulua. Ihan mielettömät lyriikat! Tykkään. Ei se ruoho taida olla vihreämpää aidan toisella puolella, ei edes Milon kanssa. ;)

ps. lisäsin tunnisteisiin "jylhät sankarit". Nehän on kuitenkin yksi tän blogin tukipilareista! :)

isn't she lovely?

2010-03-03T21:59:00.006+02:00

jenni vei lähes kirjaimellisesti sanat suustani trenssipostauksellaan - olimme ilmeisesti toisistamme tietämättä molemmat kirjoitelleet täydellisen trenssin etsimisestä. toiston vuoksi en mainitse trenssejä. paitsi ehkä ihan vähän.

olen itsekin surffaillut burberryn sivuilla unelmoimassa siitä täydellisestä yksilöstä - tuollaiseen ajattomaan laatuvaatteeseen satsaaminen kirpaisisi nyt todella kovaa, mutta se varmaan maksaisi itsensä takaisin...eikö? toinen syy miksi burberryn sivut koukuttavat on emma watson. nuoren naisen näyttelijäntyöstä voi olla montaa mieltä, mutta onko suloisempia kasvoja olemassa! mainoskasvona emma on hyvä: itse ainakin haluan mullekaikkinytheti nuo trenssit, jos ne saavat näyttämään emma watsonilta.

itselleni käy joka kevät niin, että löydän (ylihintaisen) täydellisen takin, kuolaan sitä aikani ja unohdan sitten, ja seuraavana keväänä sama juttu. jos sitä vain satsaisi yhteen hyvään ja olisi sitten tyytyväinen!

(tämän kevään löytöni on stockmannilta ja merkkiä lulu & mimi. kuvaa en löytänyt, ehkä käyn ottamassa sellaisen salaa.)

tänään on virallisesti jo kolmas kevätpäivä, joten pukeutumiseni oli sen mukaista.

kauluspaita h&m
farkut crocker
koru äidin vanha

koska nyt on jo niin keväistä (kiellän täysin sen, että lunta tupruttaa taivaan täydeltä, eiliset loskakasat ovat jäätyneet vaarallisesti ja kaduilla on pelottavan liukasta), lähdin ensimmäistä kertaa tänä vuonna liikkeelle korkokengillä.

ja päähäni laitoin ensimmäistä kertaa kevätpipon.

iloista alkukevättä! (kyllä tää tästä.)

p.s. tajusin juuri, että facebookissa on jonathan from spotify- faniryhmä. täydellistä!

classics: trenssiunelmia

2010-03-03T13:58:00.001+02:00

Jokakeväinen trenssinhimoni on taas täällä. Minulla on pari trenssiä, yksi lyhyt armyvihreä ja yksi kermanvärinen polvipituinen, jossa on pussihihat ja jännä kaulus.

Olen tyytynyt johonkin muuhun kuin mitä oikeasti haluaisin: klassisen trenssin. Beigen, kaksirivisillä napeilla, kauniilla ja istuvalla leikkauksella, vyöllä, juuri oikeanlaisilla napeilla ja taakse leikatulla keepillä. Täyspuuvillaisena ja polvipituisena, kiitos.

Burberry, tuo klassikkotrenssinvalmistaja, on tehnyt ainakin aikoinaan trensseihinsä irrotettavan, paksun vuoren. Sellainen ei olisi minullekaan pahitteeksi, sillä mokoma lisäisi takin vuosittaisia käyttöpäiviä huomattavasti.

Burberry prorsumin pre fall -mallistoon kuuluvaa takkia kuolaillessani nostin puolihuomaamatta takkia koskevat standardit pilviin. Melkein kahden tonnin takista en edes ala haaveilla, joten selailin nettikauppojen tarjontaa.

BP:nkin (lääh) trenssi pääsi kuvaan. Cheap mondayn versiossa on jotain viehättävää renttumaisuutta. Topshopin takeista vasemman puoleinen on hyvinkin kiinnostava, mutta en löydä takista tuon kuvan lisäksi mitään tietoa!

Toistaiseksi parhaalta vaikuttaa asoksella myynnissä oleva GAP:n trenssi. Vain yksi (okei, kaksi) asia estää minua klikkaamasta takkia heti ostoskoriin: väri. Jos takki yhtään taittaa beigeen enemmän kuin valkoiseen, olisin tyytyväinen. Kuvasta vain on niin vaikea saada selvää, mikä onkin toinen mietityttävä asia: trenssiä pitäisi päästä kokeilemaan ensin. Ostosten palauttaminen asokselle kun ei juuri houkuttele.

Oih ja voih, metsästys jatkuu. Varovaisena kuitenkin uskallan toivoa, josko tänä keväänä se hetki koittaisi, ja löytäisin trenssin joka kestäisi ylläni vaikka hautaan saakka.

Asiaa ei yhtään helpota se että olen lähdössä pääsiäisen jälkeen Pariisiin. Kuvitelkaa: pariisin kadut, kaunis mekko puettuna täydellisen trenssin alle! Perfection!

synttäriviikonloppu

2010-03-02T15:01:00.003+02:00

viikonloppuna tuli juhlittua niitä puolipyöreitä vuosia oikein kunnolla. poikaystävä oli järjestänyt yllätykseksi (okei ehkä tiesin tai ainakin arvelin jotain etukäteen) vaikka mitä hauskuuksia. siskoni, vanhempani ja parhaat ystäväni tulivat käymään, käytiin syömässä kahteenkin otteeseen hyvissä ravintoloissa, sisko oli leiponut ihania kakkuja...

nyt kotona näyttää tältä:

ohjelmassa oli myös mm. ongintaa :) sisko oli tehnyt sitä varten mahtavia somistuksia

päivän kunniaksi pukeuduin vaaleanpunaiseen tyllihameunelmaan ja uhmasin loskaa mokkasaappailla. onneksi päästiin autolla ovelta ovelle!

oli ihan mahtava viikonloppu! synttäreitä saisi olla useamminkin kuin kerran vuodessa...

prinsessahäät. prinsessakengät. hääkengät. kenkähäät.

2010-03-01T19:14:00.000+02:00

Erään asuinkaupunkini väylän varrella on ollut jo pari viikkoa kylttejä, joissa lukee "prinsessahäät". Joukkoon on ripoteltu myös parit "prinssihäät". Kylttien on mitä ilmeisemmin ollut tarkoitus viitoittaa vieraiden tietä hääpaikalle, ja juhlakalut ovat omilla nimillä varustettujen kylttien sijaan päätyneet viitoittamaan tietä häidensä teemalla. Viisas varoitus vieraille, ehtivät tehdä u -käännoksen ajoissa, juhlapaikan pihalta (tai vielä pahempaa: sisältä) pois lähteminen olisi jo hyvän maun rajojen ulkopuolella.

Meidän häistä ei tule prinsessahäitä, eikä prinssihäitäkään, mutta yhdessä asiassa oloni on kuin Tuhkimolla: se täydellinen kenkä on hukassa! Tarkemmin sanoen kaksi kenkää, mielellään vielä eri jalkoihin.

Puku minulla on jo, poikkeuksellisen mäihän ansiosta sain se puoleen hintaan, ja ajattelinkin juhlistaa kyseistä rahansäästöä panostamalla kenkiin kunnolla. Puvussa on kullan väriä, ja haluaisin saman teeman toistuvan kengissäkin.

Nettikauppoja haravoimalla löysin parikin (lievä understatement) ehdokasta.

Asos:

Melissat. Kultaisena. Sydän. Rakkautta. Kyllä mulle vois kelvata. n. 112e.

En tiedä onko nämä vähän turhankin strappy happy joy joy, mutta korkoa on ihan kivasti (13cm). Merkki on dune, 158e. En ole viime aikoina juurikaan käyttänyt remmikorkoja, mutta ehkä kesään mennessä mieli vielä muuttuu - onhan silloin jo aika lämminkin.

"Ihan kiva" -osastoa.

Net-a-porter:

Louboutins, louboutins, louboutins, louboutins. Nyt tai ei koskaan. Näille taatusti löytyisi käyttöä vielä kahdenkymmenenkin vuoden jälkeen, eli jos näihin päädyn niin se on sijoittamista jos mikä. Ihan hintojenkin takia. (Ylläolevien kenkien hinnat kolmen-neljänsadan kieppeillä.)

Mytheresa:

Löbs, edelleen. n. 680e.

Outnet:

Oscar de la Renta, n.255e.

Minna Parikka:

Lulut. Oih. 290e.

Parikan kevät/kesä -mallistossa on myös aikamoisia ihanuuksia (esim. melt, love ja little lulu), vielä kun tietäis missä väreissä niitä saa.

Lääh. Ja tässä oli sitten ihan vaan pieni läpileikkaus. Onko suosikkeja?

Olen varmaan ihan outolintumorsian, panostaa nyt enemmän kenkiin kuin pukuun. :D

viikon alternatiivikenkäpari

2010-03-01T17:01:00.004+02:00

kevät tulee, mutta sillä on hintansa. taivalta sataa vaakatasossa vuorotellen tiskirätin kokoisia räntähiutaleita (veljeni termillä kalsarinkappaleita) ja rakeita. kadut lainehtivat loskaksi muuttuneesta lumesta, ja säähän sopiva kenkävalikoima on kutistunut tasan yhteen pariin.

kumisaappaat

rännästä ja loskasta huolimatta kevättalvi on maailman parasta aikaa. varsinkin tällaisen talven jälkeen, tämähän on vasta vuoden ensimmäinen loska!

ja kuinka voisi olla pahalla tuulella kun omat kumpparit näyttävät iloisilta ja pitävät varpaat kuivina vaikka loskaa olisi nilkkoihin asti!

rakastan luumunvärisiä haisaappaitani monesta syystä, eikä vähäisin ole niiden hankintahistoria.

joitakin vuosia sitten en vielä tuntenut jenniä kovin hyvin, mutta kadehdin jo hänen vaaleansinisiä saappaitaan. eräänä hyvin loskaisena marraskuun päivänä vakuutin isälleni, että jokaisen isän täytyy ostaa tyttärelleen kumisaappaat, ja se toimi! myöhemmin siskoni hankki oman turkoosin parinsa samalla systeemillä, ja äitiä nauratti kuinka tyttäret kietovat isänsä niin helposti pikkusormen ympärille...

mutta kyllähän jokainen isä sen ymmärtää, että tytön on hyvä kulkea varpaat kuivina ja lämpöisinä niin vesi- kuin loskakeleilläkin :)

aiheeseen liittyen pieni sneak peek itse itselleni tilaamaan synttärilahjaan. nyt sitä kevättä odotellessa...

kuva asos

25 = aikuinen?

2010-02-27T10:39:00.002+02:00

täytän huomenna 25.

en ole pahemmin ikäkriiseistä koskaan kärsinyt, ehkä silloin kun täytin 20. (kuka muistaa millaista oli olla 20??) nyt kun seuraava neljännesvuosisata pyörähtää käyntiin, tulin ajatelleeksi aikuisuutta.

mitä aikuisuus oikeasti omissa valinnoissa ja omassa arjessa merkitsee? ja tietysti, pitääkö 25-vuotiaan olla jo aikuinen?

aikuisuus on

vastuun kantamista itsestään

että ostaa kaupastakin muutakin kuin suklaata

hankkiutua eroon kaikista tekonahkaisista kengistä ja korvata ne nahkaisilla

tärkein pointti siinä että tuntee itsensä aikuiseksi on tietysti se, että voi omahyväisellä ja vähän (teko)kaihealla äänellä toistella nuoremmilleen että "silloin kun mä olin NUORI niin..."

se tietty todistaa oikeasti siitä että on kaukana aikuisesta. onneksi!

taidan olla aika surkea aikuinen. mutta aion olla hyvä 25-vuotias!

seuraavaa neljännesvuosisataa odotellessa,

-eeva

uusi tukka

2010-02-27T10:09:00.004+02:00

ja uusi kampaajatuttavuus! luulen että meistä tulee hyviä ystäviä. jos näin käy, kerron puljusta myöhemmin enemmän.

malli säilyi samantapaisena, toispuoleisuutta korostettiin vielä lisää. takana on havaittavissa myös sekä ihan lyhyttä että pidempää. "sulla on tollainen keessi", totesi poikaystävä ilahtuneena (??).

vuosien pitkätukkaisuuden jälkeen olen niin tyytyväinen näin lyhyeen! se on helppo, ja silti näyttävä - pitkä tukkani oli aina kiinni koska olin niin tumpelo käsittelemään sitä...

p.s. mitä kännyköiden hinnoille on tapahtunut??? lähes neljä vuotta palvellut uskollinen puhelimeni on tullut tiensä päähän - ensin sammui valo, sitten pysähtyi kello. viimeinen heikkouden merkki oli, kun virrat meni joka kerta kun tuli viesti tai puhelu. tänään ollaan menossa ostamaan uutta, mutta mitä ihmettä! kaikki puhelimet tuntuvat maksavan vähintään 300 euroa ja/tai vaativan sitoutumista kytkykauppaan. missä on ne yksinkertaiset kamerattomat puhelimet joita sai hyvässä lykyssä useamman kappaleen satasella?

Ystävänpäiväpari

2010-02-26T15:26:00.001+02:00

Pari päivää ennen ystävänpäivää postiluukustani tipahti postin "sinulle on paketti"
-kortti. Hain paketin postista. Se oli iso, raidallinen ja Eevalta! Pyöräillessäni postista kotiin pohdin, olinkohan joskus Eevan luona käydessäni unohtanut sinne jotain, tapani mukaan. Laskeskelin mielessäni pyyhkeitäni ja paitojani, mutta mitään ei tuntunut puuttuvan.

Paketissa oli itse tehty ystävänpäiväkortti ja KENGÄT! Ihanat, punaiset vintagesaappaat jotka ylettyvät polven yli ja näyttävät kivoilta myös polven alle rutattuina.

Lisäksi saappaissa on kivan lämmin vuori, joten paukkupakkasillakin pärjätään. Kyllä ennen osattiin!

Kiitos Eeva! Paras ystävänpäivälahja ikinä.

hempeilyä

2010-02-24T22:57:00.000+02:00

Pitipä hehkuttaa vähän löytynyttä inspiraatiota parinkin asun kera - tänään olin nimittäin jokseenkin cowgirl with a twist farkkushortsieni, miesten ruutupaidan -ja ylipolvensaappaiden kera. Migreenikohtaus laittoi kuitenkin suunnitelmat uusiksi: farkkushortsit lensivät nurkkaan ja tyttö oli peiton alla kärsimässä ennen kuin kukaan ehti sanoa "valokuva".

Mutta eilisen asu tuli taltioitua. Selailin vanhoja kuvia ja muuan asukuva, jossa ylläni on vanhat kunnon mustat vetskarilahjefarkut jäi mieleen. Kaivoin farkut esille ja päästin taannoin aleista ostamani roosanvärisen pitsipaidan ensimmäistä kertaa käyttöön.

Alla inspiraation antanut kuva viime keväältä:

Olen huomannut, että jos vasta hankittua vaatetta tai asustetta ei ota heti käyttöön, se saattaa unohtua kokonaan. Käyköhän kenellekään muulle näin? Roosassa pitsipaidassa ei ole mitään vikaa, ja silti se pääsi käyttöön vasta nyt. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan: paita on ihanan hempeä niin väriltään kuin materiaaliltaankin!

Liehupaidan kanssa on kiva leikkiä!

Farkut River Island, sininen paita zara, pitsipaita lindex, kengät kirppikseltä

Ihan uskomaton koira. Samassa sohvannurkassa jokaisessa kuvassa, tällä kertaa vaan lelu kainalossa. :D Ihmettelee kun emäntä loikkii edessä ja katselee sohvaltaan paheksuvasti.

Olen parhaillaan valmistelemassa huomiselle kolmen ruokalajin illallista kahdelle. Annoin poikaystävälle joululahjaksi lahjakortin joka oikeutti itse valmistettuun gourmet -illalliseen ja leffaan. Aloitin tänään jo jälkiruoan tekemisestä. En vielä uskalla paljastaa mikä herkku on kyseessä, jos mokoma sattuu lukemaan tämän, mutta voin vihjaista että yhtenä aineksista on kuohuviini. Toivotaan että lopputulos on herkullinen!

vuoden löytö

2010-02-23T18:44:00.005+02:00

arvatkaa kuka löytyi tänään ihan sattumalta, piileskelemässä samassa muovipussissa imurin suuttimien ja pölypussien kanssa!

oma pikku kamerani! olin jo aivan luopunut toivosta että tiemme enää koskaan kohtaisivat, mutta niin vaan silti kävi!

ihana omenanvihreä kamera! jihuu!

oli aika mieletöntä, että koska kamera on elokuisen muuttoni jälkeen ollut täysin koskematta, viimeiset otetut kuvat toivat ihan yllättäen kesäisiä muistoja.

photos

2010-02-23T16:28:00.001+02:00

Näitä on ollut monessakin paikassa siellä täällä, ja innostuin selailemaan vanhoja valokuvia. On niin paljon mistä valita! Ja niin paljon mistä olla onnellinen.

En siis millään pystynyt pitäytymään yhdessä kuvassa per tehtävänanto, joten tiedossa kuvatykitystä. Suurin osa kuvistani on tietenkin muista ihmisistä ja minusta itsestäni heidän kanssaan, mutta muiden yksityisyyden suojelemiseksi nämä on vähän enemmän minua vaan.

A picture that makes your heart smile.

African soil, 2007.

Kännykkäkameralla otettu kuva: ai miten niin whippetit viihtyy peiton alla? Pää tyynyssäkin saakeli.

A picture that describes how you’d like to spend every day

Zanzibar 2007 (se olen minä tuolla).

Päärynäpuussa, Perugia, Italia 2008

A picture of how you’d like the world to see you.

Seikkailija. Onnellinen.

Leaps of Faith.

A picture of you very drunk.

Harkitsin tätä aika tarkkaan, olen alalla jolla tämä ei ole kamalan hyvää peeärrää. Mutta kai se on vaan myönnettävä että nuorena on tullut tehtyä kaikenlaista (kuva on tosi vanha). Eikä tilanne edes ollut niin paha kuin kuva antaa ymmärtää. Ja seliseli. Naama on laikukas naamiaismeikkien jäljiltä! :)

A picture of you with someone you love.

Me kaksi Tahkolla, toukokuu 2009.

A picture of you that you had no idea was being taken.

Doubledeckerin yläkerrassa, jossain päin Kentin maakuntaa tai etelä-sussexia, kesä 2006.

A picture of you when you were anything but happy.

Elämäni rankimpia aikoja.

A picture of a time in your life that’s over, and you couldn’t be more thankful that it is.

Vuosien takaa, paikasta jossa asuminen oli ihan yhtä painajaista. Liittyy myös ylempänä olevaan kuvaan.

A picture of a time in your life that’s over, but you wish it wasn’t.

Jenni ja Eeva sienimetsällä syksyllä 2008! Silloin kun asuttiin vielä kämppiksinä parin muun ihanan tytön kanssa, herkuteltiin, katsottiin Jane Eyre -maratooneja ja käytiin sienestämässä opinnäytetyön tekemisen sijaan. Kuvassa EI siis olla riu'ulla.

A picture of you showing off a new haircut/color.

Mheheh, Sambia -07. Erittäin Etiopia-Jazz. Sinne meni viimeinenkin katu-uskottavuus. Hei hei!

Olin hiusmallina joskus vuonna x

Polkkatukka ja otsis! Pari päivää tämän jälkeen värjäsin sen oranssinpunaiseksi. Loppukesä 2007.

A picture of you being ridiculous.

"The One With the Princess Leia -Fantasy"

(tän jutun saa tajuta ken tahtoo)

Me Jane, you Tarzan (se on ihan oikea afrikkalainen liaani!)

A picture of a time when everything was changing.

Nyt Eeva kyl tykkää. Valmistujaiset, vähän tän jälkeen muutin Kuopioon, piti pistää vähän jalalla koreasti ensin. :D

The most recent picture of you.

Siinä pieniä palasia minusta, please don't hold them against me.

inspiraatio palaa pätkittäin

2010-02-23T12:50:00.001+02:00

Mauno, tuo pieni veijari, osoittaa pitkästä aika pienenpieniä yhteistyöhalukkuuden merkkejä. Joten näillä mennään.

Kuten jo aiemmin kerroin, olen kärsinyt jokseenkin katastrofaalisesta inspiksen puutteesta viime aikoina, mitä tulee kaikkeen. Nyt alkuviikosta se on alkanut hiljalleen elpyä: tentit on tältä viikolta jo tentitty ja seminaarityötkin pikkuhiljaa pulkassa.

Illalla lähden katsomaan poikaystävän bändin ihka ensimmäistä keikkaa paikallisen musiikkibaarin open stage -iltaan. Pitää varmaan kerätä kunnon cheerleading -energiat iltaa varten, ehkä pääsen porukan viralliseksi groupieksi. :D

Eilisen asussa oli edes hitunen järkeä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Tosin: unohtakaa bad-hair-dayt, minulla on meneillään ihan kunnollinen bad-hair-month. Siksi siis pipo.

Eilinen toi mukanaan myös keskisuuren oivalluksen. Kun kelit ovat jo kolmatta kuukautta putkeen pitkäkalsari -materiaalia, ja tekee mieli valittaa siitä että kaikki naisellinen (tai no mekot ja korkkarit nyt ainakin) tuntuu kaikessa epäkäytännöllisyydessään mahdottomalta, on jäljellä vielä yksi valttikortti: huulipuna! Se ei kysy säätä.

Olen joskus ostanut jotain naamiaisia varten tuon ihanan pariisinpunaisen (oma nimitys värille) huulipunan halpiskosmetiikkamerkki wet'n'wildilta, ja se osoittautui tosi hyväksi! Ei lähde huulista niin millään, levittäytyy tasaisesti eikä tahmaa liikaa. Itse saan tämän käyttämisestä kunnon Edith Piaf -vibat, vaikka Piaf taisikin olla itse astetta tummemman värin kuluttaja. Jos joku tykästyi, niin puna on wet'n'wildin gloss & shine -sarjaa, sävyn nimi niinkin persoonallinen kuin E81410, eli se kaikista kirkkaimman punainen. :)

Tästä kuvasta tuli jostain syystä mieleen chisu!!??

Äidin ystävän käsin tekemä villapaita on ihan mieletön. Ajatella, että joku on noin taitava. Omasta mielestäni olen neulomisen saralla erityisen onnistunut joka kerta kun saan tehtyä villasukkaan kantapään.

Villapaita: käsityötä

Musta hame alla: terra nova

Punaiset mokkaylipolvensaappaat: niihin liittyy pieni tarina yhdestä ihanasta ystävästä. Pahoin pelkään, että teen niistä viikon kenkäparin ja kerron sitten lisää!

Huivi: kirppis

Tiikerikuosinen sohvaperuna taustalla: omasta takaa

Hupsista, huomasin juuri että nyt sitä inspistä alkaa olla jo yli omien tarpeidenkin. Pysykää siis linjoilla!

sonia rykiel pour h&m

2010-02-20T13:46:00.005+02:00

olen tyypilliseen tapaani ihan myöhässä näissä koko blogistaniaa ravisuttavissa tapahtumissa - tällä kertaa tarkoitan tietysti sonia rykielin uuden malliston lanseeraamista hennes & mauritzissa.

mallisto on kaupoissa juurikin tänään, ja ihan sattumalta tuli mieleeni vilkaista sitä netissä.

siitä on aikaa kun viimeksi olen käynyt h&m:ssä, mutta nyt voisi olla taas aika. suora- ja lyhyttukkaisena sitä katselee myös ihastellen mallien kiharapehkoja. myydäänköhän tuonlaisia peruukkeja malliston seurana?

jollain tavalla minua innostaisi hankkia musta printtipaita jossa lukee "minun rykiel-paitani". se on osunut silmiini useasti bussipysäkin mainoskyltissä.

myös pitkä raidallinen neulepaita on ihana! ennustan että siitä tulee jonkinlainen uusi klassikkovaate blogimaailmassa, mutta mitä siitä. mainokset on sitä varten että niihin langetaan!

olisi hauska hankkia myös diamangisolki jonka voisi kiinnittää paitaansa merkkaamaan omistajuutta.

jos sitä jaksaisi matkalla teatterille käydä keskustan kautta... rakas kotikaupunkini kun on niiden armoitettujen joukossa, joiden butiikkeihin mallisto on rantautunut.

olen tosin aika rahaton tällä hetkellä, mutta miksi sitä toisaalta kävisi töissä...

naurattaa muuten tuo logo jossa lukee sonia rykiel - reine du tricot (trikoon kuningatar) :)

kuvat h&m:ltä

flunssaisen unelmia

2010-02-20T11:13:00.009+02:00

tyypillistä. kaksi viikkoa päiväkodissa, seurauksena flunssa. tällä kertaa ei sentään oksennustautia...

taistelin koko aamun sen moraalisen ongelman kanssa, onko ok lähteä shoppailemaan jos ei kuitenkaan ole kuumeessa mutta skippasi jo tälle päivälle suunnitellun ohjelman sairauden takia. kompromissiratkaisu: nettikaupat!

alman housuteemaviikosta innostuneena ajattelin, että voisin haastaa itseni (alman kannustuksella) pitämään hame-/mekkoviikon, tällainen farkkutyttö kun olen. ongelman ydin vaan on se, että mulla on tällä hetkellä nin vähän koulua ettei oikein ole mitään minne pukeutua johonkin muuhun kuin verkkareihin. uskontoantropologian laaja kirjatehtävä ei anna armoa, vaikka kuinka lähestyisin sitä mekko päällä.

kevät kuitenkin tulee varmasti, vaikka piha vielä näyttääkin tältä

...ja kevään mukana mekot ja korot!

kuvat asos

tämän viikon ainoa julkaisukelpoinen asukuva. vähän liisa ihmemaassa-henkeä, bloggari näyttää olevan vähän liian iso tähän kuvaan...

paita 2ndhand
neuletakki zara
hame weekday
villasukkikset ivana helsinki

palaan mekkoviikkoon myöhemmin varmasti.

Jenni avautuu

2010-02-18T16:33:00.000+02:00

Voi Mauno minkä teit. Netti ei pahemmin pelitä edelleenkään.

Se ei tosin ole mikään suuri menetys tälle blogille: istun lähestulkoon joka aamu lattialla vaatekaappini edessä vääntämässä tekoitkua siitä, kuinka on mahdollista omistaa näin paljon vaatteita ilman että on MITÄÄN päällepantavaa. Haluaisin mekkoja. Hameita. Huljuavaa, pitsiä, värejä. Korkeita korkoja! Aah. Ainoa ongelmani on se, että on maailman typerin ajatus edes kuvitella selviävänsä Kuopiossa (-100c) pyöräillessä viimaa vastaan kesämekko päällä korot jalassa. Yeah right.

Inspiroituisin katumuoti yms. sivustojen kuvilla ja leikkisin virtuaalipaperinukeilla (aka katumuotisivustojen kuvilla), jos se netti vaan toimis.

Väliaikaratkaisuna nautin klassikoista uuden inspiraation puutteessa. Voiko klassikoiden kanssa mennä koskaan metsään?

t. neiti mustassa kynähameessa ja valkoisessa kauluspaidassa.

ps. talviolympialaiset ovat mielestäni urheilujuhlaa parhaasta päästä. Otin vanhemmiltani lainaan vanhan digiboksin, ihan vaan olympialaisten ajaksi, sillä itselläni ei ole digivalmiuksia. Boksi ei toiminut. Ostin uuden, epätoivoissani. Käyttämättömän siis. Sekään ei toiminut. Ilmeisesti vika on remontin jäljiltä väärin asennetussa kaapeliyhteydessä. Kuin pahasti voi tekniikka olla yhtä ihmistä vastaan? Muutan kohta metsän keskelle ja syön sieniä ja marjoja kesät talvet. Mur.

maanantai

2010-02-15T21:28:00.004+02:00

this is so NOT my day.

en kuulu siihen porukkaan, jolle maanantai aiheuttaa jo sanana ja käsitteenä päänsärkyä, päivähän se on siinä missä toinenkin. tämän päivän jälkeen täytyy kuitenkin miettiä uudelleen.

aamulla töihin lähtiessäni hyppäsin väärään bussiin. sain kuitenkin vaihdettua oikeaan suht kivuttomasti, ja olin tyytyväinen siihen asti kunnes tajusin, että se uusi bussi ei todellakaan mennyt sinne minne piti. no, ei muuta kuin jalat alle. olosuhteiden pakosta kävelin vartiovuoren yli, mikä oli ihan mukavaa koska oli niin kaunista. jouduin kuitenkin laskeutumaan kyseiseltä nyppylältä kapeita, liukumäeksi jäätyneitä portaita pitkin, kädet kaiteella täristen. pääsin alas, ihme kyllä, mutta taitaa olla tämän talven mäenlaskut suoritettu.

kun pääsin töihin, liukastuin lattialle jääneeseen lego-alustaan.

lähtiessämme päiväkodin valokuvaukseen muutamaa tuntia myöhemmin satuin katsomaan peiliin, ja huomasin kauhukseni nenäni, suupieleni ja leukani olevan aivan keltaiset. olin aamulla nuuhkinut ihanaa liljaa jonka sain poikaystävältä lauantaisen ensi-illan kunniaksi, enkä ilmeisesti ollut sen jälkeen katsonut peiliin. se siitepölytöhnähän ei kovin helpolla irronnut... eikä kukaan ollut koko päivänä sanonut mitään! millaisenakohan friikkinä ne mua pitää...

loppupäivä kului ihme kyllä enemmittä yllätyksittä (mitä nyt bongasin naamani turun sanomista, mutta se oli ihan positiivista). ehdin vielä ostamaan verhot alkoviin (siis erottamaan alkovin muusta huoneesta)!

asukuvat eivät edelleenkään ole ajankohtaisia. neuletta, farkkua, trikoota... lauantaisen ensi-iltajuhlan asusta voisin laittaa kuvan, mutta kaikki siellä otetut kuvat ovat täysin julkaisukelvottomia. paitsi ehkä tämä.

tässä vaiheessa poikaystävä oli jo passitettu kotiin ja puvustamon avain löydetty. tukka ei ole oma.

(kuvasadon laadusta kertoo ehkä jotain se, että tää oli mielestäni julkaisukelpoisin).

hyvää laskiaisviikkoa!

sleep tight tiger

2010-02-14T02:17:00.001+02:00

Huh. Onnistuneen, mukavan, ruoan ja oikeaoppisten mojitojen täyteisen tyttöjenillan päätteeksi kokeilin onneani Maunon kanssa ja kuinkas kävikään; työtaistelu on toistaiseksi tauolla.

Kävimme eilen muutaman kaverin ja sulhoni kanssa Husky Rescuen keikalla. Sain kuulla pariinkin otteeseen olevani hr:n laulajan Reeta Vestmanin näköinen. Palkkaakohan joku varamiespalvelu muusikoiden lookalikeja? Voisin ilmoittautua listoille -tietenkin sillä varauksella, että saisin esiintyä playbackina, minusta kun ei ole Vestmanin ihanan soljuvan äänen imitoijaksi.

Keikalla viihdyin ao. asustuksessa. Olin ihan kahden vaiheilla siitä, tehdäkö asupostausta vaiko eikö -mielestäni asuni oli niin korostetun mainstream. Niin nähty. Raitaa, tekonahkaa, jakkua, you name it.

Itse asiassa aamulla aikeeni asun suhteen olivat ihan toiset. Kyllästyin raitoihin tajuttoman hehkuttamisen takia jo ennen kuin kunnolla ehdin innostuakaan, ja olin jo päättänyt etten sisällyttäisi touhuun weekdayn raitapaitaa. Toisin kävi. Kokeilin kaikkea mahdollista, eikä mikään näyttänyt yhtä kivalta. Piruviä.

Pointtini siis: taistelin kyllä viimeiseen asti tätä vastaan.

Voisin muuttaa asumaan noihin jc:n leggingseihin. Ah.

ps. please ignore tukanvääntely. Mulla on päällä joku bad-hair-month. Pitäis kai varata aika luottikselle.
pps. nonih, jokohan se olis aika mennä nukkumaan. Öitä!

Vapaustaistelija Mauno

2010-02-12T20:57:00.000+02:00

Kirjoitan tätä sekavin tuntein. En tiedä, näkeekö tämä postaus koskaan päivänvaloa. Pessimisti ei pety, ja siksi varaudunkin menettämään kaiken kirjoittamani bittiavaruuteen - jos en varaudu, saattaa seurauksena olla raivokohtaus, hermoromahdus tai molemmat.

Syy epävarmuuteeni on yksinkertainen: Mauno.

Mauno on nettitikkuni. Langaton laajakaista, mokkula, miksi sitä nyt tahtoo kutsua. Tuttavallisemmin Manu, hyvinä hetkinä esimerkiksi ravintolaillan jälkeen. Itseään Mauno kutsuisi työn orjaksi, sorretuksi, sijaiskärsijäksi; vapaustaistelijaksi.

Mauno aloitti laittomalla lakolla, ilmoittamatta etukäteen aikeistaan. Lakkoa seurasi pian toinen. Olimme lähestymässä neuvotteluissamme konsensusta: Mauno sai pitää epäsäännöllisiä kahvitaukoja ja ulosmarsseja milloin halusi, enkä puuttunut asiaan. Työnseisauksien ajan itse työnantajana puuhailin jotain muuta. Saatoin tiskata Maunon ollessa tauolla. Joskus viikkasin pyykkejä. Silloin tällöin rentouduin itsekin keittämällä kupillisen kuumaa. En ollut täysin tyytyväinen mutta myönsin että Maunon pitämät tauot tekivät minullekin joskus ihan hyvää.

Päästin Maunon minilomalle viime viikonloppuna. Mies taisi käväistä modeemiunionin konttorilla vapaapäivinään, sillä tällä viikolla Mauno on alkanut valittaa työtaakastaan. Mauno ei enää jaksa. Vaadin kohtuuttomia jos haluan ladata sivuston, jossa on kuva. Auta armias, jos päähäni juolahtaa yrittää ladata kahta sivua kerrallaan. Sehän nyt vasta älytön pyyntö on.

Olen ollut ihan hukassa. Kävin soneralla. Maunoon tehtiin päivityksiä joista ei ollut mitään hyötyä. Ainoa vaihtoehtoni on kuulemma lähettää Mauno kurileirille tekemään parannusta. Kurileirillä saattaa vierähtää kahdesta kolmeen viikkoa. Olen päättänyt vaatia Maunolle sijaista: maksanhan kilttinä työnantajana sännöllistä kuukausipalkkaa.

Saa nähdä miten käy.

Ps. Tämän postauksen tekemiseen meni (tähän mennessä) noin 47 minuuttia, 22 (tähän mennessä) "päivitä" -napin klikkausta sekä kuutisen (tähän mennessä) "sivua ei voida näyttää" -tekstiä.

(Kuvien mokkulat eivät liity tapaukseen. En halua edes ajatella mitä tapahtuisi jos yrittäisin ladalta koneeltani nettiin kuvan oikeasta Maunosta.)

teatteriin!

2010-02-12T18:58:00.004+02:00

Nyt kaikki turkulaiset ja muutkin teatteriin! Tarjolla ajattelemisen aihetta jokaiselle.

Reviiri rajataan syvillä viilloilla

Yhteistyön ollessa mahdotonta, on ryhdyttävä hajottamaan. ”Me olemme uusi sukupolvi ja uusi aika, yhteiskunnan näkymätön tasaava käsi! Tässä on tahto, tässä ovat kädet!” Miksi meidän tulisi tyytyä kompromissiin ja tasapainoon?

Turun ylioppilasteatteri käynnistää vuoden 2010 pureutumalla sukupolvien väliseen valtataisteluun Tuukka Jukolan ohjaamalla ja käsikirjoittamalla näytelmällä Reviiri. Se on esitys väkivallasta sekä ihmisen tarpeesta tulla koetuksi yksilönä ja samalla paradoksaalisesti osana yhteisöä. Reviiri on uuden sukupolven sodanjulistus näköalattomuuden aitiopaikalta. Esityksessä kytee halu luoda uusi todellisuus. Tarkoitus ei ole sievistellä tai pyytää anteeksi.

Erottuminen vanhasta on uuden ikäluokan keskeinen pyrkimys – yhtä keskeinen kuin vanhalle sukupolvelle on omien saavutusten turvaaminen ja säilyttäminen. Sukupolvet pyrkivät valtataistelussaan tasapainon tilaan.

Entä jos kompromissiin ei löydy enää halukkaita?

Ensi-ilta 13.2.2010

Muut esitykset

ke 17.2. / la 20.2. / ke 24.2. / to 25.2. / la 27.2.

ke 3.3. / pe 5.3. / la 6.3. / ke 10.3. / to 11.3. / pe 12.3. / la 13.3. / ke 17.3. / to 18.3. / pe 19.3. / la 20.3.

Esitykset aina klo 19.

Turun ylioppilasteatterissa, Läntinen rantakatu 23
Tiedustelut ja varaukset 040 823 4791

kuva ja teksti turun ylioppilasteatteri

puskista

2010-02-12T17:46:00.002+02:00

hei!

olen ollut täydellisessä nettipimennossa ihan liian kauan. olen tehnyt viimeisen viikon (ja vähän enemmänkin) päiväkotisijaisuutta ja illat luuhannut teatterilla - kotona olen käynyt vain nukkumassa. asukuvia ei myöskään ole juuri otettu, päiväkotiin kun pukeudutaan mukavasti ja lämpimästi. pesti jatkuu vielä ensi viikon, voin tietty silloin näppästä kuvan upeista toppahousuistani, säärystin- ja pipokerroksista ja miljoonasta villapaidasta jotka saavat toppatakin pullottamaan epäilyttävästi.

tänään on vapaailta, huomenna ensi-ilta. uskomatonta olla kotona. kävin saunassa ja tein ruokaa, pitäisi jaksaa siivota (kämppä on pommin jäljiltä ja pyykkikriisi päällä).

en ole ehtinyt ladata photoshopia koneelle enkä avata koko masiinaa. odottamassa ihanat 19 sähköpostia toisella kotimaisella. ei mitään hajua siitä mitä blogimaailmassa tapahtuu. ahdistaa ajatuskin siitä mitä kaikkea pitäiskään lukea...

mutta ei tänään. säästän ensi viikkoon netin selaamisen. tänään aion leipoa kakun, siivota jos jaksan ja nauttia hyvästä elokuvasta.

yksi todiste siitä että olen edelleen elossa. sekin tosin muutaman päivän takaa, joten en olisi ihan niin varma. kuvassa meikitön bloggari, likainen tukka, paita joka ei ole kummoinen mutta printti on hieno, poikaystävän suunnittelema!

viikon vastuuttomat

2010-02-09T16:34:00.000+02:00

Yrgh. Terveisiä täältä missä päivän suurin saavutus on ollut suu avaaminen sen verran, että pystyin syömään keittoa haarukalla. Olin eilen viisaudenhammasleikkauksessa, kaksi hammasta sai lähtöpassit armottoman tuskan saattelemina. Nyt nautiskelen elosta turvonneen posken, tiukkojen särkylääkkeiden sekä pillillä nautittavan ruoan kanssa. Sohva on ollut paras kaverini, etenkin kun siellä pääsyään kainalooni odottaa tällainen mussukka:

Samaisen mussukan ansiosta olen saanut työntää oman kuononi ulos kotoa edes sen verran, mitä koiran ulkoiluttaminen näissä olosuhteissa vaatii. Muuten en ehkä raaskisi hilautua mutaation kokeneen pärstäni kanssa kylppäriä pidemmälle. Näin ei tosin ollut vielä pari päivää sitten, kun harrastin sunnuntaishoppailua!

Olenko ainoa laatuani, kun aina silloin tällöin (usein sopivasti juuri alennusmyyntien aikaan) palaan kaupoilta mukanani ostoksia, joista yhtäkään en osannut ennakoida? Asioita joita en tajunnut edes haluavani ennen kun osuivat kohdalle! Sunnuntaina mukaan tarttuivat takki ja leggingsit, joista jälkimmäinen ostos oli edellistä kalliimpi.

En kerta kaikkiaan osannut vastustaa JC:n puolipnahkaisia leggingsejä. Toivon näille pitkää ikää ja paljon käyttöpäiviä. Pnahkahousuvillitys vie näemmä mennessään; kiva saada vähän rennompaa versiota edeltäjilleni!

Toinen täysin puun takaa yllättänyt hankinta oli Zaran alerekistä pomittu takki. En tiennyt miksi sitä kutsuisin, materiaali kun on pääosin villaa, vaikkei kyse olekaan villakangastakista. Jonkinlaista ohuehkoa huopaa siis, ilmeisesti.

Olen kierrellyt kirppiksiä mielessäni jokin mukavasti istuva tekoturkis. Luulenpa, että tämä takki voisi ajaa saman asian. Se näyttää nimittäin yllä erehdyttävän paljon turkikselta, ja mallikin on vastaavanlainen. Parhaimmillaan nautittuna kevätauringon kera korot sekä vaikkapa ylläolevat leggingsit jalassa.

Olen muuten viihdyttänyt itseäni, sohvaa sekä koiraa mm. BBC:n uusimmalla Emma -minisarjalla. Pahoin pelkään, että meidän on liittettävä jylhien sankareiden seuraan myös Johnny Lee Millerin esittämä Mr. Knightley. Edelleenkin, puhtaasti näyttelijänlahjojen ansiosta.

Suosittelen muuten kyseistä Emma -versiota lämpimästi, jos et sitä joulun aikaan yleltä katsonut! Itse tilasin omani play.comista.

kenkiin heräämisiä ja toisia tulemisia

2010-02-08T20:46:00.000+02:00

Pidemmittä puheitta, liian pitkästä aikaa: viikon kenkäpari!

Käväisin viikonloppuna Itäkeskuksen mangossa ja mitäs löytyikään: kesästä asti kuolaamani kengät , joille olin hinnan takia sanonut aiemmin vain phyh. Nyt ne maksoivat kaksi kymppiä. Ei tarvinnu kauaa miettiä sitä ostosta, uskokee pois. Mallista tulee vähän mieleen 70 -luku, eikä koron mitastakaan ole pulaa. Miksi oi miksi löydän vaikka mitä täydellisyyksiä, mutten ole vieläkään törmännyt niihin täydellisiin hääkenkiin?? Johtuu ehkä siitä että rimani on aika korkealla, louboutinsseissa. Ehkä mun sit vaan täytyy laittaa sellaiset tilaukseen ja lainata selitykset Frendien monicalta tähän tyyliin:

[Scene: Monica and Chandler's, Monica is trying on a pair of new boots as Chandler enters.]
Monica: Hey! So what do you think?
Chandler: New haircut? (Monica nods ‘No.’) Necklace? (No) Dress? (No) Boots? (Monica nods ‘Yes.’) Boots!
Monica: Yes! Now, they’re a little more than I normally spend on boots…or rent (Shows him the receipt.)
Chandler: Oh my God!
Monica: I know.
Chandler: I’m gonna miss being able to afford food.
Monica: I’m sorry, they just, they just look so good! And the saleswoman was looking at me like, "Oh, these are way too expensive for you."
Chandler: She had a point. (Shows her the receipt.)

Tiedoksi muuten sinulle, joka ehkä vasta eksyit blogiimme: meillä on ollut alusta asti tarkoituksena hehkuttaa kerran viikossa jomman kumman kirjoittajaneitokaisen kaapista löytyviä herkkuja. Jostain syystä perinne on ollut tauolla jo reilun kuukauden, mikä on erittäin hämmentävää eikä vähiten siksi että me molemmat saatamme helpostikin ostaa parin kenkiä viikossa. Joten materiaalista ei luulis olevan pulaa.

tyttöjen välisestä ystävyydestä

2010-02-05T12:17:00.000+02:00

Olen viime päivinä miettinyt meitä naisia/tyttöjä/tyttönaisia/naistyttöjä ja niitä suhteita, joita muodostamme keskenämme. Ällistyin kun oivalsin, että suurin osa naisten välisistä riidoista taitaa johtua kateudesta.Vai olenko ainoa, kenelle seuraava tarina on tuttu: tapaan uuden ihmisen, mutten tutustu kovin hyvin. Minua kiinnostaisi tietää tuosta tyypistä enemmän, mutta olosuhteiden takia emme tutustu. Huomaan, että toisella on jotakin, mitä minä olen halunnut jo kauan tai mitä en ole tiennytkään haluavani mutta yht'äkkiä tuntuu siltä, etten voisi elää ilman. Kyse voi olla asioista, joita en itse voi koskaan edes saavuttaa kuten ulkoiset piirteet, kauneus tai ystävät. Tai kyseessä saattaa olla hienot vaatteet, kallis asunto, täydellinen työpaikka, hyvä huumorintaju tai jopa kadehdittava määrä itseluottamusta. Vaikken tunne tuota toista ihmistä hyvin enkä todellakaan tiedä hänen elämästään mitään, tulen kateelliseksi. Kateus antaa minulle hyvän (teko)syyn haukkua tuota ihmistä, sillä, hyvänen aika sentään, enhän voisi mitenkään myöntää itselleni tai muille olevani ihan-vaan-good-old-fashioned-kateellinen.

Luulenpa, että blogimaailmassa rellestävät ns "ilkeät anonyymit" ovat ainakin osittain vaan kateellisia ihmisiä. Varsinkin suosituimpien blogien pitäjät saattavat blogeissaan kertoa uusista ihanista hankinnoistaan (miten sillä tohon on varaa?), kivoista tapahtumista (miks mä en pääse?) tai rakkaista ystävistään (musta ei tykkää kukaan).

(Tytöt sienestämässä :)

Joten täten ilmoitettakoon, vaikka en ilkeää anonyymeilua harrastakaan: olen ollut kateellinen muille naisille tai tytöille elämäni aikana mooonta kertaa, ja luultavasti olen sitä vielä vastaisuudessakin. Silloin saatan katsoa oikeudekseni haukkua ihmisiä, joita en edes tunne. Haukkumiset usein kantautuvat kuitenkin kauas, kiitos katkeransuloisen juoruilukulttuurimme. Silloin saamme aikaan turhaa mielipahaa ja loukkaantumisia sekä vuosikausien vihanpitoa. Teenkin itselleni vielä yhden uudenvuodenlupauksen: yritän olla rehellinen itselleni ja muille ja nöyrtyä erottamaan sen, milloin en pidä ihmisestä (kaikistahan ei ole pakko tykätä) ja milloin olen ihan vaan kateellinen asioista, joita minulla ei ole ja mitä silti tahtoisin. Sillä eihän ole mitään älyttömämpää kuin loukata toista ihmistä vain siksi, että hänellä tietämättään on jotakin selllaista mitä minäkin toivoisin itselläni olevan.

saapasjalkakissa

2010-02-03T17:25:00.004+02:00

hrr. palasin juuri ulkoa, kävimme ottamassa näytelmän promokuvat wärtsilän vanhalla tehdasalueella sataman tuntumassa. pakkasta ei ole enää niin paljon, mutta yllättävän nopeasti tulee kylmä kun seisoo satamanosturilla pelkissä remonttireiskahaalareissa ja heiluttaa rälläkkää kädessä. mutta oli kivaa! lupaan postata pienen mainoskampanjan näytelmästä myöhemmin.

kokeilin tänään erilaisia saapasvaihtoehtoja uusien haaremiporkkanahousujeni seuraksi. housujen vika on nimittäin se, että lahkeet eivät kapene tarpeeksi. luulen että niitä täytyy modata vähän.

ensimmäinen saapasvaihtoehto on pedro mirallesin vaaleat nahkasaappaat, jotka olivat ensimmäinen kallis kenkäostokseni. ne maksoivat 50 % alennuksessa 145 euroa, ja ne oli pakko saada!

toiseksi kokeilin punaisia nahkasaappaita. kengät on teetetty, sopivat siis jalkaan täydellisesti. luovat näiden housujen kanssa mielestäni hyvin kasakkatunnelmaa!

vagabondin missyt ovat edelleen ihanat, mutta yhdistettynä näihin housuihin syntyy ihan vääränlainen pussihousufiilis. ei ei ei.

sitäpaitsi säälittävät tikkujalkani näyttävät entistä tikkumaisemmilta. ja mikä toi "oon bloggari, kuvissa siis jalat sisäänpäin kääntyneenä"-asento oikein on??!?

berliinistä ostetut second hand-mokkasaappaat ovat uskomattoman hyvässä kunnossa.

apua. kaiken kaikkiaan tulin siihen tulokseen, että mikään pari ei kolahtanut. monetko saappaat pitää ihmisellä olla että edes yhdet sopii?

tässä on nyt siis kaksi vaihtoehtoa, joko kaventaa ne housut tai ostaa äkkiä uusia saappaita. what's it gonna be?

monkiweekdaymonkiweekdaymonkiweekday

2010-02-03T12:16:00.009+02:00

koska koko tyyliblogimaailma pursuaa jo kertomuksia viikonloppuisesta tukholmanvisiitistä, ihan vain piruuttani kannan korteni kekoon! tieto lisää tuskaa jne. keskityn tässä nyt kuitenkin vaan esittelemään sen ostossaaliini, jota tässä jo on hehkutettu.

yksi asia on kuitenkin pakko kertoa risteilystä sinänsä. järjestetty ohjelma oli mielestäni laadukasta ja mielenkiintoista, mutta jotain jäi uupumaan. olisin kaivannut enemmän yhteisöllisyyttä, sitä että jokainen olisi saanut nopeasti kertoa nimensä ja bloginsa nimen. ei olisi ollut niin anonyymi olo. ensimmäisenä päivänä kaikki tuntuivat muutenkin olevan varsin jännittyneitä ja liikkuivat valmiissa porukoissa, joten niin mekin.

meillä kävi uskomaton tuuri kun perjantai-illan buffetissa meitä ei oltu plaseerattu joidenkin tylsien bloggareiden viereen, ei todellakaan, vaan saimme seuraamme neljä viehättävää nuorta miestä. herrojen jutut (tyyliä "miettikää miltä tää suklaamousse näyttää kun se tulee ulos" ja "muistakaa että tänään kaikki seksuaalinen kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa perustuu väkisinmakaamiseen - röh röh, röhöröhöröhö") saivat meidät kuitenkin toisiin aatoksiin, ja lauantai-iltana olimme enemmän kuin onnellisia saadessamme tutustua samassa pöydässä istuviin mirellaan, roosaan, neiti s:ään ja katarimariaan.

lauantaina tukholmaan tullessamme suuntasimme suoraan åsögatanille ja beyond retroon. siellä ihailtiin mekkoja ja trenssejä ja kenkiä ja vaikka mitä muuta lähes tunnin ajan. jenni pystyi vastustamaan kiusausta, eeva ei. kotiin lähti ihana 70-luvulta peräisin oleva mekko + bolero, täydellinen kaikkiin kesäjuhliin!

yksityiskohta kuviosta:

beyond retron huono puoli on se, että siellä aina joutuu väkisin sellaiseen "tarvitsen-satamäärin-pitsimekkoja-ja-miesten-ruutupaitoja"-olo. eli kohtuuden määrittäminen on hankalaa. tällä kertaa taisimme selvitä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

beyond retrossa oli myös vähän se meininki, että kaikki asiakkaat olivat suomalaisia mutteivät muka huomanneet sitä :) illalla laivalle palattuamme alkoi sataa kommentteja tyyliin "hei ostitko sen mekon, näin sun kokeilevan sitä..."

kävelimme (kaikkien muiden bloggareiden tavoin) götgatania pitkin kohti slussenia. pysähdyimme american apparelissa, whyredillä ja bikbokissa. ihme kyllä olimme lähestulkoon kylmän rauhallisia ja pystyimme hillitsemään ostoshalumme. toisin kävi, kun päästiin weekdayhyn ja monkiin. meininki oli villin lännen luokkaa, suomalaiset bloggarit säntäilivät alehyllyjen väleissä ja se weekdayn raidallinen tunika oliva laivalla ainakin kolmella, raitapaitoja yhteensä laskimme ainakin seitsemän.

allekirjoittaneelle tarttui weekdaysta mukaan

cheap mondayn omituinen jättivillatakki, jonka kiristin mustalla vyöllä. napeissa lukee "över min döda kropp", mikä nauratti opiskelukavereitani kovasti. kuvaan pääsivät myös silmäpussit ja hapsottava tukka.

ihanat porkkanahaaremihousut

ja hapsupaita

tämä oli lauantaina päällä laivalla, ja haa, se toimi! illan viimeiseen (ja myös ensimmäiseen?) hitaaseen minut vei noin 19-vuotias pörröpää, joka ihasteli paitaa ja kyseli kovasti blogiristeilystä. ja näytti ihan tehosekoittimen otolta sitäpaitsi.

(kuka muistaa tehosekoittimen??)

tässä ne oli! monkista nappasin mukaani vielä talvitakin.

ja ai niin! iloisin yllätys meinasi unohtua. kotimatkalla laivalla arvottiin x määrä palkintoja. meikäläisen arpaonni on niin surkea että se on jo jonkinlainen käsite, mutta eikös vaan siltikin (ehkä ekan kerran ikinä) voitin jotain, ja kaiken lisäksi vielä tämän:

ehkä nyt viimeinkin näille surkeille kuville tulee loppu! varsinkin kun jenni oli niin ihana että lainasi mulle pokkarinsa.

jipei! kaiken lisäksi nyt on ihan kevättalvi, lunta tippuu katolta ja aurinko paistaa!

edit./ en aio hölistä niistä usein mainituista goodie bageista täällä mitään. enkä laita pystyyn arvontoja. sain oman paperikassini tyhjennetyksi kun kävin vanhempien luona, sisko otti tukkatuotteet ja äiti naamarasvat (paitsi sen jennin mainitseman skin foodin otti kyllä isukki, saas nähdä käyttääkö se sitä...), saippua meni poikaystävän ja kämppiksensä kotiin (musta, ei sovi tytölle!) ja loput raahasin sitten kotiin.

sain myös mielettömän niittinahkarannekkeen (se on aivan kamala, xena warrior princess yhdistettynä sadomasokismiin) jota olen yrittänyt tarjota jokaiselle vastaantulijalle siinä (vielä!) onnistumatta.

I feel like crap on toast

2010-02-02T23:36:00.002+02:00

Yihaa, laiva-asiaa täältäkin olis tuuttaamassa!

Koska tarina siitä, miten sata (MUKA, mämitään sataa löytäny) viehkeää neitokaista putputti halki suomenlahden tuhkolman shoppailumahdollisuuksien pariin, on luettavissa ja koettavissa niin monessa muussakin paikassa, kerromme vähän siitä, millainen reissu oli á la North & South.

Ensimmäisenä päivänä suurta roolia koko touhussa näytteli erilaiset nolostumiset. Ollessani metrossa matkalla satamaan tuijottelin sohjoista itä-helsinkiä ja ajattelin sitä, mikä olisi edessä. Hymyilytti, ja kun vastapäätä istunut keski-ikäinen mies vaihtoi paikkaa, tulkitsin teon johtuneen siitä että mies oli peloissaan. No kuka idiootti hymyilisi Itäkeskuksen ja Siilitien välissä, ellei sillä ole joku massamurha mielessä? Oi helsinki, oi kotikaupunki. Anyways. Tiesin, että edessä oli mahtava viikonloppu.

Laivaan saavuttuamme tutkailimme goodiebagsien sisältöä sekä kiertelimme näytteilleasettajien luona. Kyselin erittäin "asiantuntevana" weledan esittelijältä skin food -rasvasta siitä, että eikös kyseessä ole jonkin sortin klassikkotuote. Huomasin vasta jälkeenpäin seisoneeni tämän kaksimetrisen lakanan edessä. Kyllä, klassikkotuotehan se siinä.

Eeva löysi tax freesta itselleen jalkamiehen (jalkavaimon miespuolinen vastike). Harmi että tämä jäi pelkäksi laivaromanssiksi: mies kertoi asuvansa laivalla sekä sen, ettei hän ollut koskaan kuullutkaan Turusta. Ehkä jonain päivänä Eeva kuitenkin löytää ovensa takaa muovisen kirjekuoren jossa on muovikirje muovimieheltä. Me niin tykätään onnellisista lopuista.

Allekirjoittanutta muuten vieläkin harmittaa ettei ostanut tax freen alehyllystä nahkaisia converseja neljällä kympillä!!!

Hyttiimme muutti asumaan hammastahnaperhe.

Tukholmassa tuli kierreltyä kaupoissa (Eevan saalis oli jotain ihan älytöntä, siis hyvällä tavalla)...

...Jenni himoitsi beyond retrosta second hand -trenssiä (näin jälkeenpäin vähän harmittaa että sekin jäi kauppaan)...

(Ihana kauppa, ihanan värikkäät pukukopit! Miksi suomessa ei ole näitä!!?!)

... syötiin, tiirailtiin karttoja, juotiin ihanaa chai lattea...

...Jenni oli silminnähden onnessaan uudesta american apparelin täydellisyyspiposta...

...ja otettiin turistikuvia.

Laivalla muistimme tilata baarimikolta älyttömimmän näköiset, makuiset, hajuiset ja kuuloiset drinksut molempiin suuntiin mennessä. Mitä on laivamatka ilman neonpötkylää?

Tulossa ehkäpä vielä pientä shoppailusaalishehkutusta, asuja sekä bloggaajasiskohekumointia. Niiii-iin ihania ja mukavia naisia/tyttöjä/tyttönaisia laiva puolillaan! Olemme onnesta soikeina.

Ps. Prinsessa ja puoli valtakuntaa sille joka tunnistaa otsikon aiheyhteyden!

henkis!

2010-02-02T11:35:00.000+02:00

Hengissä ollaan ja pikkuhiljaa hereilläkin. Olin sunnuntai-iltana hieman ennen puoltayötä kuopiossa, ja maanantai-aamun herätys seitsemältä piti huolen siitä että zombie -meininki piti kutinsa seuraavan päivänkin. Nyt pitäis kai kaivaa kuvat jostain koneelle ja palata normaaliin, säännöllisen epäsäännölliseen blogijärjestykseen. Se kuitenkin kerrottakoon, että hauskaa oli blogiristeilyllä!

kylmä + lämpimästi pukeutuminen = hot?

2010-01-27T18:11:00.003+02:00

tukholmaan on luvattu lauantaiksi -10 astetta ja kovaa tuulta. luultavasti siis sitä samaa mistä turkulaiset saavat paraikaa nauttia. en millään haluaisi vilustuttaa itseäni, en edes siksi että näyttäisin hyvältä niiden 100 muun bloggarin silmissä.

päälle ei enempää eikä vähempää kuin pilkkihaalari. musta ja harmaa on sitäpaitsi trendikkäitä värejä.

jalkaan jotain, johon mahtuu monet villasukat ja pohja pitää liukkaalla kadulla.

päähän karvalakki, mallia pinkki. jotain tyttömäistä pitää toki olla.

kasiin nämä lämpöiset nahkarukkaset. ne on tämän asun finnish design.

näen jo sieluni silmin miten kaikki korkkareissa ja ohuissa takeissa keikkuvat kaunottaret katsoo kadehtivasti järkevää ja lämmintä asukokonaisuuttani!

no niin, leikki sikseen. totuus on kuitenkin se, että kekkaloin ihan yhtä lailla epäkätevissä korkkareissa ja liukastun joka kadunkulmassa, hytisen liian ohuessa ja liian lyhyessä takissani (mutta eihän toppatakkia voi laittaa!) ja vain sukkahousuihin verhotut sääret hyisen tuulen armoilla. nähdään ensi viikolla flunssakerhossa.

kuvat: 1, 2, 3, 4

jylhiä sankareita

2010-01-26T12:08:00.003+02:00

luulen että on tullut aika valottaa vähän enemmän sitä porukkaa, joka antoi blogillemme sielun ja nimen. jenni jo asiaa liippasikin, mutta nyt mennään oikein kuvien kanssa.

asiaan vihkiytyneet tietävät, että kaikki alkoi hänestä:

ihana, ihana colin firth jonka roolisuoritus bbc:n ylpeydessä ja ennakkoluulossa (austen) saa vatsan edelleen heittämään kuperkeikkaa. se hymy, märkä paita (!!) ja jopa ne pulisongit...

sitten tuli r a...

richard armitage john throntonina bbc:n versiossa elizabeth gaskellin north and southissa. vetää melkein sanattomaksi. kyseisen sarjan loppukohtaus on todistettavasti ainoa, joka on saanut allekirjoittaneen lähes syöksymään telkkarin läpi.

...ja mr. rochester...

jane eyre (charlotte brontë) on kahteen edelliseen sisarsarjaansa verrattuna outo lintu kauhuromanttisine vaikutteineen, mutta miespääosaan bbc on taas kerran löytänyt täydellisen näyttelijän. mistä näitä oikein sikiää? mr rochesterin näyttelijä toby stephens on muuten lisäksi maggie smithin poika, joten lahjakkuuden alkuperää ei ole vaikea määrittää.

imdb kertoo myös, että vuonna 1983 tehdyssä jane eyre-versiossa rochesteria on näytellyt timothy dalton! hih. mun lempi-bond!

...ja anthony hamilton vaimoissa ja tyttärissä. kuvan neitonen oli se, joka innoitti jennin afrikkapukeutumista alemmassa postauksessa.

...ja kapteeni wentworth austenin persuasionissa! sarjan loppukohtauksessa se tyttö juoksee empire-mekossa hulluna läpi kaupungin ja sitten...

lääh. täytyy siis huomauttaa, että edeltävä näyttelijäkaarti kiinnostaa meitä vain ja ainoastaan lahjakkuuden nimissä!

viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä on mainittava eräs joka on kaukana bbc:stä, mutta kuuluu silti samaan sarjaan.

italialaisen elisa di rivombrosan fabrizio. uskallan väittää että ollaan jennin kanssa tämän sarjan asiantuntijoita, koska ollaan nähty uncut-versio :) (jälkeenpäin ajateltuna en ole varma, olisinko halunnut nähdä sitä. ainakin ymmärrän nyt miksi yle leikkasi kyseiset kohdat pois.)

toivottavasti nämä kuvat (ja sekavat jorinat niiden välissä) selkeyttää edes vähän sitä, miksi blogimme on sen niminen kuin on ja miksi bbc:n pukudraamat kiinnostaa. jos haluatte tietää, miksi north and southin (kuten ihan kaikkien muidenkin!) loppukohtaus saa puristamaan sohvan käsinojia ettei ryntäisi läpi telkkarin, katsokaa itse :)

hyvää alkanutta viikkoa!

leijonaa mä metsästän

2010-01-25T20:40:00.001+02:00

Vanhoja klassikoita on aina mukava keksiä uudelleen. Eilen, tapittaessani Wives&Daughtersin viimeistä osaa, ihailin silmä tarkkana loppukohtauksessa olevaa naisen asua. Kolmen pitkän tyllipitoisen jakson jälkeen näimme naisen housut jalassa, afrikassa tottakai. Ah, selkeitä ja ilmavia muotoja, ah khakin, harmaanvihreän ja valkoisen pyhää liittoa.

Celinen kevätmallistossa oli jotain elementtejä kaipaamastani yksinkertaisuudesta sekä värimaailmoista. Ehkä minulla on nyt päällä aina vähintään kerran kuussa tupsahtava afrikka-ikävä; olen viettänyt kyseisessä maanosassa yhden syksyn elämästäni. Tosin silloin ei paljoa khakinvärisissä housuissa liikuskeltu: oli aivan liian kuuma pitkille housuille. Tosin tuollaiset ihanan ilmavat yksilöt olisivatkin voineet olla paikallaan.

Tästä kaikesta inspiroituneena kaivoin kaapistani esille harmaanvihreät, lahkeesta vajaamittaiseksi rullatut, täydelliset porkkanahousuni ja paritin ne valkoisen t -paidan kanssa. Olisin käyttänyt valkoista silkkipaitaa jos minulle sellainen olisi suotu! Ehkä se täydellinen silkkipaita kuitenkin odottaa minua jossain.

Yksinkertaista mutta tyylikästä. Ja klassisen ajatonta.

Koska näillä keleillä ei t-paitaisillaan tarkene erkkikään, otin lämmikkeeksi uuden suosikkineuleeni, professorimaisen mustan perusvillapaidan jonka löysin alennusmyynneistä. Se on 100% villaa enkä haluaisi ottaa sitä pois edes yöksi. Pakkaskelien pelastus!

Koska tuntui siltä että asu kaipasivat vähän jotain pientä kivaa, etsin Sambiasta ostamani maailman rumimman kaulakorun. Se on jonkun käsintekemä, jostain siemenistä. Luultavasti melonin. Paikallinen kauppias tyrkkäsi sen mukaani kun ostin ison läjän muita koruja. Ihan suoraan sanottuna: enpä olisi uskonut että tulisin ikinä käyttämään moista.

Sormessa viimeaikainen lemppari, pronssinvärinen lehtisormus.

In the Jungle,
the mighty jungle,
the lion sleeps tonight.
In the jungle,
the quiet jungle,
the lion sleeps tonight.

Near the village,
the peaceful village,
the lion sleeps tonight.
Near the village,
the quiet village,
the lion sleeps tonight.

Hush my darling,
don't fear my darling,
the lion sleeps tonight.
Hush my darling,
don't fear my darling,
the lion sleeps tonight.

-Jenni

ps. ajattelin uhmata kohtaloa pärstäkuvalla. Ammattini puolesta se ei ehkä olisi viisainta, mutta kerranhan tässä vaan eletään.

vaimoja, tyttäriä ja blogiristeilyjä

2010-01-24T19:38:00.001+02:00

Kuten aiemmin olemmekin tulleet maininneeksi, olemme lähdössä ensi viikonloppuna blogiristeilylle! Vaikka oma blogimme onkin hieman lapsen kengissä (tosin saimme uuden bannerin ja allekirjoittanut onnistui jopa koodaamaan sen oikeaan paikkaan (kaikki jotka yhtään tuntevat tietävät, että olen ehkä just niin kaukana koodaajasta kuin kukaan ihminen ikinä, joten saavutus on aikamoinen), niin on hauskaa päästä tapaamaan muita hurahtaneita ja saman henkisiä. Onko kukaan tänne eksyneistä tulossa mukaan? On se kummallinen, tämä digiaika. (Tähän pakollinen filosofointi bloggaamisesta, sitä harrastavista ihmisistä ja tukholman shoppailumahdollisuuksista. Muista sisällyttää ainakin termit IRL sekä monki. ;)

Juteltiin Eevan kanssa myös, että jos risteilyohjelma ei jostain syystä vastaa odotuksia, niin onhan meillä aina buffet sekä toisemme. Ja siinä seurassa ei ole ollut tylsää muistaakseni kertaakaan lähes viiteen vuoteen.

Luin ite puin -blogista mitä mainioimman listan siitä, millä asein blogiristeilyyn pitää varautua. Aion itse varmistaa, että täytän jokaisen kohdan. Kiitos tiiti! :D

Hurahdin tänä viikonloppuna BBC:n Wives and Daughters -minisarjaan, joka perustuu blogillemme nimen antaneen North&South -kirjan kirjoittajan Elizabeth Gaskellin toiseen romaaniin.

BBC + historiallinen draama + komeita miehiä ja kauniita naisia + tajuttomat läjät pitsiä, tylliä, taftia, silkkiä ja satiinia. Mikä voisi mennä pieleen? Olen koukussa.

(Ylin kuva täältä, keskimmäinen täältä ja alin täältä.)

saturdays

2010-01-23T21:08:00.003+02:00

Ah, lauantaita. Siitä on aikaa kun olen ollut lauantaina rennosti vaan kotona. Kuopiossa siis. Vaikka oikeastaan olin viime lauantaina kotona, sillä pidimme kihlajaisjuhlat (säälittävästi 8kk myöhässä, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan) sekä ihan vaan talven juhlistamisjuhlat poikaystäväni kanssa kavereille. Mutta ehkei sitä lasketa rennoksi lauantai-illaksi, jos 31 neliön kämppään ahtautuu 26 ihmistä kerrallaan, ja itse olet emäntänä? :D Vaikka täytyy myöntää, että mahtavat kekkerit oli. Jatkoimme introon, paikalliseen soulmusiikkia soittamaan olohuonebaariin, ja nukkumaan mennessä kello oli reippaasti yli aamuviiden. Vannon, että jos kekkereistä olisi yhtään julkaisukelposta kuvaa, laittaisin ne tänne. Mutta taitavat jäädä ainoastaan kotialbumin viihdykkeeksi! Kuvien lomassa oli myös esim. tuntematon miehen takapuoli (vaatteet päällä tosin), jonka joku vieraista oli ottanut minun kamerallani. Kävin seuraavana päivänä kuvia läpi ja katsoin "kenen takamus tossa on?" -enkä löytänyt kyseisen ahterin omistajaa muista kuvistani. Useiden päivien herlokki solmunen -henkisen tutkimustyön jälkeen tulimme poikaystäväni kanssa siihen johtopäätökseen, että kyseessä on ystävämme x. Asia tosin kaipaa vielä varmistusta!

Noniin, pitkän aikamatkan jälkeen palaamme tähän lauantaihin, ja sen riemuihin. Ulkona olisi kiva olla, kun näkymä ikkunastani on tämä:

..mutta ikävä kyllä lämpömittari sanoo toista (huomatkaa sisälämpö - ai miten niin vetoisat ikkunat!):

Vakaa aikomukseni oli tehdä edes illalla jotain sosiaalista, mutta teinkin kotitekoista ginger alea (jumalten juomaa!) ja jäin suosiolla sisälle bloggaamaan. Olen viihtynyt edellämainittujen lisäksi tänään muuan kirjasarjan parissa..

Ja tämän ihanuuden kanssa!

Sain Keken, kavereiden chihuahuan, viikonlopuksi hoitoon. Valloittava karvapallo! Oma koirani on vanhemmillani takavarikossa ("no kun meillä on suakin Jenni jo niin kova ikävä, ei me pärjätä jos viet Honeynkin pois"), ja on kyllä kivaa kun on kaverina joku joka olisi ihan koko ajan valmis leikkimään tai kiehnäämään kyljessä. Itse asiassa kirjoitan parhaillaan vain toisella kädellä, sillä sylissäni istuu joku joka hermostuu jos herkeän rapsuttamasta hetkeksikään. :)

Kekellä on ihan übersuloiset sukat pakkaskelejä varten. Se ei itse vaan kauhesti tykkää niistä, ylläri sinänsä. Kävin aamupäivällä torilla ja kun palasin, en löytänyt yhtä sukkaa mistään. Keke on jemmannut sen jonnekin! Pitää varmaan laittaa koko kämppä ylösalaisin, sillä mokoma on luultavasti jemmannut sen johonkin pienenpieneen koloseen.

Tämänpäiväiset ulkoilut ovat siis rajoittuneet torilla (oikeastaan kauppahallissa) käyntiin ja koiran ulkoilutukseen. Kävin torilla pyörällä! toppahousissa! Ja näytin epäilemättä michelin- miehen ja jetin risteytykseltä. Mutta en jäätynyt, paitsi nenästä, kerpele.

Kiertelin alennusmyyntejä aiemmin tällä viikolla ja löysin pari ihan kivaa asiaa:

En tiedä iskikö minuun jokin hetkellinen mielenvikaisuus, mutta ostin vaalean roosan värisen pitsipaidan! Ajattelin että se voisi tuoda kivaa kontrastia pnahkapöksyihini.

Ostin myös blondeille sopivat hiustenpesuaineet sekä jo vuosia jatkuvassa käytössä olleen latvasuojan, tällä kertaa värjättyjen hiusten versiona.

Löysin kivan edullisesti ainakin vuoden metsästyksen jälkeen hiihtari -leggingsit! Ja tummansiniset versiot harmaista säärystimistäni, joita olen tänä talvena käyttänyt joka kerta kun pakkanen on laskenut alle -5 asteen.

Tarttuipa mukaan myös piecesin pitsisukkahousut! Uu, kaksi pitsiasiaa yhdellä iskulla.

Lisäksi ostin mekon, josta asiaa ehkä enemmän myöhemmin. Ostamatta jäivät ainakin kiva keinonahkainen biker -takki sekä täydellisyyskengät, joita oli kaupassa jäljellä vain yhtä kokoa, omaani. Aloin kirjaimellisesti melkein itkemään kun jouduin jättämään ne kauppaan, sillä en osannut perustella niiden ostamista itselleni muulla kuin yhdellä argumentilla: kohtalo. Kohtalo ei kuitenkaan vielä riittänyt. Ehkä jos se pari on kaupassa vielä ensi viikollakin, jos ihan vahingossa satun käymään kenkäkaupassa.. tuplakohtalo???

Näitä siis tarkoitan:

(Kuva täältä)

Ergh. Pelkkä kuvan katsominenkin saa aikaan vatsanväänteitä.

Käytiin muuten PY:n kanssa katsomassa viimeisin versio Sherlock Holmesista. Melekoisen viihdyttävä, täytyy suositella. Ei mikään maailmaa mullistava elokuva, mutta tykättiin molemmat silti. Itse olen ollut Robert Downey Jr:n ihailija sitten 2000 -luvun alun ja Ally McBealin, ja olin ihan innoissani kun mies teki paluun huumesekoilujensa jälkeen. Eikä se Jude Law'nkaan katseleminen varsinaisesti silmää satuta.. :)

they're here!

2010-01-22T17:58:00.003+02:00

läpi tuulen ja tuiskun (ihan kirjaimellisesti) juoksin näiden perässä. olen kuolannut vagabondin missyjä, niitä samoja jotka tämä neitokainen kotiutti lähimenneisyydessä, koko syksyn puoliteholla. eilen törmäsin niihin vagabondin nettikaupassa kovassa alessa. ja, ystävällistä kyllä, systeemi kertoi vasta totaalisen rakastumisen jälkeen että kengät on loppuunmyyty.

tänään olenkin soitellut ympäri kotimaata ja saanut lopulta tietää, että kaunokaiset odottavat omassa koossani naapurikaupungissa. vagabondin maahantuonnissa oltiin niin ylettömän ystävällisiä, että minua varten laadittiin lista siitä mihin kenkiä on tukholman alueella mennyt. sinne on nimittäin suunta jennin, ja aika monen muunkin bloggarin, kanssa viikon päästä. helei!

no, takaisin pääasiaan. ei tarvittu kuin pieni bussimatka (kotiseutumatkailua) ja kengät ovat minun! sain mukana myös kaksi vagabondin muistitikkua :)

pahoittelen tätä webkameran käyttöä ihan todella!

nyt perjantai-illan viettoon. pohdin lähtisinkö jumppaamaan ja jumittuisin sitten tuijottamaan sinkkuelämää, vai jumittuako heti nyt. hmm.

riemukasta viikonloppua!

Tidi-ti-di-ti-di-di-di-Batman!

2010-01-21T21:21:00.001+02:00

Seuraa vakavasti otettava katsaus siihen, mitä käy kun ihmisen elämään kuuluu vähän opiskelua, vähän töitä, liikaa gilmoren tyttöjen tapittamista ja ben&jerry'sia.

Intro:

Joskus syssymmällä löysin itseni kelta-musta-valkoisesta. Kyseisestä asusta tuli väistämättä batman/sarjakuvamainen fiilis, lähinnä juuri värien ansiosta. Inspiroiduin kuvaamaan asua silloin aikanaan, ja supersankariminäni pääsi prosessissa valloilleen. Nyt tällä viikolla löysin kuvat läppärini kätköistä, ja ne suorastaan huusivat pientä pintaremonttia:

(toim. huom: ensimmäinen kuva on todistusaineistoa siitä, että yritin ensin kyllä saada niitä tavallisia kuvia, ennen kuin homma lähti lapasesta)

Sitten olin coolisti ihan too sexy for my shirt*. Keksin itselleni myös oman supersankari-alterego-poseerauksen "talk to the hand" -henkeen. Tästä tulee vielä mun tavaramerkkini, uskokaa pois.

Beware the wrath of SuperJenni, you schmucks!

Kzing!

Whopaa!

Kaikkea tätä seurasi pakollinen repsahdus. It was bound to happen sometime. Onneksi siitäkin on todistusaineistoa!

Nih. Että tällasta! :D

*

mitä ajattelin tänään

2010-01-19T19:34:00.003+02:00

ihmettelin pitkään kurssin "nordisk etnologi" aamuluennolla, miksi luennoitsija puhuu norjalaisten vaalitavoista. luennon loppupuolella tajusin, että kyse olikin valaanmetsästyksestä. kyllä tää svenska taas pikkuhiljaa joululoman jälkeen alkaa sujua...

kävin lounaalla kirjaston yhteydessä olevassa kahvilassa. lounaan hinta oli suolainen 8,50, mutta ruoka oli älyttömän hyvää ja kahvilan italialaislähtöinen omistajasetä rupesi juttelemaan kanssani ja meillä oli hyvä keskusteluhetki.

kävelin aamulla kouluun, luennon jälkeen teatterille maalaamaan seiniä, sieltä takaisin kouluun ja viimeisen luennon jälkeen kipin kapin taas teatterille. onneksi ensi-iltaan on enää alle kuukausi.

olin päässyt viimeviikkoisesta tentistä reippaasti läpi. olin kyllä lukenut, mutta vastaukseni pohjasin 97- prosenttisesti tuntemukseeni hovimäestä. jee!

uusi kotiseurakuntani kutsui minut katsomaan lätkämatsia lauantaina! mahtava tapa tutustua uusiin seurakuntalaisiin! poikaystävä ei valitettavasti pääse paikalle avecina, joten menen yksin. ihan jännittää nähdä minkälaisia ihmisiä paikalle saapuu, vai olenko yksin kirkkoherran kanssa...

arki on ihanaa.

(olen tällä hetkellä kameraton, koska isältäni lainassa ollut kamera on nyt sen oikealla omistajalla. tein viime viikolla epätoivoisen metsästysretken kellariin oman kamerani löytymisen toivossa. ei löytynyt (vielä), mutta elän toivotta. samassa rytäkässä (=muutto) kadonnut poikaystävän leatherman löytyi!)

haluan haluan haluan

2010-01-15T15:23:00.001+02:00

Vagabondin Madeira -nilkkurit.

Kuva: Andiamo

Näitä vois tuijottaa minuuttikaupalla (krhm saatoin itseasiassa jo tehdä niin, kunnes keksin itselleni tekosyyn tuijottaa niitä vähän lisää, postaamalla niistä tänne).

Uuh.

Väri! Täydellinen. Tosin mustatkin kelpuuttaisin. Mokkaa! Täydellistä. Malli! Täydellinen. Muistaakseni oon ehkä nähnyt samaa mallia vb:n liikkeissä aiemminkin, mutta en varmastikaan tätä väriä, SEN muistaisin kyllä.

Itseasiassa hintakaan (89e) ei ole ihan hirveä jos vertaa ikuiseen kuolauksenkohteeseeni, ril'sin mustiin nilkkureihin jotka maksoivat alennusmyynneissäkin enemmän. Ja joita en vaan kerta kaikkiaan ole raaskinut vieläkään ostaa. Olen toki muistanut vierailla säännöllisesti jälleenmyyntipisteissä.

Taidanpa marssia pankkiin ja ehdottaa, että asuntosäästötilien sun muiden rinnalle voitaisiin perustaa kenkäsäästötili!

-J

unelmia

2010-01-14T16:09:00.002+02:00

käväisin ennen joulua jennin kanssa minna parikalla bulevardilla ihan vaan vähän kuolaamassa - niin kenkiä kun niitä jumalaisia hanskoja ja neulevaatteitakin. vain hieman kateellisina katselimme sorjaa myyjätärtä (kyseisestä putiikista puhuttaessa täytyy puhua myyjättäristä!), joka oli pukeutunut päästä varpaisiin parikkaan.

no, parikalta ei ihme kyllä tarttunut mukaan mitään (50 % käyntikerroistani olen lähtenyt ulos kassan kautta...), joten ennen pakollista kahvilakäyntiä piipahdimme kadun toisella puolella nina's:issa. siellä hyllyllä iskin silmäni ehkäpä kauneimpiin ikinä näkemiini mustiin saappaisiin - korkoa reilusti, hillitty platform ja napitettu varsi - jotka jouduin jättämään sinne sydän verta itkien. en uskaltanut edes kokeilla niitä, kaunokaiset kun olivat hinnaltaan yli 1000 euroa! ja merkiltään louboutinit, tietysti.

nyt muistin kengät taas, mutten löytänyt niistä kuvaa netistä... mutta nämä ovat aika lähellä. "omani" tosin olivat kiiltonahkaa ja varreltaan lyhyemmät.

ah!

selaillessani nina's:in sivuja löysin muutakin kiinnostavaa.

näihin dries van notenin housuihin pukeutuisin mielelläni. ja ne olivat isossa alennuksessa!

tai tähän ihanaan forte forten mekkoon...

...tai näihin marc jacobsin avokkaisiin!

budjettini ei ikinä riittäisi edes yhden näistä hankkimiseen, saati sitten useamman. mutta saahan sitä unelmoida!

kuvat

ristitulessa

2010-01-13T23:21:00.001+02:00

No jopas on.

En tiedä johtuuko tämä siitä, että olen viettänyt menneen kuukauden aktiivisesti rentoutuen, vai siitä, että niin paljon tapahtuu kerralla, mutta olen vähän sekaisin.

Toisaalta, olen iloinen uudesta työprojektista ja nyt koulussa eniten työllistävästä kurssista, molemmat on tosi mielenkiintoisia.

Toisaalta, en millään jaksaisi tehdä kumpaakaan. Eräs minun elämääni paljon vaikuttanut henkilö poistui joukostamme pari päivää sitten, enkä ole antanut itselleni lupaa oikein käsitellä koko asiaa. Jokin käsittämätön ääni takaraivossa/piru olkapäällä/mitäniitnyoli väittää, että kaikki muu vaatii nyt niin täyttä keskittymistä että hajoiluihin ei ole aikaa tahi energiaa.

Toisaalta olen hämilläni selässäni jyskyttävästä kivusta, toisaalta se ei ehkä kuitenkaan häiritse niin paljon että lähtisin lääkäriin.

Olen innoissani ihmisistä.

Jännitän.

Inspiroidun..

ja kyllästyn. Vuorotellen, vain tuntien päästä toisistaan.

Ihailen.

Kauhistelen.

Järjestän

ja sotken.

Poden pahaa koti-ikävää, ja rakastun silti Kuopioon uudelleen ja uudelleen.

Mikäköhän tässä oikein tepsisi? Ehkä keksin sen vielä, toivon mukaan piakkoin. Ehkä kirjoittaminen tehoaa. Ja inspiraation tietoinen hakeminen, esimerkiksi näistä aivan upeista sea of shoes -blogin kuvista. Joka kerta kun eksyn kyseiseen blogiin, lumoudun upeista väreistä, ja Janen kauneudesta, ah.

(pics: sea of shoes)

- Jenni

uusi vuosi

2010-01-11T17:38:00.006+02:00

bloggailen näitä joululoman tapahtumia vähän jälkijunassa... mutta en yhtään kadu sitä, että rentouttava lomani tarkoitti lomaa myös tietokoneesta ja internetistä.

vanhempani lähtivät joulun jälkeen vaihdossa olevan veljeni luo, ja olin luvannut jäädä vahtimaan asunnon kahta oikeaa omistajaa, kissapetoja. (valitettavasti kuvaa nyt ei tähän hätään löytynyt.) vietimme poikaystäväni kanssa varsin mainiota elämää isossa talossa, söimme hyvin, kokosimme 1000 palan palapelejä (joista yhden toinen kissoista iloksemme levitti palasina ympäri kämppää), katsoimme klassikkoelokuvia ja mikä tärkeintä, vietimme aikaa yhdessä ja kavereiden kanssa.

uudeksi vuodeksi lähdimme pienellä porukalla vanhempieni mökille turun saaristoon. oli ihanaa, kylmää ja lumista, mutta meri ei ihme kyllä ollut jäässä. aattopäivä meni mökkiä lämmittäessä ja ruokaa laittaessa, lisäksi katsoimme yhden bond-elokuvan, pelasimme vanhoja ja uusia seurapelejä ja puoliltaöin siirryimme ulos katselemaan ja räjäyttelemään raketteja.

uusi vuosi (yhdessä vapun ja juhannuksen kanssa) juhlana on itselleni ollut aina aika merkityksetön. juhlan aihe ei toki sinällään, mutta tuntuu että kyseisiin hippaloihin liittyy aina paine siitä että pitäisi olla jossain mielettömissä bileissä sen sijaan että kyhjöttää vihaisena kotona. olen usein ollut vuoden vaihtuessa ulkomailla tai viettänyt juhlaa ihan vaan lähimpien kavereiden kesken syöden nakkeja ja perunasalaattia...

tämä uusivuosi on ehdottomasti paras naismuistiin, ainakin suomessa vietetyistä. saatiin olla ihan rauhassa, ja keskiyöllä oli upeaa katsoa kun taivas hohteli turun, raision ja naantalin (ainakin) ilotulitteista niin että kumu vaan kävi. ja täysikuu teki tunnelman entistä hienommaksi.

en kiusaa kanssajuhlijoitani henkilökuvien julkisella esittelemisellä, mutta voin vakuuttaa että ainakin karkkihammas- ja -pusuhuulikuvat saavat allekirjoittaneella hymyn naamalle...

toivottavasti muidenkin uusi vuosi on sujunut rattoisasti!

viime postauksessa jo mainitsin joitakin tekemiäni uuden vuoden lupauksia. en varsinaisesti usko tällaisiin lupauksiin, varsinkin kun itselläni olematon itsekuri tekee lupausten pitämisen lähes mahdottomaksi. tänä vuonna ajattelin kuitenkin luvata muutamia asioita.

suurin motivaattori näille asioille on se, että satsaamalla itseeni en voi mennä kovin pahasti männikköön, tai.....

no, joka tapauksessa. vuonna 2010 aion:

yleisesti viettää mainiota elämää, eli

liittyä läheiseen kuntokeskukseen ja aloittaa suunnitelmallisen kuntoilun check
yrittää pitää keittiön (ja muutkin osat kodista) siistinä
opetella tekemään enemmän ja parempaa ruokaa
olla hyvä tyttöystävä
viettää aikaa uusien ja vanhojen kavereiden kanssa
syödä paremmin
ruveta opiskelemaan kunnolla
ostaa (niistä pitkään unelmoituani) nahka- tai tekonahkahousut ja check
panostaa enemmän blogiin!
(vielä pieni salainen toive: löytää kamera!)

nyt lähden viettämään sitä mainiota elämää spinning-tunnille. laitan ehkä nahkahousut jalkaan. siten olisin tänään jo toteuttanut ainakin kolmea itsellenin lupaamistani asioista...!

hauskaa illanjatkoa!

-eeva

p.s. yritämme keksiä jotain järkevämpää muotoa noille kuville... miksiköhän noistakin tuli ihan eri kokoisia??

i <3 turku

2010-01-10T20:38:00.002+02:00

tänään ymmärsin, että olen kuluneena viikonloppuna tuntenut ensimmäisen kerran syvää yhteenkuuluvuutta uuden kotikaupunkini kanssa.

tulin joululoman vietosta pääkaupunkiseudulta loppiaisaamuna, ja sen jälkeen olen viettänyt lähes kaiken aikani teatterilla. sen lisäksi huomasin hämmästyksekseni, että tänä viikonloppuna olen viettänyt sekä perjantai- että lauantai-illan paikallisten kavereiden kanssa. ensimmäinen kerta!

muutto uuteen kaupunkiin, vaikkei se maantieteellisesti niin kaukana entisestä olekaan, yllätti minut täydellisesti rankkuudellaan, ja koko syksy meni sopeutuessa kaikkeen uuteen. nyt uuden vuoden kunniaksi olen päättänyt, että pahin on ohitse ja voin todella alkaa elämään sitä mainiota elämää minkä itselleni olen täällä suunnitellut :)

viikonloppu on ollut kiireinen, siihen sisältyi mm. eräät synttärijuhlat, aamuinen hiihtolenkki urheilupuiston stadionilla, teatteritreenejä ja illanviettoa, mutta olen enemmän kuin onnellinen siitä että olen onnistunut luomaan kontakteja ja hankkimaan kavereita, joiden kanssa viettää aikaa.

totesin tämän kaiken äsken kävellessäni kuntosalilta* kotiin. kuinka mahtavaa on, että kuntokeskus on vain viiden korttelin päässä kotiovelta! ja kuinka kauniita on huurteiset puut paloaseman edessä, ja kuinka valoisa kaupunki on yöllä baarista kotiin kävellessä!

nyt alan nautiskella omatekoisella pestolla** höystetystä pastasta sekä (uudelta) kaverilta lainatusta miekka kivessä- elokuvasta.

onnellista uutta vuotta ja uuden vuosikymmenen alkua kaikille! postailen lisää joulun ja uuden vuoden kuulumisista kunhan kerkeän.

* hyvinvointiin liittyvä uudenvuodenlupaus
** ruoanlaittoon liittyvä uudenvuodenlupaus

paljon melua nahkahousuista.

2010-01-08T00:04:00.001+02:00

Ah, 2010.

Olen ollut kutakuinkin niin lomalla kuin kukaan ihminen ikinä vaan voi olla. Ja sillä tarkoitan sitä, että olen

- herkutellut ilman huonoa omaatuntoa
- viettänyt aikaa kaikkien ihanien ja tärkeiden kanssa
- herkutellut vähän lisää
- istunut takan edessä (mukaan lukien just nyt tätä kirjoittaessa)
- kuluttanut lämpimimmät villapaitani lähestulkoon puhki
- tallustellut samoissa kengissä jo monta viikkoa, koska ne ovat ainoat mukaan pakatut säänmukaiset
- himoinnut nahkahousuja
- käynyt katsomassa hyviä elokuvia, kuten konsertin ja avatarin!
- viettänyt kokonaisia päiviä viltin alla nenä kiinni kirjassa
- yrittänyt unohtaa kaiken kouluun ja työhön liittyvän, ja onnistunut tavoitteessani täydellisesti!
- hmmm.. mainitsinko jo herkuttelun? entä loikoilun? :D

Ja kaiken tämän akkujen lataamisen tuloksena on suunnitelma siitä, mitä aion tehdä vuonna 2010:

- teen parhaani ollakseni kiltti morsian, bridezilloilta pääsy kielletty
- heinäkuun jälkeen aion myös olla hyvä vaimo
- aion pitää ihostani parempaa huolta (vuoden 2009 saldona atopiadiagnoosi, jos nyt se riittäis toistaiseksi)
- yritän kotiutua kuopioon paremmin ja jos hyvin käy, saada sieltä lisää ystäviä
- yritän olla armollinen niin omille kuin muidenkin virheille. kukaan ei ole täydellinen.
- aion käyttää kiivaan metsästyksen tuloksena vihdoin aleista löytyneitä tekoNAHKAHOUSUJA! Pukukopissa naureskelin ystävälleni siitä, kuinka pvc -housut ovat ehkä viimeinen vaatekappale jota kuvittelin koskaan tosissani himoitsevani. Mutta ne lindexin byysat vaan on niin kivat. (Eevalla saattaa olla tähän jotain lisättävää, meillä on molemmilla samanlaiset :D)

Varsinkin pakkasilla, kun kaikki pörröisimmät ja mukavimmat neuleet on kaivettu naftaliinista, olen kaivannut jotain kontrastia alaosaan. Lakuleggingsit sun muut ovat olleet auttamattoman pitkiä kaltaiselleni tapille, ja lisäksi aika epäimartelevia. Onneksi lindexillä oli just sopivat kapeahkot tekonahkahousut myynnissä. Tosin puolet pääkaupunkiseudun lindexeistä oli jo myynyt omat kokoni pois. Silti, loppu hyvin kaikki hyvin.

Ne on kivat!

Ajattelin yhdistellä esim. isojen paitojen kanssa, kuten Ashley Olsen alla...

(Kuva style.com)

... jonkin raidallisen kanssa...

... ison jakun ja mukavan puuvillapaidan kera...

...sekä mustien nilkkureiden kaverina.

( Viimeiset kolme kuvaa stockholmstreetstyle)

Eikä unohdeta niitä lämpimiä mukavuusnneuleita!

(Kuva elle.com)

Ah tätä inspiraatiotulvaa. Tiedän, että ollakseni ajan tasalla minun olisi pitänyt keksiä nahkabyysat jo viimeistään viime keväänä. Mutta on niin kovin vaikea valittaa, kun ne on niin kivat. Siispä aion kiskaista pnahkaphousut jalkaan heti kun silmä välttää ja painella ylpeänä kylille!

Selviydy Joulukuusta: opas à la North & South

2009-12-23T18:55:00.000+02:00

Kun pakkanen on poikkeuksellisen tiukka, joululahjat täytyy ostaa ja flunssa huolehtii niiskutuksen sekä köhän määrästä, tarvitaan kovia otteita.

Tässä siis tiukka ohjeistus siihen, miten pakkasten kovistelemasta joulukuusta selviää hengissä!

1. Koristele ja fiilistele.

Esimerkiksi pipareiden kanssa väkertely saattaa turhauttaa, mutta ah, kuinka kivaa (ja maukasta!) jälkeä voikaan saada aikaan, kun oikein keskittyy.

Suosittelen lämpimästi muillekin perheemme perinnettä, jokaiselle omia nimikoituja pipareita. Muista, että myös SIKA sekä PUKKI kaipaavat omat piparinsa, mahdollisista muista nelijalkaisista nyt puhumattakaan!

Perheessäni on keliaakikko, joten joitakin vuosia sitten siirryimme gluteenittomiin pipareihin. Uskokaa tai älkää, mutta ne on parempia kuin tavalliset! Perunajauho tekee niistä ihanan kuohkeita. Kannattaa siis kokeilla vaikka ei keliaakikko olisikaan.

2. Ota tärähtäneitä kuvia kaikesta koristelemastasi sekä fiilistelemästäsi

3. Etsi kainaloosi jotakin lämmintä.

Esimerkiksi rakas ihminen, eläin tai hätätapauksessa lämpöpullo. Tällä kertaa löytyi tällainen mussukka (joka ei tiedä mitään parempaa kuin se, että joku tulee ja kahmaisee lämpimään syleilyyn):

4. Pukeudu.

Vaatteitaan ei kannata unohtaa! Jenni teki jotain, minkä luuli itsekin vielä vuosi sitten mahdottomaksi: pukeutui shortseihin yli kymmenen asteen pakkaskeleillä.

Ai miten? Kirppikseltä löytyneen mielettömän ison tekoturkisshaalin, vanhan villatakin (myös kirppislöytö: siinä lukee Tammelan kutomo, Tampere), parin aluspaitakerroksen sekä erittäin salaisen aseen kanssa: Säärystimet ja polvisukat päälleikkäin!

Sisälle tullessa ne voi rutata alas päälleikkäin. Ovelaa, suosittelemme!

5. Käy vihdoin katsomassa New Moon (kuukauden tuskaisen odottamisen jälkeen) hyvän ystävän kanssa...

(Eevalla on ihana takki!!)

6. ...anna itsellesi lupa seota (ihan vähän edes) Robert Pattinsonin katseesta...

7. ...sekä Taylor Lautnerin vatsalihaksista.

8. Muista kuunnella myös semi-jouluista musaa ja vietä aikaa rakkaidesi kanssa. Vetistelykin on (kohtuullisissa määrin) jouluna sallittua.

HYVÄÄ JOULUA!

t. Eeva ja Jenni

ps. Kyllä, mekin olemme twilight -hurahtaneita.

pps. Ei, ikämme ei kuitenkaan ole 13. Vaikka 13 onkin varmasti ihan hyvä ikä.

joulun lempibiisi

2009-12-22T13:39:00.002+02:00

kulunut ja soi liiaksi tavarataloissa, mutta saa meikäläiselle joulumielen alta aikayksikön. sitäpaitsi, katsokaa noita lettejä!!

jouluiloa,

-e

edit.

on pakko lisätä vielä tämä toinen video vaikkei se jouluun mitenkään liitykään - tuli vaan whamista mieleen ja hugh grant on tässä niin...... :D tämä on siis elokuvasta music and lyrics.

löytöjä vol.1

2009-12-22T00:05:00.001+02:00

Käväisin viime viikolla päääkaupunkiseudun lempparisecondhand -paikassa, Puotinharjun Fidalla. Löysin parikin tosi kivaa asiaa, esimerkkinä kuvissa näkyvä Pierre Cavallo (hah kirjoitin ensin vahingossa Pirre Cavallo) -neule. Täydellinen mummomalli, jossa on jännästi yhdistettynä erilaisia tekstuureita. Löysin neuleesta peräti neljää erilaista lankatyyppiä! Pörhöisää, sileää ja kiiltävää, kimaltelevaa sekä perusvillamaista. Neule pääsikin edustuskäyttöön sunnuntaina, kun kävimme PYn ja äitini kanssa syömässä Mamma Rosassa. Tajuttoman hyvää ruokaa, mutta pieni vilustuminen on vienyt tilapäisesti ruokahaluni. Olen lautasen tyhjäksisyömismaanikko ja ihan kirjaimellisesti surin lautaselle jäänyttä sienirisottoa, se kun oli niin herkkua.

Oli muuten ihan tajuttoman lämmin neule myös! Löysän yläosan kanssahan ei tunnetusti kannata pukea löysää alaosaa, joten pötkylähame pääsi virantoimitukseen. Ah, ollapa sille nahkainen vaihtoehto, esim. nahkasortsien muodossa (nahkaminin suhteen olen kuitenkin vielä hieman skeptinen, mutta never say never). Kelpais tähän osoitteeseen mainiosti!

rusetteja ja vintagehameita

2009-12-21T00:04:00.001+02:00

Hola! Käväisin perjantaina uuden tv -kanavan avajaiskonsertissa. Olen pukeutujana äärimmäisyyksien ystävä: kun johonkin ryhdyn, teen sen mielelläni kunnolla. Joten perjantaina allekirjoittaneen(kin) saattoi bongata telkkarista tavanomaista tyyliäni rrromanttisemmassa asussa.

Olen ottanut puolitoista vuotta sitten Italiasta ostamani rusettivyön käyttöön ensimmäistä kertaa vasta tässä kuussa. Hidas tai jotain? :D Päätin pukeutua kyseisen rusettivyön kanssa kirppikseltä ostettuun kotimaiseen vekkihameeseen. Siinä on villaa ja jotain todella aitoa. Merkki on MalliMari, ihanan suomalaista! Paitakin on muuten kirppikseltä.

Totesin että kermanvärinen paita vaatii kermanväriset sukkikset. Koittakaapa etsiä kermanvärisiä sukkiksia joulukuussa! Helpommin sanottu kuin tehty, nih.

Vekkihameeni on melko pörheä jo itsekseenkin, mutta alushameen kanssa olo on kuin rinsessalla.

Konsertti oli ihana ja esiintyjät parhaasta päästä. Ei ehkä tarvitse enää mennä muihin joulukonsertteihin!

Joulutunnelmissa,
Jenni

p.s. miten ihmisen pää voi näyttää noin isolta kun mulla tossa ekassa kuvassa? Kunnon bobhead! :D

oh my GOSH

2009-12-19T21:23:00.002+02:00

viimeistä iltaan viedään omassa kodissa ennen kuin huomenna siirryn blogisiskoni perässä pääkaupunkiseudulle joulun viettoon. yllättäen näillä viimeisillä viikoilla nyt onkin ollut kovasti hommaa, mutta nyt on loppu koulu, laulutunnit, teatteritreenit ja siivouskin on ihan viime silausta vaille valmis. aika onnellinen joulun odottaja siis kyseessä :)

joululahjatkin olen yhtä lukuunottamatta jo saanut raavittua kasaan. nyt siis glögimuki käteen ja viimeisen illan kunniaksi ehkäpä frendit?

sitä ennen kuitenkin esittelen uuden parhaan ystäväni - tai ainakin tummien silmänalusteni uuden parhaan ystävän.

viimeinkin peiteaine, joka oikeasti tehoaa allekirjoittaneen naamalla! tosin vaikka tämä uusi löytö onkin aivan ihmeellinen ja ihana, täytyy muiden kokeilemieni mömmöjen kunniaksi sanoa, että taisin viimein tajuta miksen ole aiemmin löytänyt tehoavaa peitevoidetta.

ihoni on selkeästi tummempi kuin keskivertosuomalaisella (äitini kuuluu siihen porukkaan jonka väristä puuteria ei myydä kaupoissa "kun ei suomessa ole kukaan niin tumma"...), ja olen tottunut siihen että usein vaaleimmat värisävyt erottuvat käsvoistani selkeästi. totuus kuitenkin on se, että suomessa talvella kaikki näyttää kalpeanaamoilta, oli se nassu kesällä kuinka ruskea tahansa. ratkaisu ongelmaan: ostin astetta vaaleampaa sävyä olevaa peiteainetta!

bongasin tuon goshin touch upin ensimmäisen kerran joskus pupulandiasta, ja joku viikko hankin putelin itselleni. nappilöytö, kerrankin! onko muilla hyviä/huonoja kokemuksia goshista?

no niin, nyt niitä frendejä.

jos en eksy kirjoittelemaan enää ensi viikolla, niin IHANAA JOULUA!

-e.

It's Here!

2009-12-16T22:18:00.002+02:00

Sijainti on seuraavat viikot tämä:

Eli kotona ollaan! Tiedossa siis hieman vähemmän Kuopio-angstia ja enemmän Hki-hehkutusta. Aion tosin viipyä ainakin loppiaiseen, joten aikaa Hki-angstille ja Kuopio -hehkutukselle löytynee vielä.

Mutta; viime perjantaina vihdoin sain itselle ostetun synttärilahjan käyttöön! Ja se on ihana. Ja ihanan lämmin, mikä onkin tullut tarpeeseen viime päivinä. Pidän todella tavasta, jolla kaksitvå on yhdistänyt huovan ja neuloksen riekaleissa. Lisäksi huivin niskaosassa on kätevä neppari, joten huivin saa joko avonaiseksi tai rinkulaksi! Bonuksena myös matchaaminen villakangastakkini kanssa.

Kotiuduttuani äitini esitteli minulle naftaliinista kaivamansa luonnonvalkoisen käsintehdyn villapaidan. Sillekin löytyi käyttöä nopeasti, kiitos talven!

Kavereinani jouluostoksilla Se Uusi Riekalehuivi, äidin ystävän tekemä villapaita, vilan takki, rutatut polvisukat ja maiharittaret kirppikseltä.

Kas, Mimmi ja Peppi Maria!ssa, siirrynkin tästä ruudun ääreen.. :)

talvisia tarinoita

2009-12-15T21:21:00.003+02:00

ihanaa, että tänne eteläänkin on viimein tullut winter wonderland! ja parasta on että sen povataan jatkuvan jouluun asti ja jopa yli! perinteinen joulusäähän on vetinen, nurmikot viheriöivät, tai jos lunta on ollut, se on alkanut sulaa viimeistään aattoaamuna sohjoiseksi pääkallokeliksi. ei siis valittamista!

tenttiinluku ei tahtonut tänään oikein sujua (oliskohan ikkunasta sisään paistavalla auringolla ollut jotain tekemistä asian kanssa...), joten päätin lähteä ulos ja joululahjaostoksille. se hyöty on siinä että asuu kuuden korttelin päässä kauppatorista, että tällaiset päätökset eivät vaadi aikaa tai etukäteissuunnittelua.

mittari näytti -14 (se kyllä valehtelee vähän), joten pukeuduin sen mukaan.

päällä pitkät kalsarit ja puoleen reiteen ulottuvat (siis alhaalta katsottuna tietty) säärystimet housujen alla, lisäksi jos jonkinlaista villapaitaa, talvikengät, villainen kaulahuivi ja pipo sekä kahdet päällekkäiset lapaset (kiitos mummin). kaiken kruunasi ikivanha toppatakki jota en koskaan käytä julkisilla paikoilla kun se on niin ruma... täydellinen viluiselle lastentarhanopettajalle päiväkodin pihalla, mutta ei kaupunkikelpoinen.

tänään oli kuitenkin poikkeus. nautin kaupungilla katsellessani topattuja ihmisiä, aurinko paistoi ja oli ihanaa! totesin kyllä että on sitä etelän ihminen kovasti arka kylmälle, mutta toisaalta, tähän ei ole totuttu!

siitä huolimatta että pakkanen levitti ripsivärit poskille (yritin kompensoida rumaa takkia meikkaamalla, lopputulos huono) ja vaikka törmäsin yhteen setäparkaan stokkalla täydessä vauhdissa, päivä oli mainio ja sain sitäpaitsi lähes kaikki lahjat hankituksi!

ja päivä sen kuin parani, kun törmäsin (nyt onneksi vain kuvaannollisesti) bussipysäkillä tähän

siis JOS mä olisin mies, niin...

voi pojat.

audrey on ihana.

ja talvi!

ikääntymispäivälahja

2009-12-10T00:33:00.001+02:00

Olen tänään taas vuoden vanhempi kuin viimeksi. Ja siinä jos jossain on aihetta itsensä lahjomiseen! Päädyin maanantaina kaimani mainoksen uhrina end-shopiin, uuteen kotimaisia tuotteita myyvään nettikauppaan. Hullaannuin ihan mielettömän ihanan näköisestä kaksi-tvån riekalehuvista. Käväisin nettipankissa ja huomasin veronpalautuksien tulleen. Kaksi tekosyytä, veronpalautukset ja ikääntymispäivä, mitä muita syitä nainen ostokselleen tarvitsee? Lisäbonusta tuo toki se, että huivi on tehty suomessa ja on 100% villaa. Sitä paitsi kylmimmät kuukaudet ovat vielä edessä, lämmikkeitä kaivataan kipeästi!

(kuva end-shopista)

Toivoin, että lahjani olisi ollut jo tänään perillä, mutta postiluukusta kolahtikin kaikenlaisia muita onnitteluja. Päätin kuitenkin antaa itselleni tämän kerran anteeksi sen, että toimitin lahjani perille myöhässä. Ehkä huomenna...!

P.S. teknisesti vietin syntymäpäivääni eilen, sillä kello on jo yli puolen yön. :)
P.P.S koin aamulla kauhun ja kiukun hetkiä, kun en meinannut löytää joulukalenteristani oman synttärini luukkua! kirjoitin mielessäni jo tulikivenkatkuisia reklamaatiokirjeitä fasulle, kunnes huomasin, että kyseinen luukku olikin vain taitavasti jemmattu!